550km

Olen viela hengissa kolmen paivan moottoripyorakuurin jaljilta. Hienoja maisemia ja kun saari on luonnostaan vuoristoinen, ei suoria tienpatkia valtateita lukuunotaamatta juuri loydy.

Harvinaisen mukavaa ja meditatiivista toimintaa.

Seuraavaksi seuraa kuitenkin viihteellinen tata en uskonut osaavani sanoa espanjaksi -osio:

1) Selittaa Suomen A1, A- ja Iso-A -ajokorttisysteemia.

No, on niita rehellisyyden nimissa muutama muukin, mutta ottaen huomioon, etta tuon selittaminen kattavasti suomeksikin on jokseenkin haasteellista, niin kohtalaisen puolivillaisilla espanjanopinnoilla tuota voi oikeasti pitaa jo saavutuksena. Ainakin onnistuin yllattamaan itseni kun koko muukin pyoranvuokraus meni sujuvasti itselle kohtuullisen vieraalla kielella.

Toissapaivana tuli myos jarjestettya hostellilla pienet bileet kuudelle saksalaiselle. (niin, vaihdoin mukavan uima-altaallisen hotellin kuppaiseen hostelliin koska taalla kuitenkin tapaa paljon mukavempia ihmisia). Hostellilla oli matkaversio Scrabblesta ja tuli sitten askarreltua viesti pelilaudalle hieman saantoja soveltaen, kuitenkin aika pelinomaisesti sanat "hostel, party, tonight, tequila, cerveza, cuba libre, mojitos, ron" ja viesti otettiin positiivisesti vastaan ja vaikkei nyt koko yota kukuttukaan, oli varsin mukavaa loppuillasta istua hostellin (ja naapurin) katolla ja katsella tahtia. Onnistuin myos tekemaan yhden seurueen miehista erittain mustasukkaiseksi ja han reagoi tilanteeseen hyvin samalla tavalla kuin itse olisin tehnyt viela pari vuotta sitten. Syyta ei olisi ollut muuta kuin tyttoystavansa osoittama, ainakin omasta puolestani ehdottoman suurilta osin platoninen kiinnostus minua kohtaan. No, mitapa kotibileet olisivat ilman pienta draamaa ja kivempaa se on etta tallaisessa tilanteessa on ihmisia ymparilla. Hittoako siella ilmastoidussa hotellihuoneessa merinakoalalla ja ilmastoinnilla olisi yksin tehnyt... Sulkeutunut huoneeseen viikoksi parin kirjan ja viinikorillisen kanssa.

Viela pitaa miettia etta miten sita selviaisi lentokentalle maanantaiaamuna varhain. ainahan ne taksit kulkee, vaikka Romaniassa tulikin vastaavassa tilanteessa liva kylma hiki paalle kun takseja ei juuri ollutkaan liikenteessa.

Ymmartaisivatkohan autovuokraamossa, etta teen heille varsinaisesti palveluksen jos haen sunnuntai-iltana auton ja kuljetan sen veloituksetta lentokentalle... :D

Reissulta

Mitenkahan taalla 27 asteessa nyt jaksaisi murjottaa... Keli on mita mainioin ja jahka siesta loppuu, paasen vuokrailemaan kaksipyoraista kulkupelia alleni kun toimistokin on loytynyt. Vaikuttaa lomalta.

Mutta ehka voisi taman nettikahvilassa siestailun jattaa talta osin tahan, haaskausta tallainen sisallaolo, joskin ulkona on sen verran lammin, etta tekee mieli hakeutua mieluummin varjoon kuin aurinkoon. Kesan merkki.

Nauttikaa olostanne siella, niin minakin aion taalla. ;)

shokki, reaktio, työstäminen, uudelleenorientoituminen

Psyykkinen shokki tuli oikeastaan tuolloin viime yönä. Reagoin tähän aamun mittaan kysymällä vielä kertaalleen että onko varma ja kun vastaus ei ollut että hän tulee sittenkin, peruutin hänen lennot ja ilmoitin hänelle asiasta. Sitten hajoilin hetken aikaa kämpillä, hakkasin kiviseinää (nyrkkeilyhanskat kädessä tosin - nynny) ja kokosin itseni duunihaastatteluun. Haastattelun jälkeen hajoilin vielä hieman lisää kämpillä ja nyt olen oikeastaan jo ihan iloinenkin koko hommasta. Voipahan ottaa prätkän vuokralle ja viettää vajaan viikon tien päällä. Majoitus on nyt järkättynä pariksi ensimmäiseksi yöksi, mutta muuten on taivas rajana. Samsonite kotiin ja Karrimor selkään. Luulen, että tästä tulee vielä hauska reissu sitten kuitenkin. Ja pääseepähän vetämään joka aterialla papas arrugadaseja ja mojoa. Ja iltaisin lämpimällä terassilla vaikka hieman paikallista sangriaa. Ja kyllä sieltä nyt aina seuraa löytyy, sujuvakäytöksiselle ja -sanaiselle nuorelle miehelle. Ellei sitten jää sisälle lueskelemaan Shantaramia.

Mutta kiva fiilis jo kuitenkin. Kriisin vaiheet, pikakelattuina.

Äänestäkää

Kun tuo äänestäminen on kohta taas niin ajankohtaista niin kysytäänpä, että mikä on lukijoiden mielipide? Tulisiko mielestänne minun jatkaa tätä taistelua tuulimyllyjä vastaan vai luovuttaa suosiolla?

Kaipa tässä lienee kyse myös siitä, että kuinka paljon lukijat uskovat romanttisiin pilvilinnahaihatuksiin ja moniko on jo elämässään kyynistynyt rakkauden suhteen. Mutta vastatkaa, kysely umpeutuu samoihin aikoihin kun palaan etelästä. Odottelen tuloksia itse asiassa melko mielenkiinnolla vaikkei niillä välttämättä mitään merkitystä asioiden suuressa mittakaavassa olekaan. :)

Huumorilla

Niin typerää, ettei tässä osaa muuta kuin nauraa. Mutta tosiaan, menenkin sitten yksin etelään (ellei joku nyt satu Varsovasta lähtemään mukaan. Pyysin kysymään kämppisbestikseltään, jonka kanssa tulen kuitenkin varsin hyvin toimeen, kun kerran lippu on jo maksettu ja kaikkea).

Mutta saahan sitä aurinkoa otettua yksinkin. Ja lentolipusta verot takaisin.

Vaikka onhan se hieman haikeaa, kun henkilö, jota rakastaa ei ole sitä (vielä?) valmis vastaanottamaan. Sillä aikaa tämä vaatii kuitenkin. Niinhän olen itselleni koettanut jankuttaa, mutta itseään on niin vaikea uskoa. Ja siitä tässä nyt kuitenkin on kysymys. Että toinen ei koe olevansa valmis.

Olenpahan sentään pirteimmilläni ja iloisimmillani haastattelussa hyvin nukutun yön jälkeen.

VITTU!

SAATANA PERKELE HELVETTI JUMALAUTA VITTU!

Seuraava reissu

Treffit tiistaiaamuna Amsterdamissa, sieltä sitten lennetään kanariansaarille viikoksi... Eli on Puolalainen vielä mukana kuvioissa ja taas vaihteeksi reissataan allekirjoittaneen piikkiin. Kaikkeapa sitä tekeekin tunteidensa johdattelemana mutta niin kauan kun homma tuntuu hyvältä niin menkööt. Ei se raha tästä maailmasta lopu.

Tyhjää

Ollaan taas varmaan perimmäisten kysymysten äärellä kun tekisi mieli ehkäpä vaikka kirjoittaa jotain, muttei ole mielessä mitään mistä kirjoittaa. Mutta jos samassa olotilassa pääsee tenteistä läpi niin yhden blogaisun kirjoittamisessa ei pitäisi olla suuriakaan ongelmia.

Kerrottakoon nyt vaikka että viikonloppu on ollut verrattain rauhallinen sisältäen teatteria, ulkona syömistä, lasersotaa ja yhdet tuparit. Myös teoria siitä, että kaikki naiset ovat aina varattuja tuli todistettua jälleen kerran todeksi viimeeksi mainituissa. Ilman väärinkäsityksiä tällä kertaa tosin.

Minulle on tullut vastustamaton halu hankkia kasibittinen nintendo. Ei kellään olisi ylimääräistä jossain varaston perukoilla pyörimässä? :)

Tunteita

Olen sanonut asian ääneen useasti ennenkin: olisi hienoa jos ihminen voisi hallita tunteitaan, mutta toisaalta samalla niistä häviäisi kaikki se taika.

Ajatukset kun tuppaavat palaamaan Puolaan, sitä enemmän mitä sitä yrittää olla ajattelematta ja sitä voimakkaampina kun sitä ajattelee.

Viisi biisii

Sen kummemmin Arokettua tulkitsematta tai meemin sääntöjä tutkimatta laitetaan muutama biisi tähän:

White Horse
Wonderland Avenuen varsin menevä miksaus Laid Backin männävuosien hitistä. Kuultu Carnaby Streetin Converse Storessa ja jäi sitten soimaan päähän. Mennee tähän laajaakin laajemman musiikkimakuni kirjoon.

1812
Siis juurikin se Cincinnatin sinfoniaorkesterin esittämä ja Telarcin nauhoittama versio vuodelta 1979. Ihmiset jotka omistavat kunnollisen subbarin ymmärtävät. ;)

I say a little prayer
Aretha Franklin se vaan toimii. Laulun sanoissa on jollain mystisellä tavalla esitetty tilanne, jossa tahtoisi olla.

Kaanon
Pachelbelin kaanon on yksi niistä biiseistä, jotka silkalla kauneudellaan saattavat viedä miehen tunteelliseen ja hartaaseen tilaan. Toimii niin häissä kuin hautajaisissakin. Jumalattoman hieno kipale.

Angel of Death
Biisissä viehättää omalla tavallaan se, että vaikka kipeästä aiheesta tekee varsin puolueettoman version, saa silti jos jonkinlaista natsisyytöstä niskaansa. Ja onhan se sentään Slayer. :)

Reissussa rähjääntyy

Tai no jaa... Ainoat jäljet mitä reissusta varsinaisesti jäi ovat herttaisen mustan staffin hampaanjäljet, joita nyt vaan tulee kun yltyy kunnolla leikkimään. Palasin viimeyönä Riian kautta takaisin kotiin loppujen lopuksi siinä puoli yhden maissa. Lentomatkustamisesta nyt ei liene mitään erityistä sanottavaa, ovat ne värkit sen verran tutuiksi tulleet vuosien ja etenkin viimeisten kuukausien aikana.

Perjantaina, saapumispäivänä treffasin kaverini kanssa Leicester Squarella ja hoidettuamme parit asiat keskustassa (mm. turistin leikkiminen Carnaby Streetillä sekä futislippujen hakeminen) ja käytyämme pakollisilla tuopillisilla vaihtamassa pakolliset kuulumiset, oli aikaa yhtäkkiä vierähtänytkin jo sen verran, että oli aika ruveta miettimään ruokailua. Päädyimme sitten siihen lopputulokseen, että kun nyt täällä asti ollaan ja Gauchossa sattui olemaan parille hengelle pöytäkin niin syödään sitten hyvin. Paikka oli tunnelmallisempi ja aulatilat yksistään miellyttävämmät kuin parhainkaan illanviettopaikka Helsingissä. Palvelu oli äärimmäisen hyvää ja lievää hämmennystä aiheutti se, että hieman yli parikymppisen tarjoilijattaremme ilmoittama nimi oli sama kuin Puolalaisen lempinimi. Jossain vaiheessa (kiireetöntä kun salissa vielä siinä vaiheessa iltaa oli) kysyin, että tohtiiko häneltä kysyä henkiökohtaista kysymystä ja kävi sitten ilmi, että hän tosiaan kantaa täysin samaa nimeä. Palvelu pelasi erittäin hyvin ja liekö vaan tippien keräämistä (heh, onnistui siinä) mutta koko ajan oli hänellä pieni pilke silmäkulmassa, molemminpuoleista flirttailua ilmassa ja poistuessaan hän hellästi kosketti olkapäätä. Keskustelimme palvelun lomassa myös Reservoir Dogsista kun tippaamiskulttuurista oli ollut puhe ja kaverin ollessa illallisen puoliksi auki (pitkä tarina) sovimme, että hän maksaa ja minä hoidan tipit. Pienimuotoinen säätö siinä yhteydessä ja kun tarjoilija ei vielä ollut koko leffaa nähnyt oli hän yhä enemmän ulalla asiasta. Vajaat parisataa puntaa kevyempinä ja äärimmäisen tyytyväisinä lähdimme ulos, ja koska Zavvi (Oikeasti, kuka hitto uudelleenbrändää Virgin Megastoren Zavviksi) oli siinä lähellä, oli mielestäni vain silkka pakko käydä ostamassa edellämainittu elokuva, laittaa lahjapakettiin ja viedä alakerran vastaanottoon hänelle toimitettavaksi. En raaskinut kuitenkaan käyntikorttia laittaa mukaan, tavoitteena kun oli enemmänkin flirttailu kuin minkään epätoivoisen etäsuhteen vireille laittaminen. Niistä kun on ihan riittävästi kokemusta. Ja kyllähän se nyt osaa varmasti päätellä että keneltä se oli ja se lienee tärkeintä. Kaiken kaikkiaan äärettömän mukava kokemus.

Lauantai pyhitettiin paikallisen tavan mukaisesti jalkapallolle, livenä tuli seurattua Fulham-Bolton, sitä edeltävän Liverpool-ManU -matsiin kun lippujen hinnat kun olivat "hieman toista tasoa". Lounaaksi stereotyyppisen brittikeittiön laatustandardeja täydellisesti vastaava "cheese and pickle sandwich with chips", illalliseksi loistavaa Intialaista heidän lähiravintolastaan. (Asustelin siis kaverin luona Highgatessa).

Sunnuntai oli melko kiireetöntä yhdessäoloa, hieman shoppailua Camdenissa ja pari pidempää lenkkiä koiran kanssa.

Maanantaina oli sitten teatteripäivä. Stomp olisi ollut hinkulistalla, mutta loppuunmyytynä jäi tällä kertaa näkemättä. Korvaavaksi esitykseksi sitten valikoitui SPAMalot, joka oli varsin onnistunut sovitus aitoon Monty Python-tyyliin.

Tiistaina piti tehdä vielä pyhiinvaellus Regent Streetille ja pyöriä jonkin aikaa turistina kaupungissa ennen siirtymistä Gatwickin junaan. Lentokentältä tax-freesta pari pulloa samppanjaa. Istumista, nousuja ja laskuja. Kotona kuuma suihku ja oma sänky.

HeVa kuittaa

Ulkosuomalaisissa kavereissa on se hyvä puoli, että lahjomalla heitä ruisleipäpaketilla, parilla fazerin suklaalevyllä ja kahdella oltermannikilolla he ottavat sinut vastaan terrierinpennun innokkuudella.

Eli nyt lontooseen, keskiviikkona takaisin "kuulaiden syyspäivien Helsinkiin".

Hyvää viikonloppua kaikille!

Triple Dry

Nyt seuraa häpeilemätöntä mainostamista: Triple Dry on tolkuttoman hyvä tuote ja tekee juuri sen minkä lupaa, eli estää hikoilun. Joskus aikanaan kainalot olivat jokseenkin aina märät ja paidassa ellottavat hikiläiskät, mutta tuotteen käyttöönoton jälkeen on alkanut miltei uusi aika elämässä. Kainalot oikeasti pysyvät kuivina ja hajuttomina helposti yhden vuorokauden tuotteen käyttämisen jälkeen ja parikin vuorokautta menee vielä kohtuuhyvin ilman täydennyksiä.

Etenkin miehille, joilla on kohtuullisen runsas hikoilu Triple Dry voi tuoda suuresti elämänlaatua parantavan vaikutuksen varsin kohtuuhinnalla. Hajuttomana tuotteen kanssa voi sitten käyttää jotain hyväntuoksuista ja tehotonta deodoranttia, vaikkei käyttöohje ilmeisestikään käytäntöä varsinaisesti suosittelekaan. Mutta loistohankinta kuitenkin. Saatavilla apteekeista kautta maan ja hyvinvarustetuista tavarataloista. Suosittelen.

Hei!

Hei!

Minä olen Takaisin Kallioon.

Minulla on kaksi pesukonetta.

Toinen niistä pesee pyykkiä ja toinen astioita.

Astianpesukoneessa on kaksi oranssia valoa, pyykkikoneessa vain yksi.

Tykkään enemmän astianpesukoneesta, sillä sen tyhjentämisellä ei ole niin kiire ja se ei pidä yhtä kovaa meteliä.

Pyykinpesukonekin on kyllä ihan kiva.

Shoppailupäivä

Tänään on jokseenkin harvinaislaatuinen ja erikoinen päivä. Ajattelin mennä shoppailemaan! Tarpeellista tavaraa ja vaatetta, mutta silti... Tapoihin ei todellakaan kuulu yleensä lähteä yleismaailmallisesti vaan ostoksille.

Murphyn lain mukaan tämä kuitenkin lienee tuhoontuomittu yritys, sillä eihän sitä koskaan löydä mitään jos varta vasten lähtee etsimään. Katsotaan mitä tapahtuu.

Pseudokrapula

Tänään olen päättänyt viettää krapulapäivää. Siihen liittyy hyvinkin läheisesti kaikenlaisten herkkuruokien valmistaminen ja nauttiminen sekä leffojen katselu yhdistettynä yleiseen passiivisuuteen.

Todellista krapulapäivää en tosin kykene viettämään, sillä yritykseni kyllästää maksani alkoholilla keskeytyi ennenaikaisesti eilisiltana, joten olo on varsin mainio. Mutta jos jollakulla on parempi tapa viettää kiireetöntä sunnuntaipäivää, niin kertokoot.

Mihin olenkaan itseäni sotkemassa

Alkuillasta viinikellarilla kynttilänvalossa hyvää Chablista. Kehui minun komistuneen lukioajoista.

Loppuillasta pari tuntia mielekästä ajatuksenvaihtoa täysin uuden tuttavuuden kanssa.

Rau-hal-li-ses-ti... En nyt tiedä oikein että mitä tässä yritän itselleni todistaa tai muutenkaan. Äh. Josko vaikka nukkuisi päänsä selväksi. Ei kai uusien ihmisten tapaaminen tai vanhojen aktivointi nyt kuitenkaan tarkoita mitään. Kun ei mitään tapahtunutkaan. Mutta se ajatus oli kuitenkin jollain tasolla läsnä, että mitä jos kuitenkin...

Unta minä eniten kaipaan juuri nyt. En mitään muuta.

Terveisiä blogimiitistä

Mukavaa oli, joskin paikan viehättävimmät naisihmiset olivat (edelleen) varattuja, mutta niinhän ne kaikki parhaat aina on.

Huomenaamusta pitäisi kuitenkin laahustaa vielä viettelemään viimeisiä työpäiviä yhtiön palveluksessa. TJ 5.

Hyvää yötä.

Uikutusta

Nyt on varmaan taas se aika vuodesta, kun voisin ruveta maukumaan seuran puutteesta ja siitä, kuinka kaipaisi jotakuta, jota pidellä sylissä, helliä ja silitellä. Lukekaa arkistoja jos aihepiiri kiinnostaa. Tästä aiheesta olen kuitenkin jo avautunut riittämiin - taas vaan tuntuu samalta.

Ja tänään tuntuu:

hyvältä.

Eilen juteltiin sitten skypessä hieman niitä näitä ja ilmoitin, etten ole tulossa. Jos toinen on yltiökiireinen ja stressaantunut ja epävarma omista valinnoistaan, tuntuu että enemmän vain sotkisin asioita. Ei toisen tunteita voi minnekään muuttaa, täytyy vaan antaa niiden kehittyä siihen suuntaan mihin ne nyt sattuvat kehittymäänkään.

Kävi miten kävi, upeaa on ollut.

Suoraan himaan

Joops, jäänee Puolanreissu tällä kertaa väliin. Tai ainakin käyn Helsingissä siinä välissä kääntymässä, josko tässä nyt dramaattista kehitystä sattuisi tulemaan johonkin suuntaan.

Haluaisin kuitenkin, että seuraava jälleennäkemisemme olisi molemminpuoleisesti riemukas, tapahtuu se sitten ihan pelkkinä ystävinä tai jonain enempänä. Nyt aika ja hänen (kiireistä ja stressaantuneisuudesta varmasti johtuva) mielialansa eivät vaan tunnu suosiollisilta. Tämä nyt mennee sitten siihen ajan antamisen kategoriaan, josta olen kovasti puhunut. Lopputulos vaan on vielä niin etäinen ja utuinen, etten sitä tohdi edes arvailla. Aika näyttää.

Aikaa itselle

Pitänen muutaman viikon vapaata tuossa syyskuun lopulla. Ehtii ehkä vaikka käydä kyläilemässä vieraspaikkakuntalaisten kavereiden luona, olla hiljaa itsekseen ja hakata päätänsä seinään jos siltä tuntuu.

Oikeastaan se, mitä haluaisin tältä ihmissuhteelta on tietynlaista selvyyttä. Olisin valmis antamaan kaikkeni, mutta vaihdossa en kelpuuta puolikasta. Pitäisi varmaan testata omien sanojensa mukaan "korkeasti koulutetun, pitkän, varakkaan (ja erektiohäiriöisen, hihi)" miehen neuvoa ja etsiä itsellekin jotain "kisakireää, aivotonta 17-vuotiasta" viihdykkeeksi.

Hyi vittu.

London calling

12.9. Lontooseen. Pitkä viikonloppu kaverin luona, tai oikeastaan vielä hieman epäselvää tuo takaisintulo, menolennon vain varasin kun saattaa olla, että Varsova olisikin siinä näppärästi matkan varrella kotiin tullessa, mutta katsotaan nyt että mitä sieltä vastaukseksi tulee. Vaikka mieli tekisi tehdä omat johtopäätökset siitä, että vastaaminen kestää niin odotan nyt kuitenkin.

Etäsuhteessa pienimmätkin vivahteet saavat helposti pelottavan suuret mittasuhteet.

Tai mikä hiton suhde tämä muka on olevinaan? Odotan ja toivon jotain, mistä minulla ei ole mitään takeita. Mutta toisaalta uskovathan jotkut jumalaankin. Ei kai tässä siihen nähden nyt mitään typerää ole.