Note to self

Vaikka Michellen ruoka onkin hyvää ja tarjoamansa viinit erinomaisen maukkaita, ei kannata käydä Königissä edes "pitäähän tuollakin kerran elämässään käydä" -mentaliteetilla. Tai jos pitää, niin se kannattaa laittaa mielummin "things to do when I'm 40" -listalle kuin tällä hetkellä työn alla olevalle "things to do before I'm 30" - luettelolle. Paikka sinänsä oli viihtyisä, musiikki kohtalaisen hyvää, mutta asiakaskunta oli tosiaan huomattavasti totuttua vanhempaa. Ja viidessä minuutissa oli ensimmäinen iältään äidikseni sopiva naisihminen hiplaamassa ponnaria ja selittelemässä kuinka ihanan paksu tukka minulla on, joten kovin miellyttävää ensivaikutelmaa ei ravintolasta saanut. Ehkä sitten parinkymmenen vuoden päästä...

Kieltämättä olo oli hieman sama kuin joskus havahtuessani siihen, että olen "hieman" keskimäärin itseäni vanhemmassa seurassa firmankorttijatkoilla Satumaassa. Mutta ei siitä sen enempää.

Terkkuja duunista

Loma-aikavalinta osoittautui loistavaksi, sillä kuten aiempinakin vuosina, työpaikka on kohtalaisen autio ja aikaa jää myös kiinnostaville asioille, kuten blogaamiselle.

Tämä päivä mennee positiivisen kiireellisissä merkeissä kun duunin jälkeen pitäisi taas tavata tuota junatuttavuutta duunin jälkeen hyvinkin selkeissä merkeissä ja illalla vanha inttikaveri tulee sitten kyläilemään. Huomenna duunia ja isommalla kaveriporukalla rilluttelemaan. Eipä tämä työnteko nyt niin hirveästi vapaa-ajan harrastamista haittaa.

Olen yrittänyt kuumeisesti miettiä seitsemää outoa tapaa itsestäni, mutta jotenkaan en ole saanut mitään puettua sanoiksi. Ehkäpä ne oudot tavat tuntuvat itsestä niin normaaleilta, ettei niitä edes pidä mitenkään kummallisina. Tai jos kylpyhuoneen pitäminen siistinä ja desinfioidun tuoksuisena on kummallista, niin sanotaan sitten vaikka se. Jotenkin hassua saada positiivisia kommentteja vessan siisteydestä kun en oikeasti ymmärrä että miten jotkut saavat sen epäsiistiksi. Kaiken lisäksi kun se on ehkä maailman helpoin pitää puhtaana ja kun tapoihini ei kuulu roudata päivän postia pesukoneen päälle ei sinne myöskään kulkeudu ylimääräistä tavaraa. Shampoot, hoitoaineet ja muut pesuaineet pysyvät järjestyksessä imukupeilla kiinni olevassa kulmahyllyssä ja lavuaarin yläpuolella olevassa peilikaapissa säilyvät parranajo- ja ihonhoitotuotteet hiuslenkkien (ooh! pitkätukka!) ja muiden tilpehöörien seurana.

Miten hitossa kylpyhuoneen edes saa ruokottomaan kuntoon? :) Kyllä minä kämppäni epäjärjestykseen saan päivässä, mutta ehkä alitajuinen kunnioitus lattialämmitystä kohtaan pitää sitten vessan puhtaana.

Ehkä omituisena tapanani voisi pitää tuollaisiin typeriin yksityiskohtiin tarttumista. Tsori, Duussi. :(

Uneton yö

Viime yö meni taas liiallisten ajatusten ja unettomuuden velloessa pääkopassa. Olo oli kipeä ja aina kun alkoi tuntua siltä, että voisi nukahtaa nousi vireystaso taas jonkin ei-toivotun impulssin tähden. Hittoako sinä sitten. Kuppi teetä ja läppäri sänkyyn. Harvinaisia hetkiä kun tajuaa tekevänsä jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Hellävarainen vaipuminen puoliksi unenomaiseen tilaan ja koneen sulkeminen. Sentään sain asetettua sen yöpöydälle. Koneen kanssa nukkuminen kun kuulostaa jo ajatuksenakin hieman turhan nörtähtävältä.

Aamulla kohtalaisen hyvä olo, joskaan ajatukset eivät tunnu rauhoittuneen vieläkään. Vaikka eihän minulla pitäisi olla mitään ajateltavaakaan.

Ruokaa. Sitä minä tarvin juuri nyt. Tämä ajatuksenvirta saa nyt vaihtua pukeutumiseen ja kaupassakäyntiin. Blogin päätoimittajan ollessa henkisesti ulkona toimistosta pääsevät nämäkin luonnokset lopulliseen julkaisuun.

Äly, hoi!

Väsyneiden aivojeni tuottama kummallinen idea oli mennä yöllisen wikipediasurffailun ja villin assosiaatioketjun jälkeen selailemaan mensan sivuja. Tavallaan olisi kiva käydä testauttamassa itsensä ihan virallisestikin, hintakaan ei näemmä ole kuin 30e. Tuskin kuitenkaan mensaan liittyisin vaikka siihen mahdollisuus tarjoutuisikin. Paljon siistimpää minun silmissäni olisi kieltäytyä kutsusta. :)

Loppujen lopuksi olen kyllä Stephen Hawkingin kanssa samaa mieltä siitä, että "Only idiots boast about their IQ".

Itse ainakin etsin ympärilläni olevista ihmisistä kaikkea muuta kuin pelkkää älykkyyttä. Pari parasta kaveriani ovat sellaisia, etten vieläkään tiedä että ovatko he oikeasti huippuälykkäitä vaiko keskimääräistä tyhmempiä. Mahtavia tyyppejä vaan ovat.

Parisuhdemielessä toivon, että nainen olisi älyllisesti suurin piirtein samaa tasoa itseni kanssa. Ihan vaan keskustelujen mielekkyyden kannalta. Vaikka edelleen: jos joku olisi tässä vierellä, merkitsisi se tällä hetkellä enemmän kuin mikään muu.

Kipeetä

Elimistö selkeästi vierastaa töihin palaamista kun kurkku on kipeä ja nenä tukossa. Eipä sitä oikeasti niin kipeä ole, etteikö töihin voisi mennä, joten pitänee sinne raahautua. Muutenkin loman jälkeen heti saikulle jääminen vaikuttaisi melko epäilyttävältä. :)

Olen aiemmin ollut jostain syystä todella tunnollinen sairastaja. Silloin harvoin kun on ollut kuumetta tai muuta tautia niin ne ovat aina osuneet sellaiseen ajankohtaan, että olisin muutenkin lomalla. Tosin silloin ennen opiskelujen aloitusta kun työmotivaatio oli melko nollassa tuli haettua pari kertaa työterveydenhoitajalta hyvinkin pienillä oireilla infectio respiratoria superior acuta -paperit. Aina se kurkku kuulemma hieman punoitti. :)

Tuntuu kyllä oudolta että illalla pitäisi olla taas töissä. Lomailuun ehti melkein jopa tottua...

Yöpostaus

Taas se meni tähän: kaveri sohvalla nukkumassa, mukava ilta alkoi Kalliosta, eteni ruokaravintolan kautta Slinkkuun ja lopulta päättyi kämpilleni kotitekoisen fisun ja väsyneen juttelun merkeissä.

Kuulemma täällä palvelu pelaa paljon paremmin kuin kotona, mitä en sinänsä ihmettele. Jollain tavalla se vaan on minulle kunnia-asia olla hyvä isäntä jos talooni vieraita kutsun.

Viimeinen lomapäivä

Huomenna takaisin töihin. Eipä siinä mitään, kun 80% Suomesta on jäänyt nyt juhannuksesta eteenpäin kesälomalle, niin myös työpaikalla on hiljaista. Lomaa loman perään, nyt vain vietän sitä hyvien tyyppien kanssa työpaikalla ilman sen suurempaa stressiä mistään.

Yksi loman huippukohdista oli Kallion ensimmäisen hyvän kebab-mestan löytäminen! Muuallakin kehuttu Ravintola Välimeri löytyy osoitteesta Helsinginkatu 11. Ei alkoholijuomia, ei tupakkaa, kaikki panostus on tehty ruokaan ja se todella välittyy myös lopputulokseen. Suosittelen. Myös paikan pizzat ja lihapullat ovat hyviä, joten kannattaa käydä tarkistamassa, sano.

Hieman synkeä ja sateinen päivä pitää minut vaihteeksi sisätiloissa ja tarjoaa hyvää aikaa katsoa läpi kesän aikana kovalevylle kertyneitä sarjoja. Sohvalle uppoutuu ja aivot lyövät tyhjää. Tylsä ja tapahtumaköyhä päivä, mutta on se ihan mukavaa olla välillä off-asennossakin. Viikonloppuna kun tuli juhlittua suurella antaumuksella ja vielä eilenkin istuskelin Jaden ja Joonaksen kanssa vehreällä nurmella olutta ja punaviiniä juoden.

Hei, tajusin juuri että tämä off-päivähän on krapulapäivä! Mukavaa, saa syödä epäterveellisesti ja hyvällä omallatunnolla vain lööbiä. Sillä eihän krapulassa oikein muuta saa tehdä kuin yrittää palauttaa normaali suorituskyky ja se onnistuu parhaiten hitaalla ahmimisprosessilla yhdistettynä korporaaliseen horisontaalisuuteen.

***

Paitsi että tietenkin kaveri soittaa juuri nyt ja pyytää kanssaan parille. No kyllähän sitä nyt pitää lähteä jos kaveri pyytää. Taukoon siis.

Deittailusta

En nyt jaksa tarkistaa olenko kirjoittanut aiheesta aiemminkin, mutta en ole mielestäni koskaan käynyt varsinaisesti treffeillä. Tässä yhteydessä nyt tarkoitan treffeillä jotain sellaista asetelmaa, että ennestään tuntemattomat tai vain vähän yhteyksissä olleet ihmiset sopivat paikan ja ajan, jolloin ilmaantuvat samaan pisteeseen tarkoituksenaan päätellä, että onko toisessa seurustelukumppanimateriaalia. Tuo männäviikkoinen junakohtaaminen nyt oli ehkä lähinnä treffejä mitä minulla on ollut, mutta sekin oli lähinnä tunnin mittaisen ensitapaamisen ja junassa käydyn keskustelun jälkeen sovittu juttu. Että tulee syömään samalla reissulla kun vilkuilee sopivia lävistysmestoja.

Ajatushan lähti liikkeelle tätä lukiessa. Että mikä siitä deittailusta tekee niin rasittavaa? Millaista treffeillä on? Onko se oikeasti hyvä tapa aloittaa uusi ihmissuhde?

Omat viritelmät, säädöt ja seurustelut ovat kuitenkin aina alkaneet varsin luonnollisesti ilman mitään sen kummempia järjestettyjä tapaamisia ja yhteisiä aktiviteetteja. Koulun penkiltä, yhdistystoiminnan pyörteistä, viereiseltä paikalta junassa...

Olen aina luottanut siihen, että ei sitä kumppania etsimällä löydä (ja kolmen vuoden päästä tää blogi ei varmaan muusta kerrokaan kuin epätoivoisesta etsimisestä). Kannattaa vaan pitää silmät avoimena ja jutella mielenkiintoisille ihmisille jos tielle sattuvat. Ei ole vielä yksikään purrut.

Mukavaa vaihtelua

Tällä kertaa se asfaltilla makaava henkilö jota menin herättelemään säpsähti hereille, vastasi järkevästi kysymyksiin, nousi pystyyn omin avuin ja jatkoi jaloin matkaansa. Olihan se hieman humalassa, mutta harvinaisen selvänä. Taisipa siinä vielä pikaisesti pahoitella että oli sillä tavalla stadikan parkkipaikalle autojen väliin sammahtanut.

Piti vaan käydä tarkistamassa.

Juhannus suoritettu.

No niin, nyt ei enää tarvitse stressata siitä, että onko viettänyt täysipainoisen ja muistorikkaan juhannuksen. Toinen kesä kaverin luona Mäntsälässä (wohoo!) ja tällä kertaa tosiaan oli omat pakanalliset poltettavat (kuvia meidän kauniista parimetrisestä wickermanista tulossa mahdollisesti vastaisuudessa) ja tapojen mukaan yltiöpäisesti grillattavaa. Seurueessa oli ainoastaan yksi alkoholinkäyttöään huonosti kontrolloiva ja siten jokseenkin rasittava ihminen, jolle aiheutin huonon olon "et saa juotua tuota leijonapulloa loppuun ykkösellä, ET SAA!" -tempulla. Taidan olla paha ihminen, mutta jos kohteliaat huomautukset herran läsnäolon epämiellyttävyydestä eivät tuota tulosta niin fyysiseen väkivaltaan turvautumatta tuo on mielestäni ihan varteenotettava vaihtoehto. Ja kaverit kun väittivät, ettei tuollainen yllyttäminen toimi yli 5-vuotiaisiin. Vähänpä tiesivät.

Ja jostain syystä tähänkin juhannukseen kuului pystypainia heinäpellolla, kokkohyppelyä ja muuta perisuomalaista kesänviettoa. Itse tosin tyydyin tapani mukaan seuraamaan sivusta kun muut esittelevät miehisyyttään toisilleen. Minä olen ihan sinut itseni kanssa ilman löylynottokilpailujakin.

PS. Takaisin Kallioon 1v! :)