Kiirettä pitää

Katsotaanpas. Tiistaina vietin kaverin kanssa pienimuotoisia läksiäisiä kun hän lähti pariksi kuukaudeksi Maltalle duuniin. Ilta oli sinällään hyvin rauhallinen, aloiteltiin skattan viinikellarilla ja juotiin vaatimattomasti "lähiseudulta" eli Italiasta ja Sisiliasta kotoisin olevia viinejä, joskin paikalla oli myös hieman pröystäilevällä otteella olevaa porukkaa, joten maistiaisia tuli otettua mm. 1970 ja 1977 Grangesta. Which was nice. Siinä vaiheessa kun hyvien viinien avaaminen ei ole enää järkevää siirryimme Kallioon muutamille. Paikallisen pilkun aikaan kotiin ja aamulla vain marginaalinen darra. Illan aikana kaveri myös kysyi minulta suhteestani Vuokralaiseen, sillä on nähnyt välillämme selkeää kemiaa. Ja mitäpä sitä kieltämään, tullaan todella hyvin toimeen keskenämme ja olemme fyysiselläkin tasolla varmasti läheisempiä kuin ihan pelkkiä kavereita.

Keskiviikkona lähdettiin sitten kamppailulajiporukalla yksille tasokokeiden läpäisemisen jälkeen. Tai siis hyvin pieni osa meistä. Jotkut vissiin ottavat sen ihan urheiluna. Oli ihan hauska tutustua kavereihin, joita on potkinut ja hakannut, ihan normaaleissakin ympyröissä, mutta yhdet eivät venähtäneet kolmia pidemmäksi kuitenkaan. Onnekseni tai epäonnekseni pari kaveriani bongasivat minut samaisesta ravintolasta ja liittyivät seuraan juuri kun uudet toverini olivat tekemässä lähtöä. Naapuripöydässä oli sellainen noin kuusissakymmenissä oleva naisihminen, joka oli kuunnellut juttujamme jo pidempään ja liittyi myös keskusteluun. Ja hänkin jostain kumman syystä kiinnitti huomiota silmiini ja niissä kuulemma olevaan paloon. Että vaikutan ihmiseltä, joka on todella älykäs mutta saattaa flipata koska tahansa. Jäin hetkeksi miettimään sitä tosiseikkaa, että nyt on kahdesti annettu vastaava analyysi minusta pelkästään katseeni perusteella. Sitten tilasin uuden oluen. Ja muutaman lisää. Ja olin kotona aamuviideltä. Aamulla astetta sekavampi olotila.

Torstaina etäduunia ja liian myöhään nautittua kahvia, joten valvoin taas aamuyöhön vaikka perjantaiaamuna oli taas aikaisin palaveria. No, kunnialla meni läpi ja hommat etenee, joten ei voi valittaa. Iltapäivästä olin jo himassa ja suoritin tunnin mittaiset päikkärit, joiden aikana en voi mennä takuuseen että nukuinko laisinkaan. Mutta Väliäkö tuolla, sillä illaksi suuntasin Helsingen terassille Kunigassoundiin, jossa näimme Vuokralaisen kanssa. Nautimme keikasta omilla tavoillamme (hän on koko ajan liikkeessä, menossa ja tanssimassa - itse olen tottunut enemmänkin kuuntelemaan musiikkia hieman staattisemmin) ja istuimme Jukka Pojan jälkeen Vuokralaisen kaveriporukassa. Eräs kavereistaan kysyi mielenkiintoisen kysymyksen: "niin onks teillä jotain juttua vai miten se nyt oli?". Hyvä kysymys. Täysin rehellinen vastaus olisi tietenkin ollut, että onhan meillä nyt jotain juttua ollut, mutta tyydyin siihen yleismaailmalliseen latteuteen jossa olemme "ihan vaan kavereita". Kun ei me keskenämme olla sitä statusta ainakaan mihinkään muutettu. Enkä nyt viitsi hänen säädöistään kavereillensa kerskua. Tietävät jos tietävät, mutta jos eivät niin ei ole minun asiani siitä heille kertoa. Mutta on tietysti lupaava signaali että ulkopuoliset luulevat että välillämme on jotain. Se kun kokemukseni mukaan edeltää usein varsinaista seurustelua vaikka yleensä ne kaksi päähenkilöä siinä suhteessa saattavat olla vielä autuaan tietämättömiä tai hukassa tilanteen suhteen.

Ainakin Exän kanssa homma meni juuri siten, että ennen kuin olimme edes ensisuudelmia vaihtaneet, oli jo joku ventovieras kysellyt että kauanko olemme olleet yhdessä eräältä kaveriltamme.

Emme ehtineet kuitenkaan Vuokralaisen kanssa jutella sen pidempään kun hänen piti jo kiitää seuraavaan illanviettopaikkaan. Halasimme kuitenkin pitkään lähtiessään ja koska näillä näkymin tiistaina on syytä avata samppanja, käskin Vuokralaisen varata illan vapaaksi. Itse jäin vielä juttelemaan hänen kavereidensa kanssa, sillä tärkein mitä mies voi suhteen eteen tehdä on hankkiutua naisen ystävien suosioon. Olin kuitenkin sivistyneesti liikkeellä ja kotona vielä valoisan aikaan.

Tänään kun ei sovi olla hirveän krapulainen, sillä vanhempani tulevat visiitille. Vaikka kyllähän he ymmärtäisivät. Mahtavat vanhemmat ja nykymuodin vastaisesti edelleen onnellisesti yhdessä yli kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen.