sunnuntai, lokakuuta 01, 2006

Salamia, sisaret!

Minulla on outo fiksaatio kutsua salamoita puolivitsikkäästi salamiksi. Nimestään huolimatta ne ovat avotulen leikin ohella yksi hienoimmista luonnonilmiöistä tuijotella. Jossain kaukana tälläkin hetkellä salamoi ja jyrinä kuuluu voimakkaana muutamien kilometrien päähän. Upeaa.

Parhaimmillaan ukkosen ihaileminen on mökillä tai saaristossa kun aurinko on jo vaipunut mailleen ja hetkelliset valonvälähdykset syrjäyttävät pimeyden tuodakseen mustavalkoisen maiseman esille vain sekunnin murto-osiksi. Syksy on hienoa aikaa.

***

Otsikon denotaatioristiriidan välttämiseksi minun täytynee todeta, että kohtaloni on ilmeisesti viettää elämäni kasvissyöjien kanssa. Saa nähdä mitä uudesta ihmissuhteesta tulee, mutta kyllähän tuohon rajoittuneeseen ruokavalioon on jo Exälle ja ExExälle kokkaillessa tottunut.

[Olenkohan jotenkin luovalla tai taiteellisella päällä tänään? Hienon sivistyssanakin tuonne näköjään onnistuin tuhertamaan.]

Ei kommentteja: