Rikkinäistä vuoropuhelua

Onpa mukavaa, että kommenttilaatikossakin taas tapahtuu. Motivoi kirjoittamaan ihan toisella tavalla. :)

Eli tässä jatkoa edellisen postauksen kommentteihin:

Lähinnä tuo "kaikki kiinnostavat ovat varattuja" pohjautuu empiirisiin kokemuksiin ja se käy ilmi vasta lyhyen kanssakäymisen jälkeen (ellei sormuksia lasketa). En koe, että se merkittävästi vaikuttaisi siihen, kenelle puhun. Yleensä kuitenkin ne, joiden kanssa tulee hyvin toimeen ovat jo varattuja. Liekö sitten siitä, että he voivat vapaammin ja avoimemmin olla ihan omia itsejään. Saa heti paremman keskusteluyhteyden kun toinen ei arvioi vastakkaisen sukupuolen edustajaa siinä mielessä. :) (itse asiassa tuo voisi olla aika huolestuttavakin pointti ja useammin kuin kerran olen kuullut hyviltä naispuolisilta ystäviltäni harmitteluja siitä, että eivät ole voineet ihastua esimerkiksi minuun. Tästä tuleekin mieleen seuraava sitaatti, jonka varta vasten ongin teille bash.orgista... )

A woman has a close male friend. This means that he is probably interested in her, which is why he hangs around so much. She sees him strictly as a friend. This always starts out with, you're a great guy, but I don't like you in that way. This is roughly the equivalent for the guy of going to a job interview and the company saying, You have a great resume, you have all the qualifications we are looking for, but we're not going to hire you. We will, however, use your resume as the basis for comparison for all other applicants. But, we're going to hire somebody who is far less qualified and is probably an alcoholic. And if he doesn't work out, we'll hire somebody else, but still not you. In fact, we will never hire you. But we will call you from time to time to complain about the person that we hired.

En tiedä mitä tuohon pelimiesosastoon sanoisin. En koe olevani mitenkään erityisesti pelimies ja mielestäni teot, joita joskus harvoin teen vaikutuksen luomiseksi ovat enemmänkin romanttinen hölmö -kategoriaa. :) Jos ei vastapuoli osaa arvostaa niin sitten ei vaan osaa. :)

Sanoisin, että kunnolla on viimeeksi kolahtanut Puolalainen. Se tapahtui 2007-2008 talvena. Sen jälkeiset ovat enemmänkin olleet ihastuksia, jotka omassa sanavarastossani ovat kuitenkin jonkin matkaa vielä siitä, että kunnolla kolahtaisi.

Ja se pikku-prinssi tuli hommattua ja perille toimitettua. Ikävä kyllä vastaanottajan henkilöllisyyttä paljastamatta on hieman vaikea puhua häneen liittyvistä asioista.

Tuohonkin lähdin niin sanotusti takki auki, eli ilman mitään selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia. Katsoo mitä tapahtuu -asenteella. Siinä mielessä en voi puhua jahtaamisesta taikka muustakaan - kunhan ajattelin kääntää tämänkin kortin ja katsoa mitä tapahtuu. Ihmissuhteiden kehittymistä kun on kovin vaikea ennustaa. Useimmiten ne kuitenkin päättyvät verrattain pian alkamisensa jälkeen, joten paras tapa suhtautua ihmissuhteisiin on mielestäni juuri tuollainen "katotaan nyt" -asenne. Sillä muuten ihmissuhteille tulee asetettua liian suurta painoarvoa ja taakkaa.

Viimeisimpään kysymykseen vastaisin suurin piirtein samalla tavalla kuin tuossa yläpuolella. Koskaan ei voi ennustaa, että mihin suuntaan jotkin ihmissuhteet kehittyvät. Pieni ihastus voi muuntua suureksi rakkaudeksi tai hiipua kuin viimeinen koivuhalko takassa. Ei sitä koskaan tiedä kokeilematta. Siksi "kehittelin suurisuuntaisia operaatioita". :) Kun koskaan ei voi tietää.

Numeronmurskausta

Rupesin taas vaihteeksi kirjoittelemaan kommenttilaatikkoon niin pitkää viestiä, että tilanpuute alkoi vaivata. Tässäpä siis hieman edellisen postauksen kommentteihin liittyvää pohdintaa:

Jos tästä nyt rupeaa statistiikkaa vääntämään niin uusi seksikumppani minulla on ollut keskimäärin kerran kolmessa kuukaudessa (jee, neljä kertaa vuodessa seksiä! - kaikilla meillä on omat standardimme "lukuisalle"). Tämä luku siis tosiaan sisältää myös ne kaksi astetta kiinnostavampaa (joihin jopa ihastuinkin enemmän tai vähemmän). Sitten on vielä pari kiinnostavaa pikkuihastusta, joiden kanssa en ole kuitenkaan sänkyyn hypähtänyt/joilta en saanut. :)

Ja siis kyllä, noissa luvuissa on suurin osa "irtoseksiä", tosin vain yksi on Virallinen Irtosuhde™ omalla mittapuullani. :)

Mutta niin... viimeisen kymmenen vuoden ajalle on ehkä sattunut kolme kunnolla kolahtanutta tapausta, joista lukioheilaani heilastelin kolmisen vuotta ja sitten melko kusipäisesti vaihdoin erilaiseen - sitä kesti sen kolme ja puoli vuotta. Kolmas oli tämä puolalainen, jossa voin sanoa olleeni pari vuotta henkisesti kiinni. Eli keskimäärin 2v6kk - 3v 3kk välein pitäisi tulla vastaan joku, joka kolahtaa... sinänsä lohdullista, sillä viimeeksi on kolahtanut kolme vuotta ja kaksi kuukautta sitten. Hassua, että tuollaiset illat voikin muistaa niin elävästi näinkin pitkän ajan jälkeen.

Eräs mielenkiintoinen asia, joka tuli ilmi äitini kanssa jutellessa (okei, joulun pyhiä ja aamukolmen aikaan molemmat kännissä hotellihuoneessa Espanjassa), ilmaantui keskusteluun aika yllättäen. Isäni nimittäin on ollut itseni ikäinen kun he olivat alun perin tavanneet (ja äitini oli vasta 19 - high five faijalle). Ja kun puhuttiin rakkaudesta, kysäisin nopeasti äidiltäni, että olenko hänen mielestään koskaan ollut rakastunut. Äitini mietti hetken ja sanoi sitten, että en. Olen kyllä ollut valtavan ihastunut, mutten rakastunut. Pistää miettimään. Äideillä kun on yleensä ollut tapana tällaiset asiat tietää.

Osa onnea

Blogista jäi viime talvi aika pitkälti välistä, mutta nyt uutena vuotena tuli mieleen edellinen vuodenvaihde, jolloin vaihdoin kaverillisen suukon Puolalaisen kanssa Malesiassa. Kauas on tultu sieltäkin.

Tällä haavaa olin Riiassa ja vuoden vaihtuessa huulilla oli vain Proseccoa. Muutenkin uusivuosi vaikuttaa varsin vahvasti pariskuntien juhlalta omine traditioineen ja ulkopuolisena muiden onnea katsellessa väkisinkin rintalastaa nirhaa epämiellyttävä tunne. En ole kateellinen muille, mutta alan oikeasti tunnistamaan itsessäni tiettyjä katkeroitumisen merkkejä. Ehkä tänään on vaan ollut huono ja krapulainen päivä, mutta jotenkin tuntuu, etten oikein jaksaisi edes yrittää enää. Sitä säästyisi niin paljolta kun vain lukkiutuisi kotiinsa ja antaisi muun maailman olla. Lopputulos kuitenkin olisi sama. Ei kukaan tule kotoa hakemaan mutta eipä tämän neljän ja puolen vuoden ajalta ole loppujen lopuksi jäänyt käteen kuin vajaat parikymmentä seksikumppania ja tuo mainittu orastava katkeruus. Suurin osa noista edellä mainituista ovat olleet sellaisia erinäisten sattumusten kautta "kuin itsestään" tapahtuneita kohtaamisia, joissa en sen kummempaa potentiaalia koskaan ajatellutkaan olevan. Eivät mitenkään erityisesti tavoittelemisen arvoisia, mutta koska tilanne oli suotuisa niin miksei. Ei tunnontuskia, oli kivaa, ketään ei satutettu, mutta siltikään ei varsinaisesti mitään sellaista, johon haluaisin tietoisesti hakeutua.

Ne muutamat, joiden kanssa olisin voinut kuvitella jotain enemmänkin kaatuivat sitten omaan mahdottomuuteensa jokainen. Ja jokin siinäkin mättää, että aina tavatessani sellaisen henkilön, joka todella kolahtaa, seurustelee lähes poikkeuksetta. Ymmärrän siis hyvin sitä oletettavasti vielä katkerampaa miestä, joka on aikanaan keksinyt rinnastaa naiset julkisiin käymälöihin: kaikki parhaat ovat aina varattuja ja ne, jotka ovat vapaana ovat yleensä täynnä paskaa.

Vamos

Joulu Espanjassa - miksikäs ei? Palataan asiaan välipäivinä. :) Siihen asti rauhallista ja valkeaa joulua itse kullekin säädylle.

¡Hasta luego!

Mä joka päivä töitä teen

No en nyt sentään - eilen taisi olla ensimmäinen päivä pitkiin aikoihin kun pystyi vain olemaan. Tosin tulihan sitä sitten kuukahdettuakin aika nopeasti. Asiaan varmasti vaikutti myös perjantainen saunailta kavereiden kanssa, jonka takia yöunet jäivät sellaisiksi nelituntisiksi. Mutta eilen tosiaan kolmen jälkeen menin päikkäreille vain herätäkseni aamuyöstä kahden maissa. Samalla vaivalla sitä sitten nukkui aamuun asti. Nyt olo on tietysti hieman kuin talviunilta nousseena (miinus kevät), mutta vahvasti elävien kirjoissa.

Olen kyllä hieman miettinyt nykyisen elämäni järjellisyyttä. Olen kuitenkin sielultani jossain määrin sellainen vasemmistolainen travellerihippi, että päteminen työelämässä ei koskaan ole näytellyt merkittävää roolia omassa tulevaisuudensuunnittelussa. Toisaalta se päänsisäinen kapitalistioikeistolainen, joka hallinnoi mm. rahankäyttöä ja sitä myöten myös työhön liittyviä asioita, on vahvasti sitä mieltä että raha on tietyissä rajoissa edellytys hyvään elämään Suomessa. Tämä ristiriita on nyt puhuttanut itseäni, sillä otin tuossa kesällä vastaan omasta mielestäni erittäin kohtuullisesti palkatun, mukavan ja mielekkään työn. Ainoa, mikä tuossa mättää on töiden määrä: keskimääräistä parempipalkkaisia ja vastuullisempia duuneja harvoin pystyy hoitamaan normaalin työajan puitteissa. Osaltaan siis tuossa kompensoidaan myös vapaa-ajan menetystä pelkän työpanoksen lisäksi. Lyhyellä aikavälillä tuota tekee ihan mielellään ja jos tätä tekisi vaikka vuoden niin voisi sitten lähteä vaikka pariksi vuodeksi Intiaan vastapainoksi... Huomannette, miten tämä väittely saattaa asettaa nuo pirstoutuneen mieleni kaksi osaa vastakkain.

Rahalla ei voi ostaa onnea, mutta kun makaa Hästensin sängyssä ja taustalla soi Juice Amphionin kaiuttimista (joita varten piti sitten ostaa parempi vahvistinkin), on olo hetkellisesti ainakin asteen verran mukavampaa. Todellinen onnellisuus kuitenkin on jossain aivan muualla.

Tilannepäivitys

Terveisiä täältä vapauden ja mahdollisuuksien maasta! Lentoyhtiö hukkasi matkalaukun, joten ensipäivät ovat kuluneet lähinnä Macy'sillä shoppaillessa. (eikös olisi muuten kivaa, jos Suomessakin olisi keskustan stockan kokoiset tavaratalot sekä miehille että naisille?)

Huomenna (täällä on vielä lauantai-ilta) on luvassa kruisailua Camarolla (Cupertino, Napa, Sonoma-akselilla) ja illalla pitää käydä vaihtamassa auto hieman käytännöllisempään ja plokata kollegat lentokentältä. Ensivaikutelma tästä ehkäpä Yhdysvaltojen liberaaleimmasta paikasta on erittäin positiivinen. Mukava viettää täällä vielä viikko. Ja tavallaan toivoisin, että lakon takia joutuisi viettämään yön tai pari New Yorkissa, mutta aika näyttää.

No just

Finnairin lento peruutettiin, mutta sain eilen illalla reititettyä itseni uudelleen. Nyt sitten tämäkin peruttiin... Sympatiat täysin sataprosenttisesti Finnairin puolella, mutta silti vituttaa. Onneksi on pakko olla Friscossa vasta maanantaina, mutta rasittaa myös tapella autovuokrasta ja hotellikuluista yhtiön kanssa. Ei oo kenenkään etu.

Ja kyllä mullekin kelpaisi muutaman päivän palkallinen loma tämänkin reissun jälkeen. Itse asiassa olisin siihen lentoemojen perusteluilla oikeutetumpikin kun oikeasti viikossa tuohon aikaeroon ehtii jo vähän sopeutuakin. Vaikka rankaltahan tuo perilläolokin näyttää...

Ajoitus

Tänään sitten tuli viestiä takaisin päin. :)

Harmillista, että pitää lähteä duunireissulle San Franciscoon huomenna. Tai no, onhan tuo ihan mukavaa jos rehellisiä ollaan.

Your move

Hitto, tekisi niin mieli hehkuttaa sitä esitystä, mutta se pilaisi anonymiteetin aika täysin. Mutta suunnitelma on nyt sitten pantu toteen ja pallo on hänellä.

Itselleni ainakin tuli todella lämmin ja hyvä olo koitoksesta, joten jo sen vuoksi täytyy sanoa, että kannatti. Tuollaiset asiat kun on niin helppo jättää suunnitelman asteelle. Kukiksi valikoitui muuten kaksi aniliinia gerberaa.

Mukavan kutkuttavaa. :)

Pragmaattinen lähestymistapa kopulaatiointensiteetin kasvattamiseen

Projektin taustaa
Projektin taustalla on projektipäällikön laskenut mahdollisuus virkistäytymisluontoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaa-ajalla. Tehtyjen esiselvitysten perusteella voidaan todeta, että projektin kohde on tyytymätön saamaansa seksuaaliseen huomioon ja yleisesti ottaen puutteessa. Latentin kopulaation toteutumisen aktualisoitumisen viivästyksen takia pannaan täytäntöön järjestelmällinen projekti kohdehenkilön sukupuolielämän aktivoimiseksi ja mahdollisuuksien mukaan myös vakituisen kumppanin löytämiseksi.

Projektin tehtävä
Projektin ensimmäisenä tehtävänä on kasvattaa kohteen tyytyväisyyttä seksielämäänsä kasvattamalla havaintokertojen frekvenssiä ylläpitäen henkilön omia ja osittain yhteiskunnan muovaamia parinvalinnallisia laatustandardeja. Sekundäärisenä tavoitteena voidaan pitää myös elinkumppanin löytämistä, jossa tapauksessa ensimmäinenkin tehtävä täyttyy.
Projektin perimmäinen tavoite on kuitenkin saavuttaa koitaalisen aktiviteetin tila, johon projektin alullepanija voi olla tyytyväinen.

Projektisuunnitelma
Mielenkiinnon kohde on ammattinsa puolesta otollisesti stalkattava (joskin hän on kertonut avoimesti meneillään olevista produktioistaan, jolloin stalkkaaminen ei ole ihan puhdasveristä väinöämistä). Tämä tarjoaa oivan ympäristön yllätysvierailuun ja tarkoituksena onkin hyödyntää tätä sosiaalisesti yleisesti hyväksyttyä tapaa muistaa, mutta lisätä siihen oma henkilökohtainen vivahteensa, jolla lavan taa toimitetut kukat saavat huomattavasti syvemmän merkityksen.

Projekti on tehtävissä kohtalaisen pienin resurssein ja yhteenlaskettu menoarvio teatterilippuineen ja oheistarpeineen on n. 50-70€.

SWOT-analyysi


Vahvuudet
Tempaus olisi tosiaan ainutlaatuinen ja sitä ei todellakaan olisi kopioitu mistään kirjasta. Kokonaisuudessaan teko olisi projektityöryhmän mielestä hyvin massasta erottuva ja kokonaisvaivan ja -kustannukset huomioiden toteuttamisen arvoinen. Erityisesti työryhmää miellyttää toteutuneiden tilanteiden ja keskustelujen nivominen integraaliseksi osaksi muistamisprosessia. Teko myös toteutuessaan viestisi vahvasti kiinnostustani kyseiseen kohteeseen ja toisi osaltaan myös hieman esille tapaani toimia parisuhteessa.

Heikkoudet
Strategia ei ole millään tasolla satavarma ja riski siitä, että huomionosoituksen kohde kavahtaisi yllättävää huomiota on aina olemassa. Tosin yksikään yritys ei ole saavuttanut merkittävää menestystä ilman hallittua riskinottoa, joten riskitöntä vaihtoehtoa ei varsinaisesti ole edes olemassa.

Mahdollisuudet
Teoriassa mahdollisuudet ovat likipitäen rajattomat, sillä onnistuessaan yli odotusten voisi ihmissuhteesta muodostua pysyvä ja hedelmällinen. Tavoitetila kuitenkin tässä vaiheessa on jatkaa tutustumista ja syventää molemminpuoleista kiinnostusta. Alustavien positiivisten tulosten myötä olisi helppo lähteä rakentamaan tarkempaa suunnitelmaa.

Uhat
Suurimpana uhkana on etenkin Aasialaisissa kulttuureissa pelätty ns. "kasvojen menetys". Toimet saatetaan katsoa ylimitoitetuiksi ja epätoivoisiksi ja viesti saatetaan tulkita negatiivisesti. Mikäli tämä skenaario toteutuisi, paljastaisi se kuitenkin mahdollisesti syvemmän tason yhteensopivuusongelman. Myös tässä tapauksessa voidaan projektin kuitenkin katsoa olleen omalla tavallaan onnistunut, sillä en halua kuitenkaan lähteä sille linjalle, että tietoisesti rupeaisin himmailemaan tunteitani ja kieltäisin itseltäni kaikki ne höpsöt ja hullunkuriset ideat, joilla voisin mahdollisesti toisen päivää piristää.

Loppuyhteenvetona en näe kovinkaan suurta syytä olla toteuttamatta ideaa, sillä joko asia menee tuon myötä eteenpäin tai lopahtaa. Joka tapauksessa omien resurssieni käyttö tehostuisi ja kaksi ihmistä saisivat uuden tarinan kerrottavakseen. Onhan niitä sitten mukava muistella jälkikäteen, vaikkei asiasta muuten mitään tulisikaan.