tiistaina, maaliskuuta 13, 2007
Kokkailua
Varsin mukava päivä taas takana kun pääsi kokkailemaan, jutustelemaan ja juomaan viiniä. Uhrina tällä kertaa oli jo aiemminkin mainittu vaihtari, ja vaikutti ruoka hänellekin maistuvan. Hassua ajatella että jollekin yön yli haudutettu karjalanpaisti on eksoottisuudessaan verrattavissa vaikka pekinginankkaan, mutta kaipa selkeänmakuiset perusruuat ovat arvossaan kaikkialla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kyllä minullekin karjalanpaisti maistuisi ja olisi jopa eksoottista, niin harvoin sitä missään saa.
Ollessani vaihto-oppilaana tein toisille ulkkareille marjakiisseliä ja korvapuusteja. Menivät kuin kuumille kiville ja nekin saivat eksoottisuuslisää, erityisesti tuo marjakiisseli.
Kyllä karjalanpaistilla eksoottisuusbonukset saa (kunhan sitä vain jaksaa vääntää), samoin kuin loimulohella.
Mutta porolla noitakin enemmän - puhumattakaan karhusta.
Itselleni perinneruuat ovat kuitenkin lähinä sellaisia ruokia, joita on itse syönyt lapsuudessaan ja jolla on pitkät suomalaiset perinteet. Karhu ei ainakaan oman perheen ruokalistalle kuulunut. :)
Hirvenlihaa sai aina silloin tällöin ison satsin ja siitä taidolla ja rakkaudella valmistettu tilliliha on edelleen yksi parhaista ruuista ikinä. Aika eri planeetalta kuin kouluruokaloiden tillilihana tarjotut kammotukset.
Tarjottiinko sinulle muka kouluruokailussa tillilihaa? Eikös se ole joku vuosikymmenien takainen juttu?
Mutta mitä perinneruokiin tulee, niin minullekin ne ovat noita äidin tekemiä, meillä varsin tavallisia ruokia. Kuten nuo mainitut karjalanpaisti ja -piirakat sekä marjajälkiruuat, järvikalat (mmmm, nyt alkoi tehdä mieli madesoppaa), sieniherkut, lanttukukko...
Joskus harvoin tillilihaakin sai, kotikaupungissa kun oli vielä minun aikanani lämmin keittiö, eli kaikki ruuat tehtiin itse. Ruuat olivat keskimäärin varsin maukkaita, mutta porsaasta nyt ei vaan kunnollista tillilihaa saa aikaiseksi. Nykyäänhän kaikki tulee jostain keskuskeittiöltä. Teemapäivinä meillä oli jopa makaronivelliä! :D
Joskus ala-asteikäisenä en oikeastaan muuta aamupalaa syönytkään kuin makaronivelliä. Mennee siihen oudot asiat -meemiin, mutta se nyt vaan oli hyvää. Nyttemmin en syö oikeastaan mitään aamuisin. Onkohan tässä nyt joku syy-seuraussuhde havaittavissa?
Meillä syötiin hirvenlihaa erityisesti jos joku tiellä liikkuja oli onnistunut metsästämään hirven autollaan. Silloin paikallinen lihakauppiaamme oli ensimmäisenä ostamassa ruhoa onnettomuuspaikalla. Muistan aina kuinka pikkukaupan lihakauppias heti ovella huikkasi isälleni, jos jotakin erityistä lihaherkkua oli tarjolla (Joskus pienestä kyläkaupasta sai jopa kengurua).
Meillä kotona ei pahemmin perinneruokia harrastettu. Muistan muksuna valittaneeni isälle, kun tämä aina teki jotakin lihakönttiruokaa kuten ossopuccoa, lihakääröjä tai pihvejä ja minä olisin halunnut syödä jotakin tavallista kuten kaalikeittoa.
No kyllähän minun ala-asteellani myös kokattiin kaikki: noin kolmekymmentä oppilasta ja yksi ihastuttava keittäjänainen, joka teki niin kaiken :)
Lähetä kommentti