Miellyttävä olotila, eilen Puolalainen lähetti viiden maissa tekstiviestin, että on saanut ajatuksensa suht' hyvin reilaan, mutta että tuntee silti tarvitsevan jonkin verran etanolia. Nähtiin sitten töistä päästyäni ja ilta jatkui pitkälle yöhön hyvän punaviinin, ranskalaisten juustojen ja parmankinkun siivittämänä.
Merkattu mies olen myös eilisen jäljiltä. Nimittäin asia, joka jo ensitapaamisellamme meinasi viedä minulta järjen toimii vieläkin. Ja mitä intohimoisemmaksi meno muuttuu, sitä enemmän tahtoo ja saa. Nyt kun voi puhua jo ihan aidosta huunpuremasta, joka varsin käytännöllisesti n. millin erotuksella jää piiloon kauluspaidan kauluksen alle. (Ensimmäinen laatuaan allekirjoittaneen kaulalla, sivumennen sanoen. Omistusmerkkauksena tehdyt jäljet kun mielestäni kuuluvat 15-vuotiaille ja itse olin jo silloinkin skeptinen koko touhun järkevyydestä. Nyt puolivahingossa syntynyt jälki kuitenkin tuntuu miellyttävältä. Kuin vanhemmilta kapinamielessä salaa otettu lävistys paikassa, jonka vain harvat tulevat näkemään).
Tällä hetkellä se sitten makoilee kämpilläni, katselee DVD:itä ja odottelee minun palaavan töistä. Sanomattakin lienee selvää, että minulla ei todellakaan ole mitään tätä tilannetta vastaan. Ihana päästä pian kotiin.
torstaina, helmikuuta 28, 2008
keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008
Nukunuku
Olenkohan joskus maininnut siitä, että unirytmini muuttuu hyvinkin yöpainotteiseksi hieman liiankin helposti? Onneksi on duunia vasta yhdeltä niin ehtii nukkua vielä ihan kohtuulliset yöunet. Hyvää yötä, vaikka toiset jo tähän aikaan alkavatkin heräillä töihinsä.
tiistaina, helmikuuta 26, 2008
Jos vaan saisin
Eilen illalla, Puolalaista sylissäni pitäen ja hänen hiuksiaan silitellessäni myönsin itsellenikin sen, että varmasti tulen ainakin pari kyyneltä vuodattamaan kun hän takaisin kotimaahansa lähtee. Sellaisena hetkenä, tiedättehän - jonka ei soisi loppuvan koskaan, olisin tahtonut kuiskata hänen korvaansa ne kolme kaikkein kauneinta sanaa.
Liekö vain hetkessä, mutta juuri silloin en kaivannut elämääni mitään muuta. Kunhan olin onnellinen, vaikka tuota onnea kaiversikin rintalastasta ruokalusikalla rustoa kaapiva tunne ja tieto kaiken tämän väliaikaisuudesta.
Liekö vain hetkessä, mutta juuri silloin en kaivannut elämääni mitään muuta. Kunhan olin onnellinen, vaikka tuota onnea kaiversikin rintalastasta ruokalusikalla rustoa kaapiva tunne ja tieto kaiken tämän väliaikaisuudesta.
Hiukan kun vielä vaikeemmaks sais
Mikä hitto siinä on, että naisten pitää toisinaan olla niin kryptisiä oman päänsisäisen maailmansa jakamisessa? Nytkin Puolalaisen kanssa vietettiin mukavat 27 tuntia yhdessä, tosin kävin erään blogitutun kanssa kahvilla tuossa aamupäivästä tämän toisen vielä nukkuessaan kämpillä. En jaksanut hakea kaupasta maitoa aamukahvien tekoon, joten nappasin lähtiessä Latten ja cookien mukaani ja toin tuliaisiksi. Kelpasi hyvin ja suihkussakin oli jo ehtinyt käydä. Alkaa ilmeisesti olla jo kuin kotonaan kuten kutsukin on käynyt. Siitä sitten kävelylle Tokoinrannan kautta Pohjoisrantaan ja Katajanokkakin tuli kierrettyä ennen auringonottoa ja sylikkäin istuskelua Kolera-altaan luona. Siitä sitten Michelleen syömään myöhäistä lounasta.
Nyt on varsin mukava ja hieman väsynyt olo kun saattelin hänet juuri viimeiselle bussille, mutta sitä edeltävä ajatuksenvaihto jäi oikeasti mietityttämään pahemman kerran. Mielessään kun kuulemma on sen verran suuria asioita, jotka koskettavat hänen tulevaisuuttaan ja jo tehtyjä suunnitelmia. Ja ettei oikein tiedä mitä ajattelisi. Että asia ei sinällään ole niin henkilökohtainen, etteikö siitä voisi puhua, mutta ajatukset kun ovat vielä niin sekaisin omassakin päässä, ettei niitä osaa lauseiksi jäsentää.
En nyt suoraan viitsinyt ruveta utelemaan sen enempää, mutta ei sillekään nyt pitäisi tulla yllätyksenä, että tulkitsen tuon aika egosentrisesti ja veikkaan asioiden liittyvän minuun, hänen seurusteluunsa, sen tiimoilta tehtyihin suunnitelmiin ja kun hän illalla vielä totesi, ettei niihin ei "pysty" tekemään noin suuria muutoksia, niin väkisinkin mietin, että olenkohan minä osasyynä tuohon pohdiskeluun ja päänvaivaan.
Ääh, pitänee nukkua yön yli. Ja jutella hänen kanssaan jos vaikka saisi päätänsä selvitettyä.
Nyt on varsin mukava ja hieman väsynyt olo kun saattelin hänet juuri viimeiselle bussille, mutta sitä edeltävä ajatuksenvaihto jäi oikeasti mietityttämään pahemman kerran. Mielessään kun kuulemma on sen verran suuria asioita, jotka koskettavat hänen tulevaisuuttaan ja jo tehtyjä suunnitelmia. Ja ettei oikein tiedä mitä ajattelisi. Että asia ei sinällään ole niin henkilökohtainen, etteikö siitä voisi puhua, mutta ajatukset kun ovat vielä niin sekaisin omassakin päässä, ettei niitä osaa lauseiksi jäsentää.
En nyt suoraan viitsinyt ruveta utelemaan sen enempää, mutta ei sillekään nyt pitäisi tulla yllätyksenä, että tulkitsen tuon aika egosentrisesti ja veikkaan asioiden liittyvän minuun, hänen seurusteluunsa, sen tiimoilta tehtyihin suunnitelmiin ja kun hän illalla vielä totesi, ettei niihin ei "pysty" tekemään noin suuria muutoksia, niin väkisinkin mietin, että olenkohan minä osasyynä tuohon pohdiskeluun ja päänvaivaan.
Ääh, pitänee nukkua yön yli. Ja jutella hänen kanssaan jos vaikka saisi päätänsä selvitettyä.
sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008
Borta bra...
...men hemmä bäst!
Matka tarjosi juurikin sitä, mitä reissulta kaipasin (plus ylimääräisenä bonuksena maistiaiset 35-vuotiasta Pétrusta) eli aurinkoa, hyvää ruokaa ja juomaa. Lomaa. Lanzarotessa ei ollut mitään muuta ihmeellistä kuin vulkaaninen maaperä, mutta se oli sitten sitäkin upeampi.
Puerto Del Carmenissa ei olisi selvin päin viikkoa kestänyt, joten suuren osan lomasta käytössä oli varsin hauska avomallinen Tigra 1,8 Sport. Aivan ehdoton jos meinaa järjissään säilyä Kanarialla. Vuokra-auto siis, mielellään pieni, avomallinen, synteettisen ultramariinin värinen ja tehokas. Alla pari kuvaa reissusta. Njuta!
Matka tarjosi juurikin sitä, mitä reissulta kaipasin (plus ylimääräisenä bonuksena maistiaiset 35-vuotiasta Pétrusta) eli aurinkoa, hyvää ruokaa ja juomaa. Lomaa. Lanzarotessa ei ollut mitään muuta ihmeellistä kuin vulkaaninen maaperä, mutta se oli sitten sitäkin upeampi.
Puerto Del Carmenissa ei olisi selvin päin viikkoa kestänyt, joten suuren osan lomasta käytössä oli varsin hauska avomallinen Tigra 1,8 Sport. Aivan ehdoton jos meinaa järjissään säilyä Kanarialla. Vuokra-auto siis, mielellään pieni, avomallinen, synteettisen ultramariinin värinen ja tehokas. Alla pari kuvaa reissusta. Njuta!
perjantaina, helmikuuta 15, 2008
torstaina, helmikuuta 14, 2008
London calling ...not
Joops, ei tule expat-blogia tästä blogista ainakaan tällä erää. Täytyy nyt katsoa, että miten nuo nykyiset duunikuviot järjestyy ja mitä tässä elämällään vielä tekisi. Alkuinnostuksen jälkeen kyllä omaksuin hyvinkin pessimistisen asenteen tuota mahdollisuutta kohtaan, joten eipä tuo nyt niin hirveästi kirpaise. Ainahan sitä voi kuitenkin lähteä, jos siltä tuntuu. Nyt on kuitenkin duunissa taas hieman mukavampaa kun pääsee tekemään ilman valvontaa omaa osaamista vastaavia hommia.
Tai tällä hetkellä mukavinta on tuo jumalaisen herkullinen burgundinpata, jota kovasti yritän säästellä huomiselle kun on vieraita tulossa, sekä eriyisesti sen rinnalle avaamani Chateau Latour-Martillac. Jollain tavalla tämä olotila voisi olla sanakirjamääritelmä minusta itsestäni. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä, hiljainen asunto, yksinäisyys, päämäärättömyys, haikeus. Pelottaa vaan, että jos joskus ei enää osaa noista kahdesta edellämainitusta rakentaa itselleen verkkoa, johon voi aina tarpeen tullen hautautua.
Taidan tästä siirtyä sängylle vaaka-asentoon, antaa kylmän ulkoilman virrata hetken ihollani, ehkä kostuttaa tyynyliinani ja käpertyä nukkumaan. Yksin.
(Heh, ei vaan. Vois alkaa elämään täysipainoisesti sitä elämää mikä täällä on. Ylihuomenna lento etelään, ei siis välttämättä kuulu viikkoon mitään ja maaliskuussa toivottavasti lappiin viikoksi. Kyl tää tästä.)
Tai tällä hetkellä mukavinta on tuo jumalaisen herkullinen burgundinpata, jota kovasti yritän säästellä huomiselle kun on vieraita tulossa, sekä eriyisesti sen rinnalle avaamani Chateau Latour-Martillac. Jollain tavalla tämä olotila voisi olla sanakirjamääritelmä minusta itsestäni. Hyvää ruokaa, hyvää viiniä, hiljainen asunto, yksinäisyys, päämäärättömyys, haikeus. Pelottaa vaan, että jos joskus ei enää osaa noista kahdesta edellämainitusta rakentaa itselleen verkkoa, johon voi aina tarpeen tullen hautautua.
Taidan tästä siirtyä sängylle vaaka-asentoon, antaa kylmän ulkoilman virrata hetken ihollani, ehkä kostuttaa tyynyliinani ja käpertyä nukkumaan. Yksin.
(Heh, ei vaan. Vois alkaa elämään täysipainoisesti sitä elämää mikä täällä on. Ylihuomenna lento etelään, ei siis välttämättä kuulu viikkoon mitään ja maaliskuussa toivottavasti lappiin viikoksi. Kyl tää tästä.)
Boeuf Bourguignon
Burgundinpata (reilu satsi, ehkä noin kuudelle)
Rasiallinen pekonikuutioita (140g)
n. kilo-puolitoista häränlihaa
pari porkkanaa
sipuli
jauhoja
pullo täyteläistä (ranskalaista) punaviiniä
lihalientä
pieni purkki tomaattisosetta
pari valkosipulinkynttä
bouquet garni
Homma aloitetaan avaamalla viinipullo ja kaatamalla itselleen pienen lasillisen ruuanlaittoa vauhdittamaan (ja viini saa hengittää hetkisen aikaa). Varsinainen ruuanlaitto aloitetaan ryöppäämällä pekonikuutiot, jotta ylimääräinen savunmaku saadaan pois. Kymmenisen minuuttia hiljaista kiehumista ajaa asian. Tietenkin jos on saatavilla suolaamatonta ja savustamatonta pekonia niin ryöppäystä ei tarvi tehdä. Pääasiallisena työvälineenä käytän Le Creusetin vähän päälle nelilitraista valurautapataa, jossa voi näppärästi ensin ruskistaa pekonin miedolla lämmöllä vähäisessä öljyssä ja sen jälkeen paistaa reiluiksi paloiksi leikatut häränlihat pekonin rasvassa. Pekoni siirretään ennen lihojen paistamista toiseen astiaan odottamaan jatkotoimenpiteitä. Paista härkäkuutiot muutama pala kerrallaan, nopeasti pinnat ruskeiksi ja siirrä sitä mukaa pekonien kanssa samaan astiaan. Lopuksi vielä samoissa rasvoissa ruskistetaan viipaloidut porkkanat ja sipuli. Tämän jälkeen voi ylimääräisen rasvan kaataa pois, jonka jälkeen pekoni ja liha menevät takaisin pataan rehujen päälle. Päälle sirotellaan suolaa ja pippuria sekä pari ruokalusikallista jauhoja. Pataa ravistellaan hieman, jotta jauhot jakautuvat tasaisemmin lihoille. Tämän jälkeen laitetaan pata vajaaksi kymmeneksi minuutiksi 225-asteiseen uuniin, jotta jauhot hieman ruskettuvat ja lihakin saa hieman rapeampaa pintaa. Puolivälissä voi ottaa padan pois ja ravistella hieman lisää, että jauhot eivät tosiaan jää köntiksi pinnalle.
Tämän jälkeen otetaan pata pois uunista ja kaadetaan se puolikasta lasillista vajaa pullollinen punaviiniä lihojen päälle. Sitten lisätään lihalientä sen verran, että lihat peittyvät. Mukaan heitetään tomaattimurska, pari veitsellä murskattua valkosipulin kynttä ja yrttinyytti. Kuumennetaan kiehuvaksi ja laitetaan kolmeksi-neljäksi tunniksi n. 160-asteiseen uuniin. Padan tulisi hiljalleen poreilla uunissa, eli säädetään lämpötila sen mukaan. Tässä vaiheessa voi istahtaa alas ja blogata. Kun yleisöä on viihdytetty, voidaan valmistella pataan tulevat herkkusienet ja haudutetut pikkusipulit.
Paistetut herkkusienet
400g tuoreita herkkusieniä
Puolitetut herkkusienet paistetaan kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa siten, että lopputulos on hieman vaaleanruskehtava. Pannua kannattaa ravistella, ettei lastalla riko sieniä. Sienet imaisevat ensin rasva itseensä, mutta hetken kuluttua se palaa takaisin pintaan jolloin varsinainen ruskistuminen alkaa. Tällöin ne ovat valmiita
Lihaliemessä ruskennetut sipulit
500g pieniä sipuleita
1dl lihalientä
Kuoritut sipulit paistetaan voi-öljyseoksessa, kieritellään keskilämpimällä pannulla kunnes ne saavat kauttaaltaan vähän väriä pintaan. Pane sipulit kattilaan, lisää lihaliemi ja laita miedolle lämmölle kunnes sipulit ovat pehmeitä, mutta ehjiä ja liemi on haihtunut/imeytynyt sipuleihin. (puoli tuntia-tunti?) Mukaan voi laittaa myös ranskalaiseen tyyliin bouquet garnin, ei se ainakaan makua pahenna. :)
Sitten palataan takaisin padan äärelle, muutamassa tunnissa lihan pitäisi olla sen verran kypsää ja mureaa, että sitä voi helposti napata haarukalla. Nesteet siivilöidään toiseen kattilaan ja niitä keitetään kokoon hetken aikaa samalla rasvaa kuorien. Padan voi tällä aikaa puhdistaa ja kun pata on puhdas, voidaan lihat laittaa takaisin sinne. Herkkusienet ja sipulit laitetaan lihojen päälle ja sitten kun kastike on maultaan ja koostumukseltaan sopivaa (siitä jää kerros lusikan pintaan), kaadetaan soossi takaisin pataan. Annetaan poreilla hetki ennen tarjoilua samalla lihoja valellen. Satsin voi tosin antaa jäähtyä ja odottaa jääkaapissa yön yli, jolloin maku vain paranee entisestään. Kylmän padan voi kiehauttaa pariakymmentä minuuttia ennen tarjoamista. Valele lihoja aika ajoin ja anna poreilla hiljaa. Tarjoillaan keitettyjen perunoiden ja hyvän punaviinin kanssa.
Uskokaa huviksenne, lopputulos on kaiken tuon vaivan arvoista. Ja kannattaa tosiaan tehdä isompi erä kerralla kun tuo ei ole mitään nopeaa valmistettavaa. Nauttikaa!
Rasiallinen pekonikuutioita (140g)
n. kilo-puolitoista häränlihaa
pari porkkanaa
sipuli
jauhoja
pullo täyteläistä (ranskalaista) punaviiniä
lihalientä
pieni purkki tomaattisosetta
pari valkosipulinkynttä
bouquet garni
Homma aloitetaan avaamalla viinipullo ja kaatamalla itselleen pienen lasillisen ruuanlaittoa vauhdittamaan (ja viini saa hengittää hetkisen aikaa). Varsinainen ruuanlaitto aloitetaan ryöppäämällä pekonikuutiot, jotta ylimääräinen savunmaku saadaan pois. Kymmenisen minuuttia hiljaista kiehumista ajaa asian. Tietenkin jos on saatavilla suolaamatonta ja savustamatonta pekonia niin ryöppäystä ei tarvi tehdä. Pääasiallisena työvälineenä käytän Le Creusetin vähän päälle nelilitraista valurautapataa, jossa voi näppärästi ensin ruskistaa pekonin miedolla lämmöllä vähäisessä öljyssä ja sen jälkeen paistaa reiluiksi paloiksi leikatut häränlihat pekonin rasvassa. Pekoni siirretään ennen lihojen paistamista toiseen astiaan odottamaan jatkotoimenpiteitä. Paista härkäkuutiot muutama pala kerrallaan, nopeasti pinnat ruskeiksi ja siirrä sitä mukaa pekonien kanssa samaan astiaan. Lopuksi vielä samoissa rasvoissa ruskistetaan viipaloidut porkkanat ja sipuli. Tämän jälkeen voi ylimääräisen rasvan kaataa pois, jonka jälkeen pekoni ja liha menevät takaisin pataan rehujen päälle. Päälle sirotellaan suolaa ja pippuria sekä pari ruokalusikallista jauhoja. Pataa ravistellaan hieman, jotta jauhot jakautuvat tasaisemmin lihoille. Tämän jälkeen laitetaan pata vajaaksi kymmeneksi minuutiksi 225-asteiseen uuniin, jotta jauhot hieman ruskettuvat ja lihakin saa hieman rapeampaa pintaa. Puolivälissä voi ottaa padan pois ja ravistella hieman lisää, että jauhot eivät tosiaan jää köntiksi pinnalle.
Tämän jälkeen otetaan pata pois uunista ja kaadetaan se puolikasta lasillista vajaa pullollinen punaviiniä lihojen päälle. Sitten lisätään lihalientä sen verran, että lihat peittyvät. Mukaan heitetään tomaattimurska, pari veitsellä murskattua valkosipulin kynttä ja yrttinyytti. Kuumennetaan kiehuvaksi ja laitetaan kolmeksi-neljäksi tunniksi n. 160-asteiseen uuniin. Padan tulisi hiljalleen poreilla uunissa, eli säädetään lämpötila sen mukaan. Tässä vaiheessa voi istahtaa alas ja blogata. Kun yleisöä on viihdytetty, voidaan valmistella pataan tulevat herkkusienet ja haudutetut pikkusipulit.
Paistetut herkkusienet
400g tuoreita herkkusieniä
Puolitetut herkkusienet paistetaan kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa siten, että lopputulos on hieman vaaleanruskehtava. Pannua kannattaa ravistella, ettei lastalla riko sieniä. Sienet imaisevat ensin rasva itseensä, mutta hetken kuluttua se palaa takaisin pintaan jolloin varsinainen ruskistuminen alkaa. Tällöin ne ovat valmiita
Lihaliemessä ruskennetut sipulit
500g pieniä sipuleita
1dl lihalientä
Kuoritut sipulit paistetaan voi-öljyseoksessa, kieritellään keskilämpimällä pannulla kunnes ne saavat kauttaaltaan vähän väriä pintaan. Pane sipulit kattilaan, lisää lihaliemi ja laita miedolle lämmölle kunnes sipulit ovat pehmeitä, mutta ehjiä ja liemi on haihtunut/imeytynyt sipuleihin. (puoli tuntia-tunti?) Mukaan voi laittaa myös ranskalaiseen tyyliin bouquet garnin, ei se ainakaan makua pahenna. :)
Sitten palataan takaisin padan äärelle, muutamassa tunnissa lihan pitäisi olla sen verran kypsää ja mureaa, että sitä voi helposti napata haarukalla. Nesteet siivilöidään toiseen kattilaan ja niitä keitetään kokoon hetken aikaa samalla rasvaa kuorien. Padan voi tällä aikaa puhdistaa ja kun pata on puhdas, voidaan lihat laittaa takaisin sinne. Herkkusienet ja sipulit laitetaan lihojen päälle ja sitten kun kastike on maultaan ja koostumukseltaan sopivaa (siitä jää kerros lusikan pintaan), kaadetaan soossi takaisin pataan. Annetaan poreilla hetki ennen tarjoilua samalla lihoja valellen. Satsin voi tosin antaa jäähtyä ja odottaa jääkaapissa yön yli, jolloin maku vain paranee entisestään. Kylmän padan voi kiehauttaa pariakymmentä minuuttia ennen tarjoamista. Valele lihoja aika ajoin ja anna poreilla hiljaa. Tarjoillaan keitettyjen perunoiden ja hyvän punaviinin kanssa.
Uskokaa huviksenne, lopputulos on kaiken tuon vaivan arvoista. Ja kannattaa tosiaan tehdä isompi erä kerralla kun tuo ei ole mitään nopeaa valmistettavaa. Nauttikaa!
Loman alku
Tiedättekö sen hetken kun aloitatte lauseen ja siinä parin ensimmäisen sanan kohdalla jo tajuatte, että tätä ei ehkä ihan kannattaisi sanoa loppuun asti. Kuten esimerkiksi satunnaiselle säädölle toteaa, että arvostaa paljon enemmän ihmisiä, joiden kanssa rakentaa kestävää ystävyyttä kuin satunnaista säätöä. Jostain kumman syystä se ei kuitenkaan ottanut asiasta itseensä, mutta ei siitä sen enempää. Tai ehkä se otti ja naiselliseen tapaansa pitää sen sisällään ja ei enää ota yhteyttä, odottaa vain anteeksipyyntöä. :)
Judyn poikaystävä jätti hänet, välimatka taisi olla liikaa. Päälimmäisenä fiiliksenä olen ihan oikeasti surullinen puolestaan. Mainitsen, sillä tuolla tapahtumalla saattaa olla jonkinnäköisiä vaikutuksia omiin ihmissuhteisiini, mutta tilanne ei todellakaan ole sellainen, että aktiivisesti pyrkisin mihinkään suuntaan. Mutta kun ensivaikutelma oli mikä oli, niin saapa nähdä.
(Ja niille anonyymeille, jotka aikoivat taas kommentoida noista vaihtarikuvioista, niin minä en oikeasti voi sille mitään, että omassa kaveripiirissäni tapaan säännöllisesti kymmeniä uusia, mielenkiintoisia naisihmisiä, jotka nyt vaan sattuvat olemaan vaihdossa täällä. Mikäli vastaani tulisi vastaavassa tilanteessa sama määrä suomalaisnaisia, niin varmasti heistäkin kiinnostuisin ihan samalla tavalla. Sosiaalisuus ja avoimuus viehättää ja luonnollisia hetkiä kotimaisten tuotosten tapaamiseen on huomattavasti vähemmän. Tästä johtuu se, että olen ollut jossain määrin enemmänkin ihastunut kahteen ulkomaalaiseen naiseen. Mikä ei ole mielestäni kovinkaan paljoa ja mistä ei mielestäni voi vetää yleispätevää käyttäytymismallia. Nih!)
Mutta lähdenpä tästä kohta kauppahalliin ja kun pata on porisemassa niin voin laittaa sen Jazmanautin kaipaileman reseptinkin tänne. :) Se on ihan hyvä tapa juhlistaa tämän blogin viidennettäsadannetta kirjoitusta.
Judyn poikaystävä jätti hänet, välimatka taisi olla liikaa. Päälimmäisenä fiiliksenä olen ihan oikeasti surullinen puolestaan. Mainitsen, sillä tuolla tapahtumalla saattaa olla jonkinnäköisiä vaikutuksia omiin ihmissuhteisiini, mutta tilanne ei todellakaan ole sellainen, että aktiivisesti pyrkisin mihinkään suuntaan. Mutta kun ensivaikutelma oli mikä oli, niin saapa nähdä.
(Ja niille anonyymeille, jotka aikoivat taas kommentoida noista vaihtarikuvioista, niin minä en oikeasti voi sille mitään, että omassa kaveripiirissäni tapaan säännöllisesti kymmeniä uusia, mielenkiintoisia naisihmisiä, jotka nyt vaan sattuvat olemaan vaihdossa täällä. Mikäli vastaani tulisi vastaavassa tilanteessa sama määrä suomalaisnaisia, niin varmasti heistäkin kiinnostuisin ihan samalla tavalla. Sosiaalisuus ja avoimuus viehättää ja luonnollisia hetkiä kotimaisten tuotosten tapaamiseen on huomattavasti vähemmän. Tästä johtuu se, että olen ollut jossain määrin enemmänkin ihastunut kahteen ulkomaalaiseen naiseen. Mikä ei ole mielestäni kovinkaan paljoa ja mistä ei mielestäni voi vetää yleispätevää käyttäytymismallia. Nih!)
Mutta lähdenpä tästä kohta kauppahalliin ja kun pata on porisemassa niin voin laittaa sen Jazmanautin kaipaileman reseptinkin tänne. :) Se on ihan hyvä tapa juhlistaa tämän blogin viidennettäsadannetta kirjoitusta.
tiistaina, helmikuuta 12, 2008
Ranskaa...
Torstaina on koko päivä vapaata niin ehtii käydä hakemassa Hakaniemen kauppahallista sopivat klöntit lihaa kunnollista burgundinpataa varten. Koko päivä aikaa haudutella ja parhaimmillaanhan se on vasta seuraavana päivänä. Naurattaa vaan nämä suomalaiset "lisää 2dl punaviiniä ja 5dl vettä" -räpellykset. Pullollinen viiniä siihen menee ja toisen voi avata haudutuksen ajaksi, sanokoot täkäläiset reseptit mitä tahansa. Edellisessä postauksessa mainitun jälkiruuan seuraksi voisi ehkäpä väsätä crème brûléet kun kerran aikaa ja vaniljatankoja on.
Ruuanlaitto <3
Ruuanlaitto <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
