sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009

Toinen ilta

Nyt on jo oikeastaan toinen ilta kun sisällä kytee sietämättömän kovana halu pitää jotakuta lähellä kunnes nukahtaa. Jutella sängyssä kaikenlaisia. Rutistaa lähemmäs ja aistia lämpö. Tuntea tuoksu. Koskettaa.

Viime yönä satuin sitten vielä tietenkin näkemään unta Puolalaisesta. Juurikin sitä muistuttamista jota kaikkein vähiten tarvitsen juuri nyt. Siitä on nyt viisi kuukautta kun viimeeksi nähtiin. Viisi kuukautta siitä kun olen viimeeksi nukkunut toisen vieressä.

Taitaapi aika varmasti olla pisin aika sitten sinkkuuntumiseni, tahi sitä edeltävien seitsemän vuoden. Lienee turvallista sanoa, että edeltävien kymmenen vuoden aikana minulla on edes puolivuosittain ollut joku, jonka vierellä nukkua ja jonka hiuksia silitellä ennen nukkumaanmenoa.

Toisinaan sitä vaan tuntee itsensä hieman yksinäisemmäksi kuin muulloin.

11 kommenttia:

yön enkeli kirjoitti...

Tuttu tunne. Olet kyllä uskomaton sissi että jaksat Puolalaisesta vielä elätellä toiveita. Itsellä menee hermo viimeistään kahdessa kuukaudessa ja sen jälkeen sillat palaa jos ei ala mitään tapahtua. Kärsivällisyys ei kuulu parisuhdeasioissa todellakaan parhaimpiin puoliini. Valitettavasti.

capricious kirjoitti...

Ei helvetti, TK. Tää on nyt joku universaali ilmiö. Mullakin oli heikko hetki viime yönä, ja niin näkyi olleen monella muullakin (ks. kommentit mun blogissa). Olikohan eilen täyskuu tms.?

capricious kirjoitti...

Siks toisekseen. Laitoin juuri merkille, että käytit ilmaisua halu "pitää jotakuta lähellä", erittelemättä perään "jotakuta tiettyä".

Voi olla täysin merkityksetön huomio. Mutta voi olla että myös ei.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

enkeli: vittuako minä mitään toiveita elättelen. Tunteista en vaan pääse eroon. Siinä se ongelma on.

capri: uusikuu, eli täysin päinvastainen. :) Ja sanavalinta on siinä mielessä harkittu, että kyllä sitä viereensä nukkumaan voi ottaa miltei kenet tahansa, ihan samalla tavalla kuin minulla on pari ystävää, joiden kanssa pystyi (seurustelevat nykyään) viettämään platonista leffailtaa saman viltin alla sohvalla röhnöttäen. Kun molemmilla kuitenkin oli sellaisia läheisyydenkaipuita mutta ei välttämättä luotettavaa kumppania joka ei heti olisi ymmärtänyt asiaa väärin ja ollut vonkaamassa seksiä.

Dashutka kirjoitti...

Mistä sellaisia ystäviä saa???

karkumatka kirjoitti...

Sama täällä, valvotutti yöllä ja yksinnukkuminen tuntui väärältä. Vaikka minulla onkin kaksi vakituista unikaveria (no joo, toisen kanssa peiton alla tapahtuu joskus muutakin), valvotutti minua unelmat aivan kolmannesta ihmisestä...

capricious kirjoitti...

Eäh. Olen pahoillani. Mulle toi tilanne vaan tarkottaa käytännössä seksiä. Tästä misunderstanding.

Sä oot aika tollanen..Tollanen. Ei mulla sille sanaa nyt ole, mutta siinä sanassa on positiivinen kaiku. Joo.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

capri, tuo lienee omituisin kohteiaisuus mitä minulle on pitkiin aikoihin annettu. Ellei jopa ikinä. :)

ja yön enkelille: nyt kun jälkikäteen lukaisee tuon vastauksen niin tarkoituksena ei ollut mitenkään tiuskia. "hittoako" olisi ollut varmaankin parempi aloitus.

capricious kirjoitti...

TK, mä lienen myös omituisin ihminen, jota tulet koskaan kohtaamaan. En ole varma, onko se hyvä.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

capri, tavalliset ihmiset ovat keskimäärin aika tylsiä. Kaikki parhaat kaverini ovat jollain tasolla häiriintyneitä. Ja se on hyvä asia mielestäni. :)

yön enkeli kirjoitti...

Heh, en ottanut henk koht tuota lievää kosahdustasi. Uskon että on turhauttavaa tuntea toista kohtaan noin jos sille ei mitään mahda. Itse en sitten joko tunne tarpeeksi vahvasti tai osaan/joudun pistää tunteet katki kun alkaa vituttamaan jos huomaan olevani yksipuolisesti jonkun tunteen valtaama. Sitä siis tarkoitin tuolla kommentillani "elätellä toiveita". Itse en tunne enää mitään jos edes syvällä sisälläni ei elä toive jostain enemmästä. Oli varmaan aika sekava selitys, mutta ehkä siitä suuntaa-antavasti selviää mitä tarkoitan?