Ruuhkaa ovella

Syksy näemmä panee liikkeelle kaiken maailman ovelta ovelle -kaupustelijat tai sitten taloyhtiömme avain on eksynyt Suomen Kotirauhanhäiritsijöiden Liiton pääkonttoriin. Oli miten oli, tänään vuorossa olivat Jehovan todistajat. Olin juuri käynyt ullakolla etsimässä yhtä tärkeää paperia ja löysin pahvilaatikollisen vanhoja kirjoja, jotka hetken mielijohteesta olin ottanut tarkasteltavaksi asumistiloihin. Siinä ne vielä odottelivat siistimpää sijoituspaikkaa eteisen nurkassa kun ovea menin avaamaan. Vakaassa uskossa olevat herrasmiehet sitten nopeasti oven avattuani vilkuilivat minua päästä varpaisiin arvostelevin katsein ennen kuin aloittivat kyselemällä, että haluaisinko oppia väärästä uskonnosta. Kuin jonkin korkeamman voiman vaikutuksesta (heh) siinä samassa minulle osui päähän harvinaislaatuinen neronleimaus ja nappasin laatikossa päälimmäisenä olleen Anton LaVeyn mustakantisen The Satanic Biblen ja pitelin sitä heidän osoittamallaan tavalla kaksin käsin lantioni edessä, kirjan nimi selkeästi luettavissa. Sanoin heille, että olen avoin keskustelemaan uskonasioista heidän kanssaan, mutta edellytän, että he suhtautuvat samalla kunnioituksella ja avoimuudella omaa vakaumustani kohtaan. Miesten katse siirtyi käsissäni pitelemääni kirjaan, sitten hitaasti he vilkaisivat kysyvästi toisiaan ja totesivat, että heillä on valitettavasti vielä monta etappia jäljellä.

Olenkohan ensimmäinen ihminen, jonka luokse jehovantodistajat eivät tulleet keskustelemaan pyynnöstä huolimatta? Antoivat hekin oman brosyyrinsä, jossa kerrotaan muun muassa se, että väärän uskonnon loppu on lähellä ja että kuinka Portto ratsastaa seitsenpäisellä ja kymmensarvisella pedolla (Ilmestyskirja 17:1-4). Pitäisiköhän postittaa tuo lipuke rastitettuna kohta "Haluaisin, että joku tulee maksutta tutkimaan kanssani Raamattua"? Olenkohan nyt Jehovien mustalla listalla? Tulevatko he ovelleni enää koskaan vai vastaisuudessa kolmasti useammin?

Itselle The Satanic Bible on lähinnä yleissivistyksen nimissä hankittu teos, jolla on kyllä hauska brassailla hevarikavereille. Kirja toimii yllättävän osuvana kuvauksena nykyään vallitsevasta, kovia arvoja ja menestyviä ihmisiä palkitsevasta maailmasta ja on mielestäni enemmänkin elämänkatsomuksellinen teos kuin uskonnollinen kirjotus. Mediassa minua ärsyttää satanismin ja saatananpalvonnan sekoittaminen toisiinsa kuin PA:ta tulosteen kutsuminen monisteeksi.

Jos satanismi terminä herättää mielikuvia kissojen uhraamisesta ja lasten raiskaamisesta, niin suosittelen aiheeseen perehtymistä hieman tarkemmin. Tietoa on netti pullollaan, aloita vaikka wikipediasta tai pakanaverkosta. :)