Latvian kansantalouden kurjassa tilassa on se mukava puoli, että jos sattuu olemaan kuitenkin sitä valuuttaa jota tuhlata, niin epätoivoiset kauppiaat 80% alennuksineen ovat varsin mukavia tuttavuuksia näinä synkkinä aikoina. Tämän tosiseikan varjossa säästin miltei 300€ ostaessani kahdet farkut. Nyy on sitte niimmaaprändiä henkkamaukkahinnalla, ettei mittä tolkkua.
Vaikka tarpeeseenhan nuo ihan oikeasti tulivat kun muuttokuormassa oli tasan tarkkaan yhdet julkisesti esittelykelpoiset housut.
Duuni on haasteellista, itsenäistä ja mielekästä. Rock rock!
keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009
tiistaina, tammikuuta 13, 2009
Hyvänmielenviesti
Miten onkaan, että yksi viesti saa sydämen lyömään muutaman ylimääräisen tahdin kun aamusta vilkaisee puhelinta ja huomaa häneltä tulleen viestin. Tai että se samainen viesti saa aikaan tunteja kestävän hyvänolontunteen. Tai se, että toinen useamman kuukauden hiljaiselon jälkeen ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä. Ilman erityistä asiaa. Että se jatkaa viestittelyä vaikkei omassa vastausviestissään varsinaisesti mitään kysykään. Ihan vaan toivottaakseen mukavaa päivää.
Muutaman kerran olemme tosiaan syyskuun jälkeen skypessä jutelleet, oikeastaan aina minun aloitteestani. Ehkä ensitapaamisemme vuosipäivänä tapahtuneesta viestittelystä lähtien kommunikaatiosta on jäänyt joka kerta varsin positiivinen fiilis. Ehkäpä se Intiasta lähettämäni kirje sittenkin vaikutti jollain tavalla...
Oli miten oli, ei ne tunteet ole itsestäni mihinkään kadonneet.
Muutaman kerran olemme tosiaan syyskuun jälkeen skypessä jutelleet, oikeastaan aina minun aloitteestani. Ehkä ensitapaamisemme vuosipäivänä tapahtuneesta viestittelystä lähtien kommunikaatiosta on jäänyt joka kerta varsin positiivinen fiilis. Ehkäpä se Intiasta lähettämäni kirje sittenkin vaikutti jollain tavalla...
Oli miten oli, ei ne tunteet ole itsestäni mihinkään kadonneet.
sunnuntaina, tammikuuta 11, 2009
Muksu
Taidan olla rakastunut.
Asun nimittäin väliaikaismajoituksessa pari merkintää sitten tapaamani saksalais-latvialaisen pariskunnan nurkissa (5h, 2 kylppäriä ja keittiö juuri ja juuri riittää neljälle, katsokaas) ja heidän vajaa kolmivuotias poikansa on vaan yksinkertaisesti ihastuttava. Omilla saksankielentaidoilla pystyy hyvin sonkottamaan tarvittavat leikit läpi ja lasten kanssa on huomattavan helppo kommunikoida myös elekielellä.
Varsinkin näin viikonloppuna on mukavaa lähteä lapsen kanssa ulos ennen päikkäreitä ja illalla sitten kokkailla hieman isommalle porukalle. (Pitäähän sitä jotain nyt majapaikkaa vastaan tehdä). Muksu pitää mitä eriskummallisimmista asioista ja nuoriherran keskittyminen raakaa sipulia kuoriessa ja syödessä pärjää intensiivisyydessään Kasparovin otsarypyille hänen pelatessaan Deep Blueta vastaan. Lisäksi saa päivän lihaskuntotreenin helposti hoidettua kun vaikka leikkii hissiä.
No, eivätköhän ikäiseni naiset kohtapuolin ala arvostamaan myös sellaisia miehiä, jotka profiloituvat ehkä enemmänkin potentiaalisiksi isiksi kuin jänniksi ja elämyksellisiksi kumppaneiksi. Vaikka eihän miehillä tässä suhteessa biologisesti mikään kiire ole. Olisipahan vaan mukava ehkä muutaman vuoden päästä...
Asun nimittäin väliaikaismajoituksessa pari merkintää sitten tapaamani saksalais-latvialaisen pariskunnan nurkissa (5h, 2 kylppäriä ja keittiö juuri ja juuri riittää neljälle, katsokaas) ja heidän vajaa kolmivuotias poikansa on vaan yksinkertaisesti ihastuttava. Omilla saksankielentaidoilla pystyy hyvin sonkottamaan tarvittavat leikit läpi ja lasten kanssa on huomattavan helppo kommunikoida myös elekielellä.
Varsinkin näin viikonloppuna on mukavaa lähteä lapsen kanssa ulos ennen päikkäreitä ja illalla sitten kokkailla hieman isommalle porukalle. (Pitäähän sitä jotain nyt majapaikkaa vastaan tehdä). Muksu pitää mitä eriskummallisimmista asioista ja nuoriherran keskittyminen raakaa sipulia kuoriessa ja syödessä pärjää intensiivisyydessään Kasparovin otsarypyille hänen pelatessaan Deep Blueta vastaan. Lisäksi saa päivän lihaskuntotreenin helposti hoidettua kun vaikka leikkii hissiä.
No, eivätköhän ikäiseni naiset kohtapuolin ala arvostamaan myös sellaisia miehiä, jotka profiloituvat ehkä enemmänkin potentiaalisiksi isiksi kuin jänniksi ja elämyksellisiksi kumppaneiksi. Vaikka eihän miehillä tässä suhteessa biologisesti mikään kiire ole. Olisipahan vaan mukava ehkä muutaman vuoden päästä...
perjantaina, tammikuuta 09, 2009
Kuherruskuukausi
Ensimmäinen viikko on kohta takana ja ainakin toistaiseksi kaikki on tuntunut varsin mukavalta. Talvinen Riika tosin avautuu arkena hieman eri tavalla kuin kesällä lomamatkalla, mutta varsin miellyttävä tunnelma kaupungissa vallitsee (eikä esikaupunkialueissakaan mitään valittamista ole).
Ruuan saralla on löytynyt jo jonkin verran kummallisuuksia, päälimmäisenä ehkäpä se, että paikallisesti valmistettua tomaattimurskaa ei vaan yksinkertaisesti löydy sokeroimattomana. Antaa pastakastikkeelle varsin omintakeisen vivahduksen.
Paikallisessa ruuassa tuppaa muutenkin olemaan reilusti kaikkea. Perusruuissa reilusti rasvaa, leivonnaisissa reilusti sokeria jne. Tai mihinkä kategoriaan paikalliset zephirit (tjsp.) menevätkään. Jotain vaahtokarkin ja tuulihatun väliltä.
Joka maitohyllystä tuppaa löytymään pieniä jugurtti/rahkakuutioita. Sellaisia esimerkiksi valkosuklaalla päällystettyjä mansikkaylläreitä. Tuskin ne terveellisiä ovat, mutta varsin täyteläisen makuisia ja antavat ainakin mielleyhtymän terveellisyydestä verrattaessa vaikka suklaapatukkaan.
Täytyy vaan katsoa, että mitäs tässä vielä eteen tuleekaan. Taloudellinen tilanne maassa on vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta oma takamus pitäisi olla ihan hyvin turvattuna. Ja sehän täällä länsimaissa on tärkeintä.
Ruuan saralla on löytynyt jo jonkin verran kummallisuuksia, päälimmäisenä ehkäpä se, että paikallisesti valmistettua tomaattimurskaa ei vaan yksinkertaisesti löydy sokeroimattomana. Antaa pastakastikkeelle varsin omintakeisen vivahduksen.
Paikallisessa ruuassa tuppaa muutenkin olemaan reilusti kaikkea. Perusruuissa reilusti rasvaa, leivonnaisissa reilusti sokeria jne. Tai mihinkä kategoriaan paikalliset zephirit (tjsp.) menevätkään. Jotain vaahtokarkin ja tuulihatun väliltä.
Joka maitohyllystä tuppaa löytymään pieniä jugurtti/rahkakuutioita. Sellaisia esimerkiksi valkosuklaalla päällystettyjä mansikkaylläreitä. Tuskin ne terveellisiä ovat, mutta varsin täyteläisen makuisia ja antavat ainakin mielleyhtymän terveellisyydestä verrattaessa vaikka suklaapatukkaan.
Täytyy vaan katsoa, että mitäs tässä vielä eteen tuleekaan. Taloudellinen tilanne maassa on vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta oma takamus pitäisi olla ihan hyvin turvattuna. Ja sehän täällä länsimaissa on tärkeintä.
torstaina, tammikuuta 08, 2009
Kulttuurista
On muuten mukavaa olla vaihteeksi maassa, jossa naiset kiittävät kun heille avaa oven. Iästä ja ovesta riippumatta.
keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009
Tulkinnanvaraisuuksia
Pakkoko on naisten olla niin perhanan salakähmäisiä? Taas nimittäin tuli juteltua tuon miltei jo naapurimaassa asuvan naisihmisen kanssa ja tulkitsemalla vähänkään eri tavalla voi keskustelusta taas vetää kaksi aivan vastakkaista johtopäätöstä.
Ainoa mikä on varmaa, on että käsittämättömän pienen ja huteran asian ympärille sitä ihminen pystyykin rakkautensa ankkuroimaan ja kasvattamaan.
Ainoa mikä on varmaa, on että käsittämättömän pienen ja huteran asian ympärille sitä ihminen pystyykin rakkautensa ankkuroimaan ja kasvattamaan.
maanantaina, tammikuuta 05, 2009
Asennepisteet
Latvialaisille naisille, jotka käyttävät lyhyitä hameita vaikka aamuisin on miltei parikymmentä astetta pakkasta. Ja en kyllä ihmettele niitä miehiä, jotka jatkuvasti ovat ylistämässä baltian naisasukkien kauneutta. Ovathan he omalla tavallaan viehättävän tahi naisellisen näköisiä, mutta olen aina ollut enemmänkin kallellani siihen kotona nuhjuisissa verkkareissa peiton sisällä kaakaota nuuhkivaan naistyyppiin. Jotenkin liikaa ulkonäköönsä huomiota kiinnittävät ihmiset vaan tulee luokiteltua pinnallisiksi.
Muutenkin olen ehkä mieltynyt enemmän sellaisiin hieman poikamaisiin tyttöihin.
Muutenkin olen ehkä mieltynyt enemmän sellaisiin hieman poikamaisiin tyttöihin.
sunnuntaina, tammikuuta 04, 2009
Kuinkas sitten kävikään
Ensimmäinen ilta uudessa kotikaupungissa meni varsin kummasti. Tai ainakaan en kuvitellut päätyväni illalla kokkailemaan thairuokaa vanhankaupungin sydämessä olevaan parisataaneliöiseen 5h+k -asumukseen paikallisen pariskunnan, iranilais-saksalaisen psykologin sekä saksan suurlähetystön edustajan kanssa.
Mukava kaupunki näin ensivaikutelman perusteella.
Mukava kaupunki näin ensivaikutelman perusteella.
lauantaina, tammikuuta 03, 2009
HeValle
On tullut aika kasvattaa entisestään kolossaalista hiilijalanjälkeäni ja tästä päivästä eteenpäin sitten virallisesti asustelenkin Latviassa kesään saakka.
Nyt kun vaan loisii ystävien luona, ei ole stressiä edes siitä että onko kaikki tarvittava mukana kun on jo kertaalleen huomannut, ettei. Tosin passi ja maksukortti löytyy, joten eiköhän niillä selviä. Kiitokset emännälle viimeisimmästä yösijasta ja kaikesta muustakin.
Ensimmäinen kaveri on muuten jo varannut majoituksen helmikuun puolenvälin tienoille, eli nyt ne menee. Varatkaa ajoissa niin katto pään päälle järjestyy. :)
Nyt kun vaan loisii ystävien luona, ei ole stressiä edes siitä että onko kaikki tarvittava mukana kun on jo kertaalleen huomannut, ettei. Tosin passi ja maksukortti löytyy, joten eiköhän niillä selviä. Kiitokset emännälle viimeisimmästä yösijasta ja kaikesta muustakin.
Ensimmäinen kaveri on muuten jo varannut majoituksen helmikuun puolenvälin tienoille, eli nyt ne menee. Varatkaa ajoissa niin katto pään päälle järjestyy. :)
torstaina, tammikuuta 01, 2009
Myrsky
Olipahan upea keli eilen. Tolkuton tuuli, sellainen ettei oikein päässyt lisää puita hakemaan kohmettumatta. Muutenkin itseä viehättää äärimmäiset sääilmiöt ja ehkä arkisimpana esimerkkinä tuosta on kovat rankkasateet. Normaali sade ei itsessä sen kummempia tunteita herätä puoleen eikä toiseen, mutta kun vettä toisinaan tulee oikeasti kuin saavista kaatamalla, on ehkä parasta vain seistä ulkona ja antaa veden imeytyä koko vaateparteen. Toimii tietenkin parhaiten kun ilman on jokseenkin lämmin.
Ne parhaat ja mieleenpainuvimmat suudelmatkin on tullut vaihdettua silmittömän sateen keskellä.
Ja tässä ohimennen voisi varmaankin mainita, että kun on elokuusta asti ollut vailla herkempää kanssakäymistä niin alkaa mietteet pyöriä kummasti kristillisesti erittäin epäsopivien ajatusten ympärillä. Ja edelleen ne ajatukset suuntautuu Puolaan.
Miksei vaan voisi unohtaa? Miksi täytyy kaivata ja ikävöidä? Yleensä kun ikävöidessä voi lohduttautua ajatuksella siitä, että edes on joku, jota ikävöidä niin tässä yhteydessä edes siihen ei voi tukeutua. Tunteeni vain huutavat mutta ympärillä ei ole ketään, kuka kuuntelisi.
Ne parhaat ja mieleenpainuvimmat suudelmatkin on tullut vaihdettua silmittömän sateen keskellä.
Ja tässä ohimennen voisi varmaankin mainita, että kun on elokuusta asti ollut vailla herkempää kanssakäymistä niin alkaa mietteet pyöriä kummasti kristillisesti erittäin epäsopivien ajatusten ympärillä. Ja edelleen ne ajatukset suuntautuu Puolaan.
Miksei vaan voisi unohtaa? Miksi täytyy kaivata ja ikävöidä? Yleensä kun ikävöidessä voi lohduttautua ajatuksella siitä, että edes on joku, jota ikävöidä niin tässä yhteydessä edes siihen ei voi tukeutua. Tunteeni vain huutavat mutta ympärillä ei ole ketään, kuka kuuntelisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
