perjantaina, tammikuuta 23, 2009

Matkakuumetta

Lieköhän minussa jotain perustavanlaatuista vikaa? Laitettu varmaan alulle lentokoneessa tai junassa. Ei siis sillä, että oikeasti haluaisin tietää.

Mietin nimittäin taas vaihteeksi tulevia reissuja ja että mitä kaikkea sitä onkaan vielä näkemättä. Tai tarkemmin ottaen että mitä sitä voisi seuraavaksi ottaa ohjelmaansa ja milloin. Vahvoilla ovat nyt Etelä-Amerikka sekä Kaakkois-Aasia. Eikä minulla olisi ongelmia Intiaankaan palata, ei sitä parissa kuukaudessa ehdi läheskään kaikkea näkemään ainakaan omalla suoritustahdilla, jossa pyritään pitkälti käyttämään enemmän aikaa kuin rahaa liikkumiseen ja jossa kiire ei kuulu lomaohjelmaan.

Viime vuoden reissuista tuo Intia nyt vetää selkeästi ykkössijan. Muihin reissuihin liittyykin sitten vahvasti Puolalainen, ellei yhtä pidennettyä duuninlopettamisjuhlinnoissa mennyttä sikailuviikonloppua Lontoossa lasketa. Paskin fiilis oli lähdettäessä romanttiselle getaway-matkalle yksin, mutta kun sen avoauton sijasta vuokrasikin prätkän niin varsin mukava viikkohan siitä tuli sitten kuitenkin. Romania taas oli tunnemielessä ehkä voimakkain kokemus ja tuntemukset taasen niistä muutamasta Varsovanreissusta jättivät hieman kahtiajakoisen suhtautumisen koko kaupunkiin. Omalla luonteella pitänee käydä sieltä se viimeinen sana vielä joku kaunis päivä hakemassa ja katsoa, että josko asiaa saisi vietyä joko eteenpäin tai jopa päätökseen.

Äh, ei tämän postauksen nyt pitänyt tuosta kertoa. Enihuu, reissaaminen on pyörinyt edelleen mielessä ja realistisena arviona talven 2010-2011 voisi hyvinkin viettää eri maita ja mantuja koluten. Tai jos motivaatio kaikkea muuta kohtaan loppuu pikemmin niin tarvitsisin vain sen päätöksen lähtemisestä. Ei ole kuitenkaan mitään sitovia velvoitteita missään tämän kevään jälkeen. Ja mukavampaahan se tyhjän päällä on olla palmun alla kuin vesisateessa. Hämmökhämmökhämmök... :)

Intiassa ollessani kävi kyllä mielessä, että sinne voisi jäädä asustelemaan pelkillä säästöillä muutamaksi vuodeksi. Ja kävihän sitä mielessä, että yhdeksi lukukaudeksi vääntäytyisi palmun alle suorittamaan virtuaalikursseja ja muuta etäopintoa. Läppäri ja nettiyhteys kun tuohon riittäisivät, vaikka kirjojen hommaaminen voisikin olla hieman työn takana. Täytyy katsoa, josko tuota ideaa jalostaisi hieman pidemmälle. Sillä suunnitteluhan on yksi hauskimmista asioista matkustamisessa heti suunnittelemattoman lähtemisen jälkeen.

Alkaa meinaan rusketusraidat taas haalistua...

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lue Mika Waltarin Yksinäisen miehen juna ja sen jälkeen saman kirjailijan Lähdin Istanbuliin.

karkumatka kirjoitti...

Kärsin ihan samasta!

Ajattelin, että maisemanvaihto vaikka näin vuodeksi auttaisi, mutta kuten lukijani ovat huomanneet, on tuttu matkustustahti (väh. kerran kuussa ulkomaille) palannut.

Ja nimenomaan uusiin paikkoihin pitää päästä, ellei sitten kyseessä ole joku Nykin-tapainen (josta siis olen kuukauden päästä jo palaamassa).

Anuma kirjoitti...

Ai kauheeta. Mä vihaan matkustamista. Onneks ei oo pakko kun ei taho.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Matkustamattomuus on fiksua siinä mielessä että säästyy rahaa. Mutta eipä sillä sitten mielestäni muita asioita olekaan puolellaan. :)

Ainoat reissut joita olen katunut ovat ne, joita en ole tehnyt.