lauantaina, syyskuuta 25, 2010

Everything happens for a reason

Reilut pari viikkoa myöhemmin en ole oikeastaan uhrannut edes ajatustakaan Kommunikaatiorajoitteiselle. Työt miellyttävät ja Amsterdamissa oli erittäin mukavaa. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa siis.

Paitsi pari iltaa sitten kun olin itsekseni nauttimassa alkusyksyn synkästä, mutta vielä siedettävän lämpimästä iltatunnelmasta ikkunastani avautuvassa puistossa. Tapasin nimittäin pari hippiä ja jäimme siihen jotain kautta sitten juttelemaan kaikenlaisia. Vaihdoimme vain etunimiä ja juttelimme syvällisiä ja koska he jo olivat vastakkaisen sukupuolen edustajina jo paikalla yhdessä, en viitsinyt mitään sen kummempia yritellä. Ja neito asuu toisessa kaupungissakin, joten hommassa ei olisi ollut mitään mieltä kuitenkaan. Act like an asshole, get laid, move on. Ei ole ihan mun tyylistäni, mutta sitävastoin istuimme ja juttelimme sellaisessa välittömässä tunnelmassa. Luonnollisesti kylmät kädet olisivat tarjonneet täydellisen mahdollisuuden puhdasoppiseen kinoeskalaatioon, mutta edellämainituista syistä asia jäi vain kaverilliseen käsien lämmittämiseen omalta osaltani (tosin ennen kuin livahdin kotiin nukkumaan talutin hänet lopuksi vielä käsikynkässä Kustaankadun ja Castréninkadun kulmaan. Jatkoivat siitä sitten Exodukseen tai keskustaan). Seuraavana päivänä kuitenkin mietin asiaa uudemman kerran ja totesin, että tuskinpa siitä haittaakaan olisi jos katsoisin löytyykö neiti facebookista tiedossa olevin kriteerein (ulkonäkö, kotikunta ja etunimi). Löysin yhden potentiaalisen ja lähetin hänelle asiallisen "mahdettinkohan me tavata eilen Kalliossa?" -viestin. Kävi ilmi, että kyseessä on eri henkilö, mutta siitä alkoi varsin monipuolinen ja mielenkiintoinen viestittely Facebookissa. Ja neiti on mahdollisesti muuttamassa vuodenvaihteessa Helsinkiin, joten mistäs sitä tietää josko tuon edeltävän kohtaamisen tosiasiallisena tarkoituksena olisikin ollut hänen tapaamisensa. :D Mutta koska pidän tuollaisista kohtalaisen absurdeista tilanteista ja tapaamisista, niin katsotaan josko tuosta kehkeytyisi vaikka ihan tosielämässäkin tapaaminen. Tässä vaiheessa vielä kohtalaisen harmitonta ja piristävää pientä flirttiä, mutta ainakaan vielä ei ole tullut eteen mitään todellista killeriä, minkä takia olisi parasta vain jättää asia sikseen. Yritänhän minä metron liukuportaissakin luoda katsekontaktia ohi lipuviin ihmisiin ja hymyillä jos katseet kohtaavat. Ei siitä kuitenkaan haittaa ole kenellekään.

8 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Sä olet kuin miespuoleinen versio naisesta.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Olisikohan mulla sitten kysyntää bi-markkinoilla? :)

Tiina kirjoitti...

Voi olla. ;D
Tosin tarkoitin lähinnä sellaisia ominaisuuksia, joita miehet ei ilmeisestikään yleensä pidä kovin viehättävänä naisessa. Eli sellaista vatvomista ja pyörittelyä ja mitä se nyt tarkoitti kun se sanoi niin tai mitä se tarkoitti sillä minkä jätti sanomatta.
Olen itsekin sellainen, niin älä ota tätä loukkauksena.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Toi on jännä kuulla, sillä yleensä olen sanoissani varsin suora ja tarkoitan juuri sitä, mitä sanon. Ja jos kysytään niin vastaan kyllä rehellisesti.

Oletan että tuolla vatvomisella viittasit siihen, että lähdin suksimaan ja seuraavana päivänä kuitenkin olisin ollut valmis ottamaan vielä yhteyttä "ihan sama" -mentaliteetilla.

Tiukasti analysoiden koko vuorokauden käytös on yhteneväinen tuohon hälläväliäasenteeseen, mutta ymmärrän hyvin jos tuosta saisi jotenkin sekavamman mielikuvan jos vaan rupeaa ajattelemaan liikaa. Pientä flirttiä ja sen jälkeen "pariskunnan" jättäminen kaksin. Tuosta voisi tulkita, että joko en tiedä mitä haluan (mikä sinänsä osin pitääkin paikkansa) tai että tunsin jonkintasoista vetovoimaa häneen, mutten kuitenkaan tilanteesta tai muusta syystä johtuen niin paljoa, että olisin halunnut viedä asiaa eteenpäin.

Joka tapauksessa en mielestäni mitään räikeän sekaisia signaaleja lähettänyt ja jos lähetinkin niin ihan vain kokeilumielessä nähdäkseni mitä tapahtuu. Mutta joka tapauksessa oma asennoitumiseni oli jokseenkin yhdentekevä hänen suhteensa ja mielestäni käytökseni oli varsin linjassa sen kanssa. Se, että tulkitseeko sen jahkailuksi vai ymmärtääkö sen välinpitämättömyydeksi on sitten jo puhtaasti toisen päässä. :)

Tiina kirjoitti...

Hmm, ei.
Tarkoitin lähinnä sitä miten kelailet näitä naisjuttuja täällä. Itse toki varmasti olet sanoissasi suora, mutta näin sinua tuntematta ainakin tulee sellainen fiilis, että mietit kaikenlaisia piilomerkityksiä naisten sinulle lähettämissä viesteissä. Heittäydyt jotenkin tyttömäisellä tavalla aina noihin ihastuksiin. ;)
Tai ehkä ylipäänsä se, että kirjoittelet näistä jutuista. Taidat olla tälleen äkkiä mietittynä ainut mies, jonka blogista olen koskaan lukenut mitään ihastumisjuttuja.

Tiina kirjoitti...

Noi "mitä se nyt tarkoitti kun se sanoi niin" ja "mitä se tarkoitti sillä minkä jätti sanomatta" oli siis sinun kuviteltuja mietteitäsi. Ei niin, että joku muu miettisi mitä sinä tarkoitit.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Ok. Tuo selventää. :)

Onhan se totta, että perinteinen suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, mutta itse en ole koskaan kokenut minkäänlaisia haasteita kummassakaan.

Ja vastoin yleistä mielikuvaa, myös miehillä on tunteet. Niiden julkinen näyttäminen vaan ei ole läheskään yhtä hyväksyttävää kuin naisille (missä tasa-arvo?). :)

Harvoinhan sitä kenellekään tulee pienistä ihastumisista avauduttua, mutta tällä lailla jokseenkin anonyyminä on ihan mukava kirjata niitä ylös. Niitä on sitten jälkikäteen mukava muistella. Päiväkirja 2.0.

Anonyymi kirjoitti...

Miespuolinen. Ei miespuoleinen. Puoleinen ilmoittaa suuntaa: vasemmanpuoleinen, oikeanpuoleinen, etelänpuoleinen jne.