Olisikohan toteamuksensa, että miehet ja naiset eivät ilmeisesti voi olla pelkästään ystäviä, ollut puolivihjaileva keskustelunohjausyritys? Vai ollaankohan me jo niin hyviä ystäviä, että keskustelukumppanin sukupuoli on jo menettänyt merkityksensä?
Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että noin hyvää ystävää ei kannata riskeerata yrittämällä jotain muuta joka saattaisi epäonnistuessaan johtaa välien vieraantumiseen. Kai.
***
Outo/satunnainen asia #4: Olen hiplailuvammainen, eli mahdollisuuden sattuessa en vaan osaa lakata koskettamasta, hivelemästä, tunnustelemasta ja nuuskimasta toisen ihoa.
4 kommenttia:
Eiks toi ystävyysjuttu ole sellanen klassinen kiertoilmasu sille, että nussittaisiin mutku ei nussita ku se ei sovi tähän meidän sosiaaliseen relaatioon? Ehkä tosin enemmän painotettuna siihen suuntaan, et yksilö itsekin ihmettelee välille valjennutta vetovoimaa.
Sinänsä joo, mutta kun tämän kanssa ei ole koskaan edes suudeltu. Että ollaan silleen ihan vaan kavereita sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mikä sinänsä on varsin mukavaa, sillä oikeasti arvostan häntä aivan suunnattomasti juuri ystävänä. Mutta jos tosiaan nyt uutena tuttavuutena saapuisi elämääni niin varmasti yrittäisin jotain enemmänkin. :)
Kyllä ne mullekin miehet joilta tuota kuulen on niitä, joiden kanssa ei olla edes suudeltu. Ei kai se muussa relaatiossa olisikaan niin jänskä lausadus. Kait.
Omasta kokemuksestani sanon, että hyvän miespuolisen ystävän seurassa tahdon unohtaa sukupuolen. En tiedä, voivatko miehet ja naiset olla aina puhtaasti vain ystäviä, mutta tahdon uskoa siihen. Niinpä ainakin minä päästelen suustani miestenkin seurassa mitä päästelen, sillä ystävän kanssa keskustellessa ei ole oikein, jos jokaista sanaa pitää varoa tai miettiä etukäteen. Onko sellainen edes ystävyyttä? Joskus jälkikäteen mietin mitä tuli taas sanottua ja kuinka monella tavalla senkin voi tulkita, mutta eivätköhän ystävät ymmärrä:)
Lähetä kommentti