Olisipa helppoa, jos olisin katkeroitunut exälle ja haluaisin hänen kärsivän, mutta koska asia ei näin ole, niin en voi kuin surra hänen kanssaan mahtavan anoppikokelaan poismenoa. Vaikkei asia sinänsä suoraan minua enää koske, niin kyllä sitä muutamassa vuodessa ehtii kiintyä ja tutustua toiseen. En voi edes kuvitella kuinka pahalta tuntuu menettää toinen vanhemmistaan, etenkään ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Voimia ja jaksamista kaikille, joita asia koskettaa.
Olkaa oikeasti onnellisia teitä lähellä olevista ihmisistä. Joitain asioita on vain liian helppoa pitää itsestäänselvyytenä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti