Hei!
Teidän kollektiivinen mielipiteenne Puolalaisen suhteen on tullut kohtuullisen selväksi. Olen kuullut useampaan otteeseen kuinka minun pitäisi jo päästä hänestä yli ja kuinka hänessä vielä roikunkaan, miten siitä ei koskaan tule mitään ja miten hänet tulisi unohtaa jne. Sovitaanko tässä ja nyt, että jos joku vielä asiasta avautuu niin seuraavalla kerralla kun fyysisesti nähdään puolustan itseäni samalla tavalla kuin puolustaisin henkilöä, jota hänen ulkoisen vamman, ihonvärin tai muun vaikutusvaltansa ulkopuolella olevan piirteen takia kiusataan.
Keskustelu voidaan avata uudestaan sitten kun kenellä tahansa on toimiva konsti tunteiden hallitsemiseen ja sen täällä esittää.
Ystävällisin terveisin,
Takaisin Kallioon