Kotikaupunkini

Olin tänään ensimmäistä kertaa kunnon veneilyretkellä Helsingissä. Kotikaupungissa tuota tuli harrastettua huomattavasti enemmän ihan siitäkin syystä, että vanhempien venettä ja saarisaunaa pystyi käyttämään halutessaan ja monilla kavereillakin oli rannikkokaupunkilaisina veneilytaustaa jonkin verran. Täällä taasen veneily ei ole koskaan kuulunut niihin yleisiin aktiviteetteihin ja tavallaan se kaikki jäi toistakymmentä vuotta sitten taakse tänne muuttaessani. Tänään kuitenkin näin Helsingin uusin silmin. Sillä tavalla kuin olen tottunut alkuperäistä kotikaupunkiani tottunut katsomaan. Mutta ehkäpä kaiken tämän taakse piiloutuu se fakta, että kotikaupunkini hienoin asia on ehkä vähäpätöisimmistä päästä normaalissa arjessa täällä. Helsinki on kuitenkin myös huiman paljon kaikkea muuta.

Ja tosiaan, se yllätysristeily. :D Meni taas hieman läträämiseksi ja loppupeleissä ilta kului erään parikymppisen "radalle.com baben" kanssa ("no siis mä oon vähän niinq malli..."). Snadisti tosin pisti harmittamaan, että neiti joi itsensä horkkalaattakuntoon, sillä kieltämättä ehdin jo innostua jonkin verran illan aikana vaihdetuista suudelmista ja himokkaasta tanssista. Toisaalta suurinta kummastusta herätti tämän neidin kaverin toiminta siinä vaiheessa kun neiti oli about hyttiinkantokunnossa. Antoi nimittäin oman hyttiavaimensa ja luotti siihen että toimittaisin hänet turvallisesti hyttiinsä, jossa jo aiemmin illalla tapaamani isänsä oli jo nukkumassa.

Itse en kyllä naisena laskisi sammumiskunnossa olevaa ystävääni jonkun vieraan miehen matkaan olettaen että mies kyllä pitää hänestä huolta. Tällä kertaa tämä vieras mies oli tuon luottamuksen arvoinen, mutta jos tilallani olisi ollut joku höllemmällä moraalilla varustettu elimellinen, olisi mahdollisesti iltapäivälehdistä saatu lukea jotain aivan muuta kuin Veskua ja sokeripalaa. Jos neiti olisi tapahtumasta mitään muistanut siis.