Lisätäänpä haluttujen ominaisuutten listaan tietynlainen impulsiivisuus. Saa nainen viihtyä kotona ja ei tarvi tosiaan koko aikaa olla menossa, mutta jos minulla ei olisi muuta tekemistä kuin istua kotona ja katsoa televisiota, niin lähtisin ilman hetkenkään miettimistä kaverin luokse käymään, jos hän tässä lähellä asustaisi ja luokseen pyytäisi. Saati sitten jos joku, jonka kanssa on ollut "jotain pientä kivaa" kysyisi. [Hän on sanonut, ettei halua minua kämpilleen koska "kuolisin jos näkisin sen sotkun"; siksi kotiini kutsuin enkä vierailulupaa kysynyt...]
Tai sitten naisilla on vain joku seitsemäs aisti, jolla ne haistavat jo nettichattailun lomasta orastavan "ollaanko vaan kavereita" -kysymyksen. Olen ehkä siinä mielessä vanhanaikainen, etten osaa vain tekstiviestitse todeta, että tästä ei taida tulla mitään. Kyllä tuollaiset asiat pitää pystyä sanomaan vasten kasvoja, jolloin voi ainakin olla varma siitä, että toinen oikeasti tarkoittaa sitä. Toisaalta jos tulkitsen hänenkään käytöstä yhtään edes sinnepäin oikein, ei hänkään taida hirveän suurilla panoksilla olla jutussa mukana. Mikäli tulkintani on taasen aivan väärä, niin sitten en vain muuten pidä hänen tavastaan kommunikoida, joka sekin on piirre joka minua varmasti häiritsisi aina vaan enemmän ja enemmän.
Loppuviikko on taas ohjelmoitu verrattain täyteen päivä- ja iltaohjelmaa, joten olisin mieluusti hoitanut asian pois päiväjärjestyksestä, mutta nuiva olo asian tiimoilta siis jatkunee vielä tovin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Naamakkain, tai edes puhelinkeskustelussa, tuollaisten "ollaan vain kavereita" -toteamusten tekeminen on todellakin reilumpaa. Harmi tietysti aina, kun se kipinä sammuu, mutta kyllä se roihu sitten aikanaan jonkun toisen kanssa!
Juu, ongelmahan vain on siinä, että löytäisi sellaisen joka täyttää oman kriteeristön. ;)
Tietenkin pyrin välttämään viimeiseen asti kyseisillä sanoilla asian ilmaisemista sen kliseisyyden takia, mutta jokin tyyli sentään näissäkin asioissa.
PA kyllä pisti paperille yhden hienoimmista asioista mitä tuossa tilanteessa voisi sanoa jos tavoitteet olisivat toissuuntaiset. Sekä lingvistinen että luova aivolohkoni kumartelevat nöyrinä.
Minulla kun on kokemusta lähinnä näistä toissuuntaisista tilanteista.
Toinen asia on, onko järkevää laittaa juttuja julki, kun niitä ei voi oikein soveltaa jatkossa, jos toisen onnistuu löytää ne googlaamalla...
No PA:n verbaliikka onkin niin hämmästyttävää, että siinä hämmentyy nainen totaalisesti!
Ja niitä kriteerien täyttäviä tietysti etsii itse kukin :)
Lähetä kommentti