lauantaina, elokuuta 28, 2010

Natten tillsammans

Ajelin eilen töiden jälkeen hänen luoksensa. Puhuimme ensimmäistä kertaa puhelimessa kun etsin hänen asuintaloaan. Soitettuani ovikelloa hän avasi ja halasimme. Ennen kuin olimme vaihtaneet sanaakaan olimme jo ehtineet suudellakin jälleennäkemisen kunniaksi.

(mitenköhän hän olisi suhtautunut jos olisi tiennyt, että ajelin yhteensä neljä tuntia sinne ja takaisin ainoastaan nähdäkseni hänet?)

Siirryimme sisälle ja pääsin seuraamaan kun hän viimeistelee laittautumistaan (erittäin kevyt ja luonnollinen meikki - toimii). Illan suunnitelmaksi olimme valinneet niinkin arkisen aktiviteetin kuin ruuanlaiton ja kotona istuskelun. Carbonaraa sekä jälkiruuaksi ylijäämävalkuaisista valmistettua marenkia, vanijilajäätelöä, pakastevadelmia sekä itse tehtyä kinuskikastiketta (ei lisäaineita - pakko olla terveellistä!). Ruuanlaittoa ryydittämään roudasin Ripassoa. (pisteitä: piti yhdestä lempipunkustani, arvosti pekonia).

Juttelimme annoksemme kylmiksi, vaihdoimme katseita ja ajatuksia. Väsyimme ruuan jälkeen, joten siirryimme sohvalle. Aikamme mitteitämme heitelleenä siirryimme yhdessä makuuhuoneen puolelle, mutta sielläkin vain juttelimme itsemme uneen, muutaman suudelman vaihtaen.

Aamulla makoilimme reilun tunnin verran sängyllä jutellen, suudellen ja hellästi koskettaen. Erkanimme aamukahvin jälkeen kun molempien piti lähteä tahoillensa. Emme tosin ovella meinanneet päästää toisistamme irti.

Ajatus hänestä tuo kylmiä väreitä pintaan ja saa suun hymyyn. Kaipa tällaisia tulee keskimäärin kolmen vuoden välein vastaan. :)

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aah, mullekin rakkautta. Mies huitelee baarissa, ite kipeenä kotona. Missä mun osuus romantiikasta?

Mutta pari vuotta sun ajatuksia lukeneena, toivon että tässä ois sitä jotain :)

Anonyymi kirjoitti...

Ai mies on baarissa romantiikkaa hakemassa?

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Mistäköhän tuo baari nyt tähän revittiin? :D

Ei voi kuin ihmetellä anonyymien ajatuksenjuoksua.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa! Olen ehkä toivoton romantikko - mutta kelpaisi, jos joku näkisi vaivaa mun vuoksi :=

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Tuo on vaan niin vaikeaa, rajan vetäminen siinä mikä on "vaivan näkemistä toisen vuoksi" ja mikä on taas "vähän creepyä".

Pää on täynnä kaikkia erilaisia positiivisia "what if" -skenaarioita, mutta aina sitä ei jaksa uskoa omiin haaveisiinsa. Vaikka halua löytyisi astetta intensiivisempäänkin kalasteluun, voitaisiin se taas vastapuolen toimesta tulkita vähän liian epätoivoisena.

Helpompi olisi vain olla yksin, saatana.

Anonyymi kirjoitti...

"Mistäköhän tuo baari nyt tähän revittiin? :D"

"Mies huitelee baarissa, ite kipeenä kotona. Missä mun osuus romantiikasta?"

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Okei, nyt kuulostaa jo järkevämmältä. Kun anonyymi kommentoi anonyymille kohdistamatta kommenttiaan anonyymille omassa blogissani, sitä jotenkin toisinaan itsekkäänä luulee, että kommentti olisi minulle suunnattu.

Tuossa kommenttilaatikon alla on edelleen tuo Nimi/URL-osoite, jolla voi ilman mitään rekisteröitymisiä erottaa itsensä anonyymien massasta.