Matkakuumetta

Ai miksikö? No koska kylmimmän talven hetkinä pakkaan kamani ja lähden pariksi viikoksi Goalle. Puolen minuutin miettimisen jälkeen olin jo vastannut kyllä kun puhelimen toisessa päässä kysyttiin, että lähdenkö Intiaan. Onpahan jotain mitä odottaa.

Viikonloppu meni jo katu-uskottavaan poikamiestyyliin, sillä futisjengin kanssa oltiin Helsingin Urheilutalolla ensin hohtokeilaamassa ja kovan nestetankkauksen jälkeen kävimme vielä Harjutorin saunassa löylyttelemässä. Olen aina saunan jäljiltä melko flegmaattinen, joten ajattelin perikalliolaiseen tapaan kävellä pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena kotiin nukkumaan. Toisin kuitenkin kävi kun kaverit saivat minut ylipuhuttua Taukoon "yksille". [tässä vaiheessa minulla on siis vain pyyhe lanteillani ja saunakamppeet muovikassissa.] Aluksi ei portsari päästänyt sisään, ihan ymmärrettävistä syistä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun pelkkä t-paidan lisääminen asukokonaisuuteen aukaisi ovet tuohon halvan kaljan ja huonon hevin mekkaan. Kai se pitkä, aukinainen, vastapesty, omenoilta tuoksuva ja litimärkä tukka oli jotenkin paikan imagoon sopiva.

Sisällä eteeni alkoi kaveriporukan ystävällisellä avustuksella virrata ilmaisia tuoppeja ja huomio myös naisten keskuudessa oli taattu räikeään rantapyyhkeeseen kääriytyneelle putipuhtaalle nuorukaiselle. Intensiivistä silmäpeliä miellyttävänoloisen ja -näköisen neidon kanssa jonkin aikaa ja hetken kuluttua kävin lainaamassa häneltä harjaa [omaperäinen iskurepliikki, vai?]. Muutama sana siinä vaihdettiin kun hiuksiani oioin kunnes palasin taas omiin porukoihini. Raapustin puhelinnumeroni tupakka-askin kanteen ja ennen lähtöäni kävin sujauttamassa viestin elämäni ensimmäisen baari-ihastuksen käteen. Reilun tunnin päästä sitten tulikin tuttavallinen "hyvää saunailtaa" -viesti.

Jos sitä olisi varustettu huonolla itsetunnolla, niin kaipa tuota voisi pitää merkkinä siitä, että markkina-arvo on ihan kohdallaan. Tarvetta noiden asioiden miettimiseen ei tosin ole, sillä kyllähän minä tiedän, että saan kenet vain haluan. Olen vaan hieman turhan ronkeli.

Lauantaiyönä päädyin EPO:n ja Vasa Nationin opiskelijabileisiin vailla sen tarkempaa käsitystä, että miten asiat nyt näin menivätkään. Ihan mukava ilta kuitenkin.

Tänään näin sitten uutta baarituttavuuttani. Ei kipinöitä, ei salamoita mutta hauskaa juttelua ja mukavaa seuraa. Pitänee ruveta pihtaamaan ja vetämään ihan rehellisesti "vaan kavereita" -linjaa. En jaksa pelailla. Nättihän se tyttö on ja hyvä luonteeltaankin, mutta ei kolahda.

Huomiseksi pitäisi olla yksi essee kirjoitettuna, jota en ole vielä aloittanutkaan, mutta se on vasta huomisen murhe. Ilta on tosin varattu jo viininmaistelulle, joten taidan mennä siitä mistä aita on matalin ja jättää viimeistelemättömän, hieman puutteellisen vedoksen pragmaattisen kielenkäyön syvimmästä olemuksesta arvioitavaksi. Kunhan nyt läpi menee.

Olen onnellinen.