Perhosia

Huomenna olisi sitten ne paljon puhutut ekat treffit. Luulin, etten jaksaisi jännittää tuollaista pikkuasiaa kuin uuden ihmisen tapaamista, mutta se, mitä sähköposteissa, tekstiviesteissä, liitetiedostojen kuvissa ja pikkutunneille jatkuneissa messenger-keskusteluissa on ollut nostaa odotukset hyvinkin korkealle. Molemminpuoleista sentään tuokin jännitys, eli ehkä tästä vielä selvitään. :)

Mitään toiminnantäyteisiä extremetreffejä emme kumpikaan halunneet, joten ilta alkanee rauhallisissa merkeissä jossain kivassa juttelun mahdollistavassa paikassa. Jollain tavalla elättelen toiveita siitä, että koko ilta humahtaisi kuin siivillä vain jutellessa ja toisen silmiä katsellessa, päättyen siihen kun myöhään illalla saatan hänet kotiovelleen. Pitkä halaus, jonka kestoon sisältyy kaikki ne tunteet ja se hellyys jota toista kohtaan tuntee. Hyvänyönsuudelma, pitkä katse suoraan toisen sisimpään ja loppujen lopuksi epätodelliselta tuntuva kävelymatka kotiin tummalla, sateen kastelemalla asfaltilla Kallion yössä. [Typerän romanttista, tiedetään.]

Tosielämässä deadlinet lähestyvät, mutta koulujutut laahaavat nyt prioriteettilistalla hyvin kaukana kaikesta muusta. (Parturi - check, sopivat vaatteet huomiseksi - check, samppanjaa jääkaapissa - aina.)