Di-namo RI-GA!
Oltiin katsomassa vahvasti saksalaispainotteisessa porukassa Dinamon kotiottelua (jääkiekko). Saivat kunniakkaasti turpiinsa mutta fiilis oli varsin mahtava loppuunmyydyllä areenalla.
Mutta se ei ole syy miksi kirjoitan tänne nyt. Haluaisin kuulla teidän omia kokemuksia siitä, että miten käy jos alkaa suhteeseen/edes yrittämään uutta suhdetta vaikka selkeästi on vielä henkisesti kiinni jollain tasolla jossakussa toisessa. Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia aiheesta.
nimim. "saatoin juuri kotiin miellyttävän naisihmisen, josta aiheutui itselleni puolentoista tunnin ylimääräinen kävelylenkki"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tuo on vaikea tilanne. Uusi suhdeviritelmä voi auttaa pääsemään yli edellisestä, muistuttaa, kuinka mukavaa on olla vastaihastunut ja ylipäätään avata sitä omaa näköpiiriä uudestaan. Toisaalta vanha juttu voi kummitella taustalla, kun siitä ei olekaan valmis päästämään irti. Sillon vertaa jatkuvasti uutta vanhaan ja vanhat muistot saavat entistä vahvemmat kultareunukset...
Mutta puolentoista tunnin kävelylenkki, onhan se jo kovasti lupaava alku ainakin :)
Kun ei pitäisi ensinkään olla kiinni edellisessä. Sun varsinkaan.
Puoltoista tuntia extraakin on liioittelua.
Myönnetään että hyvällä paikallistuntemuksella tuon kävelyretken olisi varmaankin tehnyt varttia nopeammin. Nyt siihen nyt vaan sattui menemään se puolitoista tuntia, sinne suuntaan hitaahkosti kävellessä meni se 40min ja takaisin tullessa yhdestä epätäydellisesti otetusta käännöksestä johtuen hieman pidempään vaikka tahti olikin hieman ripeämpi.
Sä otit sitten heti onkees, tusinaurpo xD
Mitä tulee uuteen suhteeseen vanhan vielä ollessa jollain tasolla loppuunkäsittelemättä..Mulle niistä tuli pelkkiä laastareita. Mitään kestävää mun oli turha kuvitella rakentavani, vaikka niin annoin itsenikin uskoa. Lohtua se lähinnä oli, joskin varsin miellyttävässä muodossa.
Puolensa ja puolensa siis, tuumaa capri. Mutta eihän mikään estä korttia katsomasta, se voi olla terveellistäkin.
Niin. Ja omasta puolestani olen pahoillani, jos olen jollain kommentillani loukannut kylläsätiätmitätässäajetaantakaa.
En mä näe, että siinä olisi mitään pahaa, jos lähtee uutta matoa laittamaan koukkuun vaikka olisi vielä jollain tasolla kiinni edellisesstä. Tai riippuu tietysti mikä se "jollain tasolla" on käytännössä. Mikäli itkee itsensä uneen iltaisin ja haluaisi tulevan olevan samanlainen kuin entinen, niin sitten se on vähän huolestuttavaa. Muussa tapauksessa, kaikkihan niin tekee.
Pitää vaan muistaa, että kukaan ei halua olla mikään "paremman puutteessa" -ihminen.
Sanoisin, että anna sille mahdollisuus.
Omasta kokemuksestani (josta postasin hiljattain) voin sanoa, että uusi "mato" voi ainakin auttaa puhdistamaan mielen ("koukun"?), vaikkei se ehkä sitten nappaisikaan.
Pitää vaan varoa satuttamasta tätä matoa (mikäli se on ollenkaan mahdollista). Mato on se kalastuksen vaiettu uhri, jota kalan veteen takaisin heittäjäkään ei pysty pelastamaan.
capri, ajattelin esittelytekstin olevan uudistuksen tarpeessa. :) Ja en ainakaan keksi mitään mistä olisin voinut mahdollisesti ottaa nokkiini.
ja muille: en oikein tiedä edes mitä haluaisin. Siksi tässä ajattelen ääneen.
Lähetä kommentti