Sinänsä hassua puhua ihastumisesta yhteydessä, että ei ole nähnyt muuta kuin kuvan kyseisestä henkilöstä ja vaihtanut muutaman sähköpostin, mutta hitto vie. Miten yksi kaunis kuva ja muutama kappale tekstiä voikin jäädä mieleen pyörimään repeat 1:llä?
Syvällisiä puhuessa ja virtuaalisöpöillessä tulee tietenkin luotua paineita ensitapaamiselle ja tosielämää ajatellen pitäisi varmaankin ruveta oikeasti miettimään jotain treffitekemistäkin. Kaupunginmuseon kunnon kansalainen -näyttelyssä olisi ainakin ihan mukava käydä, vaikken mikään hirveä museoihminen olekaan. Himoitsen vaan vanhoja suomalaisia valistus/propagandajulisteita seinille ripustettavaksi. Muuten kämppä on kalustettu, mutta seinille olisi mukava saada jotain.
Ja kyllä, on vaikea saada aikaan eheää tekstiä kun ajatukset ovat jossain aivan muualla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti