Onnistuneet ensitreffit kestivät reilut 13 tuntia kun aamulla piti raahautua töihin. En siis päässyt kävelemään yksin kallion yössä kotiin vaan sain seuraa ihan vuoteeseen asti. Yö meni mukavasti jutellessa, halaillessa ja nukkuessa, eli mitään sen kummempaa ei päässyt tapahtumaan. Oli erittäin mukavaa tosiaan nukkua vieri vieressä ja vain olla lähekkäin. Aika pitkälti juuri sitä mitä olin kaivannutkin.
Tyttö oli, kuten ajattelinkin, erittäin mukava ja sosiaalinen. Nätit kasvot, iloinen mieli ja hyvä halata. Tuntui hyvältä pitää häntä lähellä, silitellä uneen. Huomenna sovimme näkevämme uudelleen ja ihan mielelläni häntä tapaankin. Hänen seurassaan olen rento ja luonnollinen, mutta yksin ollessani hieman varuillani hänen suhteensa. En oikeastaan tiedä tarkalleen mitä tästä odottaa.
Olo on väsynyt ja sekava, mutta onnellinen. Pitänee nukkua nyt yön yli ja katsoa selkenevätkö ajatukset.
lauantaina, syyskuuta 30, 2006
perjantaina, syyskuuta 29, 2006
torstaina, syyskuuta 28, 2006
Perhosia
Huomenna olisi sitten ne paljon puhutut ekat treffit. Luulin, etten jaksaisi jännittää tuollaista pikkuasiaa kuin uuden ihmisen tapaamista, mutta se, mitä sähköposteissa, tekstiviesteissä, liitetiedostojen kuvissa ja pikkutunneille jatkuneissa messenger-keskusteluissa on ollut nostaa odotukset hyvinkin korkealle. Molemminpuoleista sentään tuokin jännitys, eli ehkä tästä vielä selvitään. :)
Mitään toiminnantäyteisiä extremetreffejä emme kumpikaan halunneet, joten ilta alkanee rauhallisissa merkeissä jossain kivassa juttelun mahdollistavassa paikassa. Jollain tavalla elättelen toiveita siitä, että koko ilta humahtaisi kuin siivillä vain jutellessa ja toisen silmiä katsellessa, päättyen siihen kun myöhään illalla saatan hänet kotiovelleen. Pitkä halaus, jonka kestoon sisältyy kaikki ne tunteet ja se hellyys jota toista kohtaan tuntee. Hyvänyönsuudelma, pitkä katse suoraan toisen sisimpään ja loppujen lopuksi epätodelliselta tuntuva kävelymatka kotiin tummalla, sateen kastelemalla asfaltilla Kallion yössä. [Typerän romanttista, tiedetään.]
Tosielämässä deadlinet lähestyvät, mutta koulujutut laahaavat nyt prioriteettilistalla hyvin kaukana kaikesta muusta. (Parturi - check, sopivat vaatteet huomiseksi - check, samppanjaa jääkaapissa - aina.)
Mitään toiminnantäyteisiä extremetreffejä emme kumpikaan halunneet, joten ilta alkanee rauhallisissa merkeissä jossain kivassa juttelun mahdollistavassa paikassa. Jollain tavalla elättelen toiveita siitä, että koko ilta humahtaisi kuin siivillä vain jutellessa ja toisen silmiä katsellessa, päättyen siihen kun myöhään illalla saatan hänet kotiovelleen. Pitkä halaus, jonka kestoon sisältyy kaikki ne tunteet ja se hellyys jota toista kohtaan tuntee. Hyvänyönsuudelma, pitkä katse suoraan toisen sisimpään ja loppujen lopuksi epätodelliselta tuntuva kävelymatka kotiin tummalla, sateen kastelemalla asfaltilla Kallion yössä. [Typerän romanttista, tiedetään.]
Tosielämässä deadlinet lähestyvät, mutta koulujutut laahaavat nyt prioriteettilistalla hyvin kaukana kaikesta muusta. (Parturi - check, sopivat vaatteet huomiseksi - check, samppanjaa jääkaapissa - aina.)
torstaina, syyskuuta 21, 2006
Ihastuminen, potentiaalilla.
Sinänsä hassua puhua ihastumisesta yhteydessä, että ei ole nähnyt muuta kuin kuvan kyseisestä henkilöstä ja vaihtanut muutaman sähköpostin, mutta hitto vie. Miten yksi kaunis kuva ja muutama kappale tekstiä voikin jäädä mieleen pyörimään repeat 1:llä?
Syvällisiä puhuessa ja virtuaalisöpöillessä tulee tietenkin luotua paineita ensitapaamiselle ja tosielämää ajatellen pitäisi varmaankin ruveta oikeasti miettimään jotain treffitekemistäkin. Kaupunginmuseon kunnon kansalainen -näyttelyssä olisi ainakin ihan mukava käydä, vaikken mikään hirveä museoihminen olekaan. Himoitsen vaan vanhoja suomalaisia valistus/propagandajulisteita seinille ripustettavaksi. Muuten kämppä on kalustettu, mutta seinille olisi mukava saada jotain.
Ja kyllä, on vaikea saada aikaan eheää tekstiä kun ajatukset ovat jossain aivan muualla.
Syvällisiä puhuessa ja virtuaalisöpöillessä tulee tietenkin luotua paineita ensitapaamiselle ja tosielämää ajatellen pitäisi varmaankin ruveta oikeasti miettimään jotain treffitekemistäkin. Kaupunginmuseon kunnon kansalainen -näyttelyssä olisi ainakin ihan mukava käydä, vaikken mikään hirveä museoihminen olekaan. Himoitsen vaan vanhoja suomalaisia valistus/propagandajulisteita seinille ripustettavaksi. Muuten kämppä on kalustettu, mutta seinille olisi mukava saada jotain.
Ja kyllä, on vaikea saada aikaan eheää tekstiä kun ajatukset ovat jossain aivan muualla.
keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006
Erilleen kasvamista
Anada analysoi postauksessaan erilleen kasvamisen käsitettä. Aihe on sinällään omakohtainen kun molemmat aiemmat seurustelusuhteet täyttävät teoriassa ne kriteerit, että voisin puhua erilleen kasvamisesta, mutta kuinkakohan todenmukaista se loppujen lopuksi olisi?
Exän kanssa ainakin puhuimme ihan suoraan tunteiden hiipumisesta. Emme me olleet mitenkään radikaalisti muuttuneet ihmisinä. Elämäntilanteet heittyivät jossain vaiheessa päälaelleen kun töitä tekevä lähti opiskelemaan ja toisinpäin, mutta eipä siinä hirveästi muuta draamaa ollut. Erilaiset kiinnostuket olivat selviä jo alusta asti ja ne ehkä tulivat sitten selvemmin esille, mutta ei me erilleen kasvettu. Aina ne jutut olivat siellä. Jos toisen tunteet rupeavat hiipumaan ja elämään tulee muita intressejä (kuten toinen mies) rupeaa suhteessa vallitseva viileys pikkuhiljaa muuttumaan molemminpuoleiseksi kylmyydeksi. Tietenkin voi puhua erilleen kasvamisesta, mutta en itse tuota allekirjoittaisi.
Onko erilleen kasvamista se, että toinen jossain vaiheessa kiinnostuu suunnattomasti sähköjunista/uskonnosta/tenniksestä/mistävaan ja omistaa lähes kaiken vapaa-aikansa tälle harrastukselle josta partneri ei voisi vähempää kiinnostua? Onko "harrastus tuli parisuhteen esteeksi" parempi selitys kuin erilleen kasvaminen? Vaikka toinen kuinka muuttuisi, minun on vaikea kuvitellla erilleen kasvamista. Ei rakastuminen alkujaankaan katso ikää, harrastuksia tai ulkonäköä, joten miten rakastamaansa ihmistä voisi lakata rakastamasta tuollaisen takia?
Ehkä erilleen kasvaminen on vaan niin helppo ja kansantajuinen termi, että sen voi sanoa kyselijöille joille ei halua suhteen purkautumisen syitä sen tarkemmin eritellä. Siksi varmaan myös melko käytetty.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että minulle avioliitto on lähinnä lakiopillinen toimenpide, jonka yhteydessä on mahdollista järjestää mukavat juhlat läheisille ihmisille, kun sitäkin Saapasjalkakissassa sivuttiin.
Exän kanssa ainakin puhuimme ihan suoraan tunteiden hiipumisesta. Emme me olleet mitenkään radikaalisti muuttuneet ihmisinä. Elämäntilanteet heittyivät jossain vaiheessa päälaelleen kun töitä tekevä lähti opiskelemaan ja toisinpäin, mutta eipä siinä hirveästi muuta draamaa ollut. Erilaiset kiinnostuket olivat selviä jo alusta asti ja ne ehkä tulivat sitten selvemmin esille, mutta ei me erilleen kasvettu. Aina ne jutut olivat siellä. Jos toisen tunteet rupeavat hiipumaan ja elämään tulee muita intressejä (kuten toinen mies) rupeaa suhteessa vallitseva viileys pikkuhiljaa muuttumaan molemminpuoleiseksi kylmyydeksi. Tietenkin voi puhua erilleen kasvamisesta, mutta en itse tuota allekirjoittaisi.
Onko erilleen kasvamista se, että toinen jossain vaiheessa kiinnostuu suunnattomasti sähköjunista/uskonnosta/tenniksestä/mistävaan ja omistaa lähes kaiken vapaa-aikansa tälle harrastukselle josta partneri ei voisi vähempää kiinnostua? Onko "harrastus tuli parisuhteen esteeksi" parempi selitys kuin erilleen kasvaminen? Vaikka toinen kuinka muuttuisi, minun on vaikea kuvitellla erilleen kasvamista. Ei rakastuminen alkujaankaan katso ikää, harrastuksia tai ulkonäköä, joten miten rakastamaansa ihmistä voisi lakata rakastamasta tuollaisen takia?
Ehkä erilleen kasvaminen on vaan niin helppo ja kansantajuinen termi, että sen voi sanoa kyselijöille joille ei halua suhteen purkautumisen syitä sen tarkemmin eritellä. Siksi varmaan myös melko käytetty.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että minulle avioliitto on lähinnä lakiopillinen toimenpide, jonka yhteydessä on mahdollista järjestää mukavat juhlat läheisille ihmisille, kun sitäkin Saapasjalkakissassa sivuttiin.
sunnuntai, syyskuuta 17, 2006
Matkakuumetta
Ai miksikö? No koska kylmimmän talven hetkinä pakkaan kamani ja lähden pariksi viikoksi Goalle. Puolen minuutin miettimisen jälkeen olin jo vastannut kyllä kun puhelimen toisessa päässä kysyttiin, että lähdenkö Intiaan. Onpahan jotain mitä odottaa.
Viikonloppu meni jo katu-uskottavaan poikamiestyyliin, sillä futisjengin kanssa oltiin Helsingin Urheilutalolla ensin hohtokeilaamassa ja kovan nestetankkauksen jälkeen kävimme vielä Harjutorin saunassa löylyttelemässä. Olen aina saunan jäljiltä melko flegmaattinen, joten ajattelin perikalliolaiseen tapaan kävellä pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena kotiin nukkumaan. Toisin kuitenkin kävi kun kaverit saivat minut ylipuhuttua Taukoon "yksille". [tässä vaiheessa minulla on siis vain pyyhe lanteillani ja saunakamppeet muovikassissa.] Aluksi ei portsari päästänyt sisään, ihan ymmärrettävistä syistä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun pelkkä t-paidan lisääminen asukokonaisuuteen aukaisi ovet tuohon halvan kaljan ja huonon hevin mekkaan. Kai se pitkä, aukinainen, vastapesty, omenoilta tuoksuva ja litimärkä tukka oli jotenkin paikan imagoon sopiva.
Sisällä eteeni alkoi kaveriporukan ystävällisellä avustuksella virrata ilmaisia tuoppeja ja huomio myös naisten keskuudessa oli taattu räikeään rantapyyhkeeseen kääriytyneelle putipuhtaalle nuorukaiselle. Intensiivistä silmäpeliä miellyttävänoloisen ja -näköisen neidon kanssa jonkin aikaa ja hetken kuluttua kävin lainaamassa häneltä harjaa [omaperäinen iskurepliikki, vai?]. Muutama sana siinä vaihdettiin kun hiuksiani oioin kunnes palasin taas omiin porukoihini. Raapustin puhelinnumeroni tupakka-askin kanteen ja ennen lähtöäni kävin sujauttamassa viestin elämäni ensimmäisen baari-ihastuksen käteen. Reilun tunnin päästä sitten tulikin tuttavallinen "hyvää saunailtaa" -viesti.
Jos sitä olisi varustettu huonolla itsetunnolla, niin kaipa tuota voisi pitää merkkinä siitä, että markkina-arvo on ihan kohdallaan. Tarvetta noiden asioiden miettimiseen ei tosin ole, sillä kyllähän minä tiedän, että saan kenet vain haluan. Olen vaan hieman turhan ronkeli.
Lauantaiyönä päädyin EPO:n ja Vasa Nationin opiskelijabileisiin vailla sen tarkempaa käsitystä, että miten asiat nyt näin menivätkään. Ihan mukava ilta kuitenkin.
Tänään näin sitten uutta baarituttavuuttani. Ei kipinöitä, ei salamoita mutta hauskaa juttelua ja mukavaa seuraa. Pitänee ruveta pihtaamaan ja vetämään ihan rehellisesti "vaan kavereita" -linjaa. En jaksa pelailla. Nättihän se tyttö on ja hyvä luonteeltaankin, mutta ei kolahda.
Huomiseksi pitäisi olla yksi essee kirjoitettuna, jota en ole vielä aloittanutkaan, mutta se on vasta huomisen murhe. Ilta on tosin varattu jo viininmaistelulle, joten taidan mennä siitä mistä aita on matalin ja jättää viimeistelemättömän, hieman puutteellisen vedoksen pragmaattisen kielenkäyön syvimmästä olemuksesta arvioitavaksi. Kunhan nyt läpi menee.
Olen onnellinen.
Viikonloppu meni jo katu-uskottavaan poikamiestyyliin, sillä futisjengin kanssa oltiin Helsingin Urheilutalolla ensin hohtokeilaamassa ja kovan nestetankkauksen jälkeen kävimme vielä Harjutorin saunassa löylyttelemässä. Olen aina saunan jäljiltä melko flegmaattinen, joten ajattelin perikalliolaiseen tapaan kävellä pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena kotiin nukkumaan. Toisin kuitenkin kävi kun kaverit saivat minut ylipuhuttua Taukoon "yksille". [tässä vaiheessa minulla on siis vain pyyhe lanteillani ja saunakamppeet muovikassissa.] Aluksi ei portsari päästänyt sisään, ihan ymmärrettävistä syistä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun pelkkä t-paidan lisääminen asukokonaisuuteen aukaisi ovet tuohon halvan kaljan ja huonon hevin mekkaan. Kai se pitkä, aukinainen, vastapesty, omenoilta tuoksuva ja litimärkä tukka oli jotenkin paikan imagoon sopiva.
Sisällä eteeni alkoi kaveriporukan ystävällisellä avustuksella virrata ilmaisia tuoppeja ja huomio myös naisten keskuudessa oli taattu räikeään rantapyyhkeeseen kääriytyneelle putipuhtaalle nuorukaiselle. Intensiivistä silmäpeliä miellyttävänoloisen ja -näköisen neidon kanssa jonkin aikaa ja hetken kuluttua kävin lainaamassa häneltä harjaa [omaperäinen iskurepliikki, vai?]. Muutama sana siinä vaihdettiin kun hiuksiani oioin kunnes palasin taas omiin porukoihini. Raapustin puhelinnumeroni tupakka-askin kanteen ja ennen lähtöäni kävin sujauttamassa viestin elämäni ensimmäisen baari-ihastuksen käteen. Reilun tunnin päästä sitten tulikin tuttavallinen "hyvää saunailtaa" -viesti.
Jos sitä olisi varustettu huonolla itsetunnolla, niin kaipa tuota voisi pitää merkkinä siitä, että markkina-arvo on ihan kohdallaan. Tarvetta noiden asioiden miettimiseen ei tosin ole, sillä kyllähän minä tiedän, että saan kenet vain haluan. Olen vaan hieman turhan ronkeli.
Lauantaiyönä päädyin EPO:n ja Vasa Nationin opiskelijabileisiin vailla sen tarkempaa käsitystä, että miten asiat nyt näin menivätkään. Ihan mukava ilta kuitenkin.
Tänään näin sitten uutta baarituttavuuttani. Ei kipinöitä, ei salamoita mutta hauskaa juttelua ja mukavaa seuraa. Pitänee ruveta pihtaamaan ja vetämään ihan rehellisesti "vaan kavereita" -linjaa. En jaksa pelailla. Nättihän se tyttö on ja hyvä luonteeltaankin, mutta ei kolahda.
Huomiseksi pitäisi olla yksi essee kirjoitettuna, jota en ole vielä aloittanutkaan, mutta se on vasta huomisen murhe. Ilta on tosin varattu jo viininmaistelulle, joten taidan mennä siitä mistä aita on matalin ja jättää viimeistelemättömän, hieman puutteellisen vedoksen pragmaattisen kielenkäyön syvimmästä olemuksesta arvioitavaksi. Kunhan nyt läpi menee.
Olen onnellinen.
torstaina, syyskuuta 14, 2006
Sijaistoimintaa
Olen tänään käynyt ostamassa paremman maidonvaahdotuskannun, kävellyt töölönlahden ympäri, käynyt duunipaikalla vain todetakseni, että palaveri, jonka takia sinne tulin oli peruttu, uuttanut turhan monta espressoa, vetänyt ircissä musavisaa kavereille (vapaasti suomennettuja biisien alkuja ja kappaleen ensimmäinen tunnistaja voittaa) ja nyt vielä päivittelen blogianikin.
Ihan mukavasti siis mennyt päivä lukuunottamatta sitä, että minun olisi pitänyt tähän mennessä olla kirjoittanut pari sivua sijoitusrahastoista ja niiden eroista koska huomenna on deadline tuollekin palautustehtävälle. Lähdemateriaalina 754 riviä excel-ihanuutta. Ehkä tämän voisi listata yhtenä huonona piirteenäni: asioiden viime tinkaan jättäminen. Toisaalta työskentelen tehokkaasti ja keskittyneenä kiireessä ja paineen alaisena, joten en koe tätä mitenkään ongelmallisena itselleni. Problemaattiseksi homman tekee se, että vasta illalla alkaa aivot toimimaan "tän pitää olla huomenna valmiina"-moodissa.
Ai niin. Parempi maidonvaahdotuskannu tulee Latte Artin harjoittelua varten. Samalla vaivalla sitä kahvijuomia tehdessä niitä hieman koristelee. Asiaan liittyen voisi muuten mainita, että haluaisin paremman espressokoneen ja kahvimyllyn, sillä nälkä kasvaa syödessä ja erityisesti espressoa kotona tehdessä. Rocky ja Silvia olisi ihan mukava yhdistelmä vielä tässä vaiheessa kun ei ole valmis laittamaan nelinumeroisia lukuja yhteen laitteeseen. Pitäisiköhän laittaa loppuvuoden opintotuet hyötykäyttöön...
Ihan mukavasti siis mennyt päivä lukuunottamatta sitä, että minun olisi pitänyt tähän mennessä olla kirjoittanut pari sivua sijoitusrahastoista ja niiden eroista koska huomenna on deadline tuollekin palautustehtävälle. Lähdemateriaalina 754 riviä excel-ihanuutta. Ehkä tämän voisi listata yhtenä huonona piirteenäni: asioiden viime tinkaan jättäminen. Toisaalta työskentelen tehokkaasti ja keskittyneenä kiireessä ja paineen alaisena, joten en koe tätä mitenkään ongelmallisena itselleni. Problemaattiseksi homman tekee se, että vasta illalla alkaa aivot toimimaan "tän pitää olla huomenna valmiina"-moodissa.
Ai niin. Parempi maidonvaahdotuskannu tulee Latte Artin harjoittelua varten. Samalla vaivalla sitä kahvijuomia tehdessä niitä hieman koristelee. Asiaan liittyen voisi muuten mainita, että haluaisin paremman espressokoneen ja kahvimyllyn, sillä nälkä kasvaa syödessä ja erityisesti espressoa kotona tehdessä. Rocky ja Silvia olisi ihan mukava yhdistelmä vielä tässä vaiheessa kun ei ole valmis laittamaan nelinumeroisia lukuja yhteen laitteeseen. Pitäisiköhän laittaa loppuvuoden opintotuet hyötykäyttöön...
sunnuntai, syyskuuta 03, 2006
NY-LON
Jotenkin olen ihastunut tuohon kyseiseen SubTV:ltä tulevaan sarjaan. Samanlaisia hyvänolon fiiliksiä herättelee kuin maikkarilla aikanaan pyörinyt Ed. Henkistä pehmopornoa. [tyydyttää söpöilyn ja romantiikan tarpeen hetkeksi, muttei vastaa oikeaa asiaa.]
Kaukosuhde saattaisi olla ihan sopiva "pehmeä lasku" seurusteluun sitten kun sen aika on (pikkuhiljaa ehkä vaikka mahdollisesti kenties kohta...) Ei nyt ehkä ihan toiselta mantereelta niinkuin NY-LON:issa, mutta tietty välimatka opettaa arvostamaan toisen seuraa. Jos uusi ihastus asuu kymmenen minuutin matkan päässä menevät asiat helposti pelkästään yhdessä nyhjäämiseksi ja se saattaa ahdistaa "sitoutumiskammoista" miestä. Lainausmerkeissä siksi, että tuokin on vain tilapäistä. Haluan luotettavan ja uskollisen kumppanin, kivan talon, hyvän työn ja pari lasta, joten sitoutuminen on minulle kirjailtu jo geeneihin. Ei tässä poikamieselämässä sinällään mitään vikaa ole, mutta kun on miettinyt tulevaisuutta jo lasten nimien tarkkuudella[*] miettii väkisinkin sen oikean löytämistä. Onneksi se ei miehille ole niin vuoden tai kahden päälle, joten kiirettä ei ole, mutta iltaisin olisi mukava nukahtaa toisen vierelle tai edes tietää, että jossain on joku joka ajattelee minusta samoin. Siinä vaan on jotain sietämättömän ihanaa kun on joku, jota ikävöidä.
[*Veera Emilia ja Veeti Alexander, jos kiinnostaa. Harmi vaan että Veetistäkin tuli tollanen trendinimi 2000-luvulla.]
Kaukosuhde saattaisi olla ihan sopiva "pehmeä lasku" seurusteluun sitten kun sen aika on (pikkuhiljaa ehkä vaikka mahdollisesti kenties kohta...) Ei nyt ehkä ihan toiselta mantereelta niinkuin NY-LON:issa, mutta tietty välimatka opettaa arvostamaan toisen seuraa. Jos uusi ihastus asuu kymmenen minuutin matkan päässä menevät asiat helposti pelkästään yhdessä nyhjäämiseksi ja se saattaa ahdistaa "sitoutumiskammoista" miestä. Lainausmerkeissä siksi, että tuokin on vain tilapäistä. Haluan luotettavan ja uskollisen kumppanin, kivan talon, hyvän työn ja pari lasta, joten sitoutuminen on minulle kirjailtu jo geeneihin. Ei tässä poikamieselämässä sinällään mitään vikaa ole, mutta kun on miettinyt tulevaisuutta jo lasten nimien tarkkuudella[*] miettii väkisinkin sen oikean löytämistä. Onneksi se ei miehille ole niin vuoden tai kahden päälle, joten kiirettä ei ole, mutta iltaisin olisi mukava nukahtaa toisen vierelle tai edes tietää, että jossain on joku joka ajattelee minusta samoin. Siinä vaan on jotain sietämättömän ihanaa kun on joku, jota ikävöidä.
[*Veera Emilia ja Veeti Alexander, jos kiinnostaa. Harmi vaan että Veetistäkin tuli tollanen trendinimi 2000-luvulla.]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
