Kokkailin tänään perinteistä suomalaista kotiruokaa. Lihapullia ja muussia. Jostain kumman syystä onnistuin pyöräyttämään elämäni parhaat ei-lammaslihapullat, muusi nyt onnistui voin ja kerman voimin odotetusti, mutta voiton vei selkeästi se pippurikastike, jonka pohjana tuli käytettyä viikonloppuna paistinjämistä, luista ja rehuista keittämääni lammaslientä. Eron kyllä huomaa nimittäin.
Se on tietenkin yksi asia, että ruokailijat sanovat että ruoka on hyvää, mutta siinä vaiheessa kun kaikki kulhot on naapittu viimeiseen pisaraan asti tyhjiksi niin voinee turvallisesti olettaa että a) ruokaa oli liian vähän tai b) ruoka oli oikeasti ruokailijoiden mielestä hyvää.
On mukavaa kun ympärillä on ihmisiä, joille kokata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti