Bluesklubi. Menosuositus. Kysyttävää?
No hyvä. Oli tosin hieman kummallinen olo kun eräs pöytäseurueesta osoittautui etunimeltään Riikaksi. Ei siinä sinänsä mitään omituista vielä ollut, suomalaista syntyperää ja muutenkin rotuopillisesti puhdas ja onhan niitä ihmisiä ennenkin ulkomaille lähtenyt. En vaan voinut olla välttymättä ajatukselta, että montakohan suomalaista Riikkaa täällä Riiassa mahtaa olla. Kun joku heistä ainakin nimimerkin perusteella tätäkin lukee ja kommentoi.
Hieman jäi asia askarruttamaan. Ehkä samainen kommentaattori voi ystävällisesti poistaa tahi vahvistaa epäilykseni niin eipähän jää mietityttämään.
Illan päätteeksi tein taas saman saattolenkin kuin eilenkin, joskin nyt optimoin takastulomatkan hieman paremmin ja reissuun meni arviolta vain reilu tunti osin myös koleammasta säästä ja siitä seuranneesta ripeämmästä kävelytahdista johtuen. Paluumatkan tosin tein kevein askelin ja puhelinnumeroa rikkaampana.
lauantaina, tammikuuta 31, 2009
perjantaina, tammikuuta 30, 2009
Yksi pyyntö
Hei!
Teidän kollektiivinen mielipiteenne Puolalaisen suhteen on tullut kohtuullisen selväksi. Olen kuullut useampaan otteeseen kuinka minun pitäisi jo päästä hänestä yli ja kuinka hänessä vielä roikunkaan, miten siitä ei koskaan tule mitään ja miten hänet tulisi unohtaa jne. Sovitaanko tässä ja nyt, että jos joku vielä asiasta avautuu niin seuraavalla kerralla kun fyysisesti nähdään puolustan itseäni samalla tavalla kuin puolustaisin henkilöä, jota hänen ulkoisen vamman, ihonvärin tai muun vaikutusvaltansa ulkopuolella olevan piirteen takia kiusataan.
Keskustelu voidaan avata uudestaan sitten kun kenellä tahansa on toimiva konsti tunteiden hallitsemiseen ja sen täällä esittää.
Ystävällisin terveisin,
Takaisin Kallioon
Teidän kollektiivinen mielipiteenne Puolalaisen suhteen on tullut kohtuullisen selväksi. Olen kuullut useampaan otteeseen kuinka minun pitäisi jo päästä hänestä yli ja kuinka hänessä vielä roikunkaan, miten siitä ei koskaan tule mitään ja miten hänet tulisi unohtaa jne. Sovitaanko tässä ja nyt, että jos joku vielä asiasta avautuu niin seuraavalla kerralla kun fyysisesti nähdään puolustan itseäni samalla tavalla kuin puolustaisin henkilöä, jota hänen ulkoisen vamman, ihonvärin tai muun vaikutusvaltansa ulkopuolella olevan piirteen takia kiusataan.
Keskustelu voidaan avata uudestaan sitten kun kenellä tahansa on toimiva konsti tunteiden hallitsemiseen ja sen täällä esittää.
Ystävällisin terveisin,
Takaisin Kallioon
DI-NA-MOO
Di-namo RI-GA!
Oltiin katsomassa vahvasti saksalaispainotteisessa porukassa Dinamon kotiottelua (jääkiekko). Saivat kunniakkaasti turpiinsa mutta fiilis oli varsin mahtava loppuunmyydyllä areenalla.
Mutta se ei ole syy miksi kirjoitan tänne nyt. Haluaisin kuulla teidän omia kokemuksia siitä, että miten käy jos alkaa suhteeseen/edes yrittämään uutta suhdetta vaikka selkeästi on vielä henkisesti kiinni jollain tasolla jossakussa toisessa. Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia aiheesta.
nimim. "saatoin juuri kotiin miellyttävän naisihmisen, josta aiheutui itselleni puolentoista tunnin ylimääräinen kävelylenkki"
Oltiin katsomassa vahvasti saksalaispainotteisessa porukassa Dinamon kotiottelua (jääkiekko). Saivat kunniakkaasti turpiinsa mutta fiilis oli varsin mahtava loppuunmyydyllä areenalla.
Mutta se ei ole syy miksi kirjoitan tänne nyt. Haluaisin kuulla teidän omia kokemuksia siitä, että miten käy jos alkaa suhteeseen/edes yrittämään uutta suhdetta vaikka selkeästi on vielä henkisesti kiinni jollain tasolla jossakussa toisessa. Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia aiheesta.
nimim. "saatoin juuri kotiin miellyttävän naisihmisen, josta aiheutui itselleni puolentoista tunnin ylimääräinen kävelylenkki"
keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009
Salainen ase
Kokkailin tänään perinteistä suomalaista kotiruokaa. Lihapullia ja muussia. Jostain kumman syystä onnistuin pyöräyttämään elämäni parhaat ei-lammaslihapullat, muusi nyt onnistui voin ja kerman voimin odotetusti, mutta voiton vei selkeästi se pippurikastike, jonka pohjana tuli käytettyä viikonloppuna paistinjämistä, luista ja rehuista keittämääni lammaslientä. Eron kyllä huomaa nimittäin.
Se on tietenkin yksi asia, että ruokailijat sanovat että ruoka on hyvää, mutta siinä vaiheessa kun kaikki kulhot on naapittu viimeiseen pisaraan asti tyhjiksi niin voinee turvallisesti olettaa että a) ruokaa oli liian vähän tai b) ruoka oli oikeasti ruokailijoiden mielestä hyvää.
On mukavaa kun ympärillä on ihmisiä, joille kokata.
Se on tietenkin yksi asia, että ruokailijat sanovat että ruoka on hyvää, mutta siinä vaiheessa kun kaikki kulhot on naapittu viimeiseen pisaraan asti tyhjiksi niin voinee turvallisesti olettaa että a) ruokaa oli liian vähän tai b) ruoka oli oikeasti ruokailijoiden mielestä hyvää.
On mukavaa kun ympärillä on ihmisiä, joille kokata.
Etäpäivä
Ulkona sataa postimerkin kokoisia lumihiutaleita vaikka niiden karuna kohtalona on sulaa vetiseksi mössöksi heti katukivetykseen joudettuaan. Itse käytän uuden duunin joustavuutta hyödykseni ja työskentelen kotona muutamien presentaatioiden parissa. Joku voisi muuten perustaa webbisaitin, joka tarjoaa etätyömahdollisuuksia ja jonka osoite voisi olla esimerkiksi www.work-pantless.com . On muuten vapaana vielä. :)
Edeltävän yön sitten tuhlasinkin valvomiseen ja nyt ryystän hieman epäileväisen paranoidina ympäristöäni jatkuvasti tutkiskellen aamukahviani. Kyllä, olen alkanut juoda aamuisin kahvia. Aiemmin en ikinä, mutta ehkä sitä täytyy pitää Suomi-imagoa korkealla ja kovina kahvin- ja viinanjuojina täytyy olla usein ja äänekkäästi humalassa tahi hengailla kahvikupin kanssa.
Miten tulisi muuten menetellä jos uuden tuttavuuden kanssa jutustelee niitä näitä (vauvojen syömisestä, ihmisten uhraamisesta ja homostelusta, the usual stuff) ja siinä sivussa pyytää toista kuvailemaan itseään ja toinen vastaa kysymykseen laittamalla kuvan itsestään... Tietystikin on kohteliasta tässä yhteydessä antaa vastineeksi oma kuvansa, mutta on kumma jos tuollainen velvoittaisi mihinkään kun kerran on vain pyytänyt toista kuvailemaan.
Tai eihän siinä muuta ole kuin se, etten ole kovin valokuvauksellinen henkilö ja viimeisimmät mielestäni hyvät kuvat minusta ovat n. 5 vuotta vanhoja. Siis sellaiset joissa mielestäni näytän itseltäni.
Edeltävän yön sitten tuhlasinkin valvomiseen ja nyt ryystän hieman epäileväisen paranoidina ympäristöäni jatkuvasti tutkiskellen aamukahviani. Kyllä, olen alkanut juoda aamuisin kahvia. Aiemmin en ikinä, mutta ehkä sitä täytyy pitää Suomi-imagoa korkealla ja kovina kahvin- ja viinanjuojina täytyy olla usein ja äänekkäästi humalassa tahi hengailla kahvikupin kanssa.
Miten tulisi muuten menetellä jos uuden tuttavuuden kanssa jutustelee niitä näitä (vauvojen syömisestä, ihmisten uhraamisesta ja homostelusta, the usual stuff) ja siinä sivussa pyytää toista kuvailemaan itseään ja toinen vastaa kysymykseen laittamalla kuvan itsestään... Tietystikin on kohteliasta tässä yhteydessä antaa vastineeksi oma kuvansa, mutta on kumma jos tuollainen velvoittaisi mihinkään kun kerran on vain pyytänyt toista kuvailemaan.
Tai eihän siinä muuta ole kuin se, etten ole kovin valokuvauksellinen henkilö ja viimeisimmät mielestäni hyvät kuvat minusta ovat n. 5 vuotta vanhoja. Siis sellaiset joissa mielestäni näytän itseltäni.
maanantaina, tammikuuta 26, 2009
Latvia, lyhyt oppimäärä
ripuli = ympyrä
maksa = maksaa
savu = oma
laiva = laiva
kura = joka
kadu = jonka
katras = jokainen
latu = latia
asti = häntä (eläimen)
Hassu kieli. :)
maksa = maksaa
savu = oma
laiva = laiva
kura = joka
kadu = jonka
katras = jokainen
latu = latia
asti = häntä (eläimen)
Hassu kieli. :)
sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009
Toinen ilta
Nyt on jo oikeastaan toinen ilta kun sisällä kytee sietämättömän kovana halu pitää jotakuta lähellä kunnes nukahtaa. Jutella sängyssä kaikenlaisia. Rutistaa lähemmäs ja aistia lämpö. Tuntea tuoksu. Koskettaa.
Viime yönä satuin sitten vielä tietenkin näkemään unta Puolalaisesta. Juurikin sitä muistuttamista jota kaikkein vähiten tarvitsen juuri nyt. Siitä on nyt viisi kuukautta kun viimeeksi nähtiin. Viisi kuukautta siitä kun olen viimeeksi nukkunut toisen vieressä.
Taitaapi aika varmasti olla pisin aika sitten sinkkuuntumiseni, tahi sitä edeltävien seitsemän vuoden. Lienee turvallista sanoa, että edeltävien kymmenen vuoden aikana minulla on edes puolivuosittain ollut joku, jonka vierellä nukkua ja jonka hiuksia silitellä ennen nukkumaanmenoa.
Toisinaan sitä vaan tuntee itsensä hieman yksinäisemmäksi kuin muulloin.
Viime yönä satuin sitten vielä tietenkin näkemään unta Puolalaisesta. Juurikin sitä muistuttamista jota kaikkein vähiten tarvitsen juuri nyt. Siitä on nyt viisi kuukautta kun viimeeksi nähtiin. Viisi kuukautta siitä kun olen viimeeksi nukkunut toisen vieressä.
Taitaapi aika varmasti olla pisin aika sitten sinkkuuntumiseni, tahi sitä edeltävien seitsemän vuoden. Lienee turvallista sanoa, että edeltävien kymmenen vuoden aikana minulla on edes puolivuosittain ollut joku, jonka vierellä nukkua ja jonka hiuksia silitellä ennen nukkumaanmenoa.
Toisinaan sitä vaan tuntee itsensä hieman yksinäisemmäksi kuin muulloin.
lauantaina, tammikuuta 24, 2009
Hung over in Riga
Suomessa on sillä tavalla hyvä systeemi että yökerhot menevät kiinni määrättyyn aikaan. Tulee harvemmin valvottua ihan liian pitkään ja alkoholitarjoilukin loppuu virallisilta tahoilta siinä puoli neljän maissa viimeistään. Täällä taasen monet yökerhot ovat auki aamukuuteen ja eipä mikään laki estä niitä olemasta pidempäänkin auki.
Matka tähän tukkoiseen krapulaan ja silmittömään väsymykseen alkoi eilenillalla osin poikien kanssa olutta juoden, osin skype-etkoja Lontoossa yksin olevan kaverin kanssa viettäen ja siinä sivussa tuli vielä harrastettua laadukasta mesettelyä (joka on siis ihan oikeasti mahdollista) varsin mielenkiintoisen tapauksen kanssa. Päädyttiin opiskelijaklubille kuuntelemaan Satellites LV:tä ja vaikkei lyriikoista juuri mitään ymmärtänytkään niin musiikki kantoi varsin hyvin. Taidettiin jonkinlainen moshpittikin sinne saada aikaan viimeisten encorejen aikana.
Aamuherätys viiden tunnin yöunien jälkeen, aamiainen kiinalaisessa ja sen jälkeen museoon katselemaan GEO-lehden historian parhaita valokuvia ja tuon koitoksen jälkeen sitten takaisin kämpille ottamaan ylipitkät päiväunet vaikka edelleen väsyttää julmetusti. Jos vaikka vaan makaisi sängyssä ja katselisi Pasilan ensimmäistä tuotantokautta...
Matka tähän tukkoiseen krapulaan ja silmittömään väsymykseen alkoi eilenillalla osin poikien kanssa olutta juoden, osin skype-etkoja Lontoossa yksin olevan kaverin kanssa viettäen ja siinä sivussa tuli vielä harrastettua laadukasta mesettelyä (joka on siis ihan oikeasti mahdollista) varsin mielenkiintoisen tapauksen kanssa. Päädyttiin opiskelijaklubille kuuntelemaan Satellites LV:tä ja vaikkei lyriikoista juuri mitään ymmärtänytkään niin musiikki kantoi varsin hyvin. Taidettiin jonkinlainen moshpittikin sinne saada aikaan viimeisten encorejen aikana.
Aamuherätys viiden tunnin yöunien jälkeen, aamiainen kiinalaisessa ja sen jälkeen museoon katselemaan GEO-lehden historian parhaita valokuvia ja tuon koitoksen jälkeen sitten takaisin kämpille ottamaan ylipitkät päiväunet vaikka edelleen väsyttää julmetusti. Jos vaikka vaan makaisi sängyssä ja katselisi Pasilan ensimmäistä tuotantokautta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
