Matkaan

Viimeiset päivät ovat kuluneet pakkaillessa ja säätäessä. Mutta illalla on lähtö ja seuraavan kerran minusta kuulette varmaankin Thaimaasta. Tai Indonesiasta. Tai Malesiasta. Tai Laosista. Tai Vietnamista. Tai kyllä te käsitätte.

Matkasuunnitelmaa kun ei kovin tarkasti ole laadittuna. :)

Känniblogaus

Tuo viimeyönä aamuneljän tienoilla kirjoitettu teksti... Täytyy kyllä myöntää, etten aamusta ollut yhtikäs varma siitä, että oliko se viimeöinen teksti millään tasolla koherentti tai edes luettava. Sisältöäkään en muistanut suurimmilta osin.

80% Viru valge on todellakin arvaamatonta.

Uusia tuulia

Tietyllä tasolla tuo tyydytystä olla oikeassa. Oikeastaan ollaan Puolalaisen kanssa pari iltaa sitten keskusteltu myös kilpailuviettini puutteesta perinteisissä kilpailulajeissa, mutta sen monista muista manifestaatioissa. Päälimmäisenä ehkäpä juurikin se oikeassa olemisen osoittaminen ja sen kyllä allekirjoitankin varsin herkästi. Jos siis olen kohtalaisen varma siitä, että minulla on tiedossa se oikea tai parempi ratkaisu tai muuten vaan kyseenalaistan toisen tietämyksen aiheesta.

Mutta kuitenkin. Juttelimme sitten myös henkilökohtaisesta kehittymisestä ja Puolalainen mainitsi ohimennen siitä, miten hän on alkanut pikkuhiljaa ymmärtää asioita, joita hän ei aiemmin tajunnut. Pienen vänkäämisen jälkeen sitten hänen suustaan pääsi pääpiirteittäin seuraavanlainen toteamus: hän aikanaan "fell for me", osittain siitä syystä että olin hänelle kaikkea, mitä silloinen seurustelusuhteensa ei ollut. Kaikkea mitä hän oikeastaan toivoi. Silloin hän ei kuitenkaan ollut sanojensa mukaan valmis sen asteiseen sitoutumiseen, joten hän palasi entiseen elämäänsä. Siihen, minkä muut ymmärsivät kyseenalaistamatta. Siihen mikä oli tuttua ja turvallista, mutta lopulta teki hänet onnettomaksi.

Ihan vaan soveliaisuussyistä en ottanut puheeksi asiaa, mutta aika pitkälti tuolla linjallahan olen koko ajan ollutkin jollain tasolla... Että neiti tarvitsee vain aikaa.

Surffikärpänen

Ensi maanantaina lähtee lento ja matkakuume alkaa olla jo kohtalaisen korkealla. Viimeisin innostus olisi surffaamaan opiskelu Indonesiassa. Laineiden ja kelien pitäisi olla kohtalaisen suosiollisia... :)

Roikkumista

Puolalainen.

Voi vittusaatanahelvettiperkelejumalauta. Eikö se voisi jo loppua?

Ollaan nyt juteltu skypessä useampana iltana ja oma henkilökohtainen fiilikseni hänen tunteistaan on se, että siellä selkeästi on jotain väpinää tähän suuntaan. Sähköposteja, joissa mainitsee, ettei tiedä pitäisikö hänen sanoa sitä, mutta että hän kaipaa minua. "You don't know how nice it makes me feel to hear that" kommenttina siihen, kun kerroin pitäväni hänen kanssaan juttelusta jonkin jutustelun päätteeksi.

Ja viimeiseksi tänään hyvää yötä toivottaessa kun hän kysyi, että olisiko minulla "any nice goodnight thoughts". Vastasin siihen "I don't know if it would be a nice thought  that you are on my mind.", johon hän esitti jatkokysymyksen "should I ask if I reside there in any particular way?", jolloin kehoitin häntä lukemaan tekstin, jonka olin hänelle viime vuonna syntymäpäivälahjaksi antamani Marimekon olkalaukun nimilapun taakse kirjoittanut.

Kävimme keskustelua tuosta lapusta Norjassa käydessäni ja hän totesi löytäneensä viestini vasta muutama kuukausi sitten. Viesti itsessään oli kirjoitettu suomeksi ja ellen aivan väärin muista, niin se meni sanatarkasti seuraavasti: "Sinulla on aina paikka minun sydämessäni".

"Well, if I can reveal you a secret
you are 'on mine' as well"

--

Ei sillä, että voisin tunnetasolla oikeasti toivoa tämän loppuvan. Olo on hänen suhteensa parempi kuin se on ollut ensinkään sitten syyskuun.

On käsittämätöntä, miten voimakkaasti yksi ihminen voikaan kynnenjälkensä painaa toisen sydämeen.

Tekosyvällinen ja omahyväinen paska

Hih, hupaisia nuo anonyymien kommentit toisinaan, mutta saapahan loistavaa materiaalia blogin kuvaukseen.

Mutta tuosta samantasoisuudesta ja ulkonäöstä vielä... Mielestäni sinkkuelämää -sarjassa tuota käsiteltiin varsin hyvin Charlotten ja Harryn suhteessa jonkin riidan keskellä kun Charlotte tuo esille sen seikan, että ihmiset katsovat heitä ja miettivät "how the hell did HE hook up with her?".

On ymmärrettävää, että tuollainen asia on tabu normaalissa keskustelussa ja sitä ei ole soveliasta mennä kritisoimaan toisen miestä/naista vain ulkonäön perusteella. Mutta kuten tuolla kommenteissakin mainitsin, ihmiset puhuvat. Se, että itse ääneen lausuu noita ajatuksia, joita ulkopuoliset pohdiskelevat päisään ei mielestäni tee minusta mitenkään omahyväistä. Enkä edes ole valmis allekirjoittamaan väitettä, että esteettisiä asioita arvostava ei voisi olla syvällinen. En myöskään ole mielestäni koskaan väittänytkään olevani mitenkään syvällinen ihminen, joten "kritiikki" on sinällään jo hieman arveluttavaa.

Olisi silti kiva tietää, että jos tahtoisi mahdollisesti tulevalta puolisoltaan vastaavaa älykkyyttä, huumorintajua ja arvoja niin miksi ulkonäkö pitäisi jättää tuolta listalta pois? Miksi muita asioita saa vaatia, mutta ulkonäkö olisi jotenkin pyhä asia? Tekisikö se minusta altruistisemman ja syvällisemmän henkilön, jos seurustelisin ruvettuneen muurahaiskarhun näköisen ja oloisen naisen kanssa?

Absolut torr

Joskus aikanaan hehkuttelin täällä nimellä Triple Dry apteekeissa myytävää tuotetta. Silloinkin kommenttilaatikossa tuli esille tuo otsikon tökötti ja kun sitä Ruotsista saa alle puoleen hintaan (n. 5€) niin ajattelin napata yhden putkilon kokeeksi mukaan. Ensimmäinen käyttökerta oli yhtä tuskallista kuin monesti netissäkin on kuvattu. Itse jouduin pesemään puolessavälissä yötä pakkauksen ohjeen mukaisesti tökötin pois kainaloista kun kirvely oli sen verran voimakasta. Tehokasta se kyllä oli ja toisella käyttökerralla ei enää mainittavaa kirvelyä ollut. Ja ainakin neljä päivää ovat kainalot pysyneet kuivina. Tehokkaampaa kuin Triple Dry, joka sekin kyllä toimii päivän-pari ihan ilman mitään ongelmia. Kaipa näitä voisi vuorotella, Triple Dry kun käsittääkseni muodostaa ihohuokoseen geelimäisen tulpan, joten hiki, joka normaalisti erittyisi kainalosta erittyykin jostain muualta. Absolut Torrin alumiinikloridi taasen sulkee ihohuokoset, jolloin vaikutus on lopulta sama: hiki erittyy muualta kropasta.

Kuitenkin, kannattaa mielestäni kokeilla ensin Triple Dry:tä ja jos halajaa vielä tehokkaampaa niin Absolut Torr toimii hyvin, joskin saattaa hyvinkin todennäköisesti aiheuttaa ihoärsytystä ensimmäisillä käyttökerroilla.

District 9

Toisinaan sitä jo leffan synopsista lukiessa tietää, että tulee teoksesta pitämään. Näin kävi myös District 9:n kohdalla. Loistava scifi-pätkä, jossa kerrankin ihmiskunta toimii juurikin siten, miten menneisyys antaa olettaa. Leffa tarjoaa myös ajateltavaa siinä mielessä, että elokuvan alienit ovat ihan samassa asemassa kuin monet väestöryhmät ympäri maailmaa edelleen. Myös tietynlainen kultuurinen ymmärtämättömyys, joka kumpuaa vieraan pelkäämisestä, on hyvinkin todellista ja tätä päivää.

Erittäin suositeltavaa katseltavaa. Tulee ensi perjantaina ensi-iltaan.

Loistoilta

Eilinen aamu oli varsin virkistävä lämpömittarin näyttäessä 2,6° viiden jälkeen herätessä... Aamubussilla Helsinkiin, asioiden fiksailua, iltapäivästä siskon miestä tapaamaan (ja hakemaan tämän kämpän vara-avain, couchsurffaan omassa kodissani). Hieman ruokatarpeita hallista ja kotiin kokkailemaan. Tarkoituksena oli suunnitella Vuokralaisen kanssa tulevaa reissua, mutta ilta menikin syödessä, viiniä juodessa ja juoruillessa. Taas vaihteeksi sellainen yhdistelmä, että ollaan molemmat periaatteessa samassa tilanteessa ihmissuhteissa, haemme samoja asioita, olisimme i'iltämme(?) varsin sopiva pari ja ulkoisestikin olisimme varsin toimiva ja "samantasoinen" pari. Ja intressit ja kiinnostukset mätsäävät ja, ja... Mutta kaipa se tarvisi sen kuuluisan kipinän siihen oheen vielä. :) Tietyllä tasolla typerää marmattaa tuollaisista asioista tällaisessa seurassa kun periaatteessa ratkaisu olisi siinä vierellä. Saa nähdä, mitä reissu tuo tullessaan. Kolmisen viikkoa aikaa yhdessä tien päällä.



Kivuliaan hyvä muistutus tämä on silti siitä, että missä elämäni oikeasti on. Ehkäpä sitä ensi vuonna jo asettuu tänne takaisin.

Tuttua

Jollain tavalla huvittaa tämä tilanteen yhdenmukaisuus viimesyksyiseen. Lähinnä tunnetasolla siis. On edelleen epäselvää, mitä Puolalaisen suhteen haluaisin, vaikka järki on ihan samalla tasolla koko juttua vastaan kuin silloinkin. Viimeeksi lähdin osaltaan pakoon myös työperäistä vitutusta, mutta jollain tasolla varmasti kaipasin täysin uusia ympyröitä myös pään selvittämiseksi. Katsotaan onnistuisiko tällä kertaa paremmin unohtamaan... :)