Herrasmiesmäisyyttä

Arkipäivän herrasmiesmäisyyttä käytännössä... Se, että saattaa tutun/tutuntutun kotiin, jotta hänen kaverinsa, jonka tuntee lähemmin ja joka haluaa vielä jäädä heilumaan tanssilattialle voi sen tehdä. Kyseessä ei kuitenkaan itselle ole iso asia, sillä ihmiset, joita halusi vielä nähdä tuli jo nähtyä ja tanssiminenkaan ei itseä innostanut. Kaikin puolin parempi siis, että minä lähden saattamaan kuin että innokas bilettäjä joutuisi jättämään asemapaikkansa hikoilevien ihmisten keskellä.

Sillä eihän naista ole soveliasta yksin kotimatkalle lähettää.

(saatan olla hieman humalassa tätä kirjoittaessani, joten epäselviä lauserakenteita pyydettäköön anteeksi jo tämän virkkeen myötä mahdollisten tulevien epäselvyyksien selvittämisen välttämiseksi.)

Lähtötunnelmia

Muutoksia ilmassa, monet vaihtarit päättävät lukukautensa ja sitä kautta vaihtovuotensa ja lähtevät takaisin kotimaihinsa. Sehän tarkoittaa jatkuvia läksiäisbileitä ja haikeita tunnelmia. Eilen oli bileet, jonka jälkeen aamuseitsemäksi töihin. Olin jo hyvin lähellä valvoa koko yön ja mennä sitten samoilla silmillä suoraan duuniin, mutta puolenyön tienoilla järki voitti ja kävin nukkumassa ne vajaan kuuden tunnin yöunet. Tänään pitäisi sitten taas suoriutua baariin, mutta ensin menen Sakun luokse viettämään mojito&sangria-etkoja. Ja toimittamaan joululahjansa.

Askartelin eilen myös työn laadun huomioiden äärimmäisen hellyyttäviä (ooh, ihanko itse askartelit? Näyttää ala-astelaisen tekemältä!) tonttu-tulitikkuaskeja, joita jakelin mukavimmille ja tutuimmille henkilöille illan aikana. Kivaa oli ja tänään lisää.

Huomenna saan tietää että miten kävi uuden työn suhteen. Ei pidä manata, mutta... ;)

Hyvin menee

Työhaastattelu takana, en nyt osaa muuta sanoa kuin että ihan hyvin meni. Tämän viikon aikana pitäisi tulla tieto, sillä melko nopealla aikataululla pyritään tuo paikka täyttämään.

Hyviä vastauksia tullut kyselyyn, mutta odotan vielä muutaman arvauksen verran ennen kuin raotan verhoa.

Illaksi pitäisi varmaan mennä vielä viettämään viimeistä organisoitua yhteistä baari-iltaa vaihtareiden kanssa. Voisinpa vaikka avata oluen tässä aikani kuluksi.

Halaus kaikille. :)

Idiootti, tyhmä, tampio...

Serious shopping issues... Minulla ei ole tällä hetkellä "olohuoneessa" kattovalaisinta laisinkaan, lähinnä sen takia, etten ole löytänyt mieleistäni lampunvarjostinta, mutta osaksi myös laiskuuttani. Valaistusta on kyllä ihan riittävästi parin kauko-ohjattavan seinävalaisimen muodossa ja tarvittaessa huoneessa on kyllä tuollainen miljoonan luxin lattialla pönöttävä halogeenilamppukin, joka varmaan toimisi hyvin työmaavalaisimenakin. Hyvin vähäisellä käytöllä se tosin on, sillä useimmiten valot ovat himmennettyinä päällä ja kämppä ei tosiaan loista kirkkaana.

Erilaisia valaistusratkaisuja olen miettinyt ja villein idea olisi toteuttaa muovikuidusta sellainen 300 kuidun tähtitaivas koko katon pinta-alalle. Loppujen lopuksi tuollainen olisi, jos ei nyt halpa, niin vielä jossain määrin järkevästi toteuttamisen rajoissa oleva ratkaisu, etenkin jos asennustyöt tekee itse. Aivan hullu idea, mutta kyllä sitä sitten kelpaisi viettää aikaa kämpillä istuessa "tähtitaivaan" alla... Tai leffoja katsellessa tuo loisi himmeänä varsin miellyttävän tunnelman huoneeseen. Projektorin saa vielä varustettua erilaisilla "himmenninkiekoilla", jolloin tuon tähtitaivaan saisi hieman eläväiseksi siten, että pisteiden kirkkaus vaihtelisi hitaasti.

Ei mitään järkeä, ei mitään järkeä, ei mitään järkeä... Mutta hitto soikoon ... se voisi toimia. Aargh. Selkeästi mulla pitää olla aina jokin saavuttamattomissa oleva siisti juttu mitä voin päässäni pyöritellä. Katto tulisi muutamaa senttiä alemmas, mutta se ei olisi mikään ongelma kun täällä on kuitenkin kohtalaisen korkeat huoneet. Valokuidut eivät myöskään olisi kovin näkyviä silloin kun ne eivät ole käytössä ja hyvin tehtynä koko efektiä ei välttämättä huomaisi ennen kuin ilta saapuu ja tähdet laitetaan tuikkimaan.

Miksi minun pitää saada tällaisia typeriä ideoita aina päähäni? Ja ennen kaikkea, miksi minun on niin vaikea luopua niistä?

Tilattu

95 euroa postikuluineen ja vakuutuksineen kotiovelle (tai ainakin lähipostiin) toimitettuna. "Knowing my luck" siihen sitten napsahtaa x-määrä tulleja ja alveja päälle, mutta so what. Ei niitä rahojaan täältä mukaansa saa. Ja voipahan lopettaa taas jahkailun siitä, että hankkisiko vai ei (Niin, kun on elämässä muuten kaikki hyvin niin ihmisillä on tapana luoda itselleen mitättömistä asioista ongelmia). Kaiken lisäksi on sitten automaattisesti napin painalluksella avautuva, sulkeutuva ja (tähän hyvä sana sille prosessille kun sateenvarjo kääntyy tuulessa nurinperin ja se täytyy saattaa takaisin alkuperäiseen varjoasentoonsa). Hieno ominaisuus, jota en ole sateenvarjossa ennen nähnyt. Yleensä kun se nappi pruukkaa vain avaamaan sen rakkineen. Turvaa tuo myös elinikäinen, "no questions asked" -takuu, eli jos menee rikki, niin saa uuden toimituskulujen hinnalla. Ja jos tuon hukkaa, niin ovat ajatelleet sitäkin ja toimittavat ensimmäisen varjon mukana lahjakortin, jolla voi tilata uuden puoleen hintaan. Käynee joululahjasta itselleni.





Ja väittävät, etteivät miehet muka nautiskele shoppailemisesta. :)

Meemi

Hauska juttu tuli vastaan funkan blogissa. Eli tarkoituksena on veikkailla asioita minusta. Ne, jotka vastaukset tietävät eivät saa paljastaa, sillä kierona taka-ajatuksenani on tietenkin saada mahdollisimman moninaisia vastauksia kysymyksiin. Eli mielikuvia kommenttilaatikkoon, kiitos. :)

1) Mitä luulet, että teen työkseni (tai millä alalla)?

2) Minkävärinen tukka mulla on?

3) Entä silmät?

4) Miten asun?

5) Kuinka pitkä olen?

6) Tyylini on?

7) Yksi perusluonteenpiirre?

Kutsu

Huomenna työhaastattelu. :)

Kaipuu

Hassua miten aina kaipailee sitä, mitä ei voi saada. Nyt kun puolalainen on kotimaassaan joulunvietossa olisi sitten hinku pitää häntä sylissä nukkumaan mennessä kovempi kuin koskaan. Havainto siitä, että hänessä kiinni nukkuminen on luontevampaa kuin kummankaan exän kanssa ei myöskään yhtään helpota asiaa. Vieläkin kyllä mietin, että mistä hänessä pidän eniten ja saanko tyydytystä enemmän fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Koskettamis- ja halailutarpeet tuntuvat olevan niin hyvin synkassa kuin vain voi olla, joten siinä mielessä aivan ihanteellinen kumppani. Voimme istua tuntikausia ruokapöydän ääressä juttelemassa viinin kanssa tai ilman. Keskusteltavaa löytyy koko ajan lisää ja lisää ja kieli ei ole kummallekaan este ajatuksiensa ilmaisemiselle. Elämänarvot ovat hyvin samanlaiset ja huumori yhtä sarkastista ja mustaa.

Tähän akuuttiin - fyysiseen - tarpeeseen siis aivan loistava ratkaisu, mutta voisin tähänastisen perusteella kuvitella oikeasti tekeväni hänen kanssaan muutakin kuin vain leikkiä kotia. On se vaan niin ihana.

Tosin jos tätä menoa jatkuu, niin viikon päästä varmaan jo taas kuolaan jonkun toisen perään.

Pihalla

Vartaloni on viime päivinä haahuillut tilanteesta toiseen ilman aivojeni täysipainoista seuraa. Osin varmasti siitä syystä, että olen ollut hieman kipeänä ja nukkunut keskimäärin 13-tuntisia yöunia tuntien oloni silti väsyneen tokkuraiseksi, osittain taas varmaankin johtuen yleisestä päättämättömyydestä ja jumituksesta.

Lauantain blogimiitti meni aika tavalla haamuillessa, vaikka olikin mukava tavata tuttuja. Olin puolikuntoinen ja holittomalla linjalla sen takia (mutta kun juo kokista ja appelsiinimehua baarissa, niin kukaan ei kysele mitään). Eilen puolalainen kävi vielä hakemassa joululahjansa täältä kämpiltä, joimme teetä ja nukuimme puoliunessa pienet päiväunet sylikkäin, jonka aikana totesin hänelle, että - fyysisessä mielessä - hän tuntuu sopivan niin hyvin vierelleni, että voisi vaikka kuvitella meidän olevan luodut toisillemme. "Okay, that's probably one of the weirdest compliments I've ever had...", hän totesi hieman tokkuraisena ja puristi hellästi kättäni. Sellaisia hetkiä, joiden vaan soisi jatkuvan. Varttia vaille yhdeksän sitten saattelin hänet matkoihinsa pakkaamaan ja pänttäämään tämänpäiväiseen tenttiin. Vartin päästä tästä yökseni päätyi henkilö, joka vain vahvisti sen, että oikeasti toiset ihmiset vain sopivat fyysisesti paremmin toisilleen.

Ruumiillinen ankeus vaikuttaa myös henkiseen puoleen ja muutaman päivän ajan on vain tuntunut, että katselen omaa elämääni huurteisen ikkunalasin läpi, joka lähempää tarkastellessa vain huurtuu enemmän hengitykseni voimasta.

Kahdellakin tapaa ainutkertainen

Eilen jo aamusta alkaen oli kummallisen huono olo. Oksetti ja ruoka ei maistunut, ihan kuin krapulassa olisi ollut vaikka alkoholia en edeltävänä päivänä ollut nauttinut tippaakaan. Eikä kyseessä morkkiskaan ollut, tai ainakaan tietääkseni morkkikseen ei liity selkeästi illan edetessä noussut kehon lämpötila. Mutta kävin kuitenkin urhoollisesti hakemassa Reiniltä lihat aamupäivällä ja sillä reissulla jo vakavasti mietin, että pitäisikö peruuttaa illan treffit, mutta se jääräpäinen mies sisälläni vaan totesi, että kyllähän tämä olo tästä varmaan vielä paranee. Ehdin sentään messengerissä nopeasti varoittamaan, että minulla on ollut hieman heikko olo koko päivän.

Ilta saapui, ruuat olivat valmiina, rosé-kuohari kuulerissa ja olin hävinnyt henkisen taistelun itseäni vastaan ja laittanut himmennetyn valaistuksen lisäksi jopa pari tuikkua palamaan. (Jos nyt ekaa kertaa järjestää ihan oikeasti varsinaiset ensitreffit kämpillään, niin kai sitä nyt saa vetää hiukan överiksi!) Puoliksi huumorilla, mutta näytti toimivan ihan käytännön tasollakin. Olin kuulemma ensimmäinen mies, joka oli laittanut hänelle ruokaa ja jo pelkästään se oli ollut kuulemma vaikuttavaa. Vielä kun ruoka oli mielestään herkullista, niin sitä parempi. Ainutkertaiset treffit jo siis siinä mielessä.

Omalta osaltani ehdin syödä vain muutaman haarukallisen kun olo alkoi olla sanalla sanottuna kauhea. Totesin sitten vaan, että pahoitteluni, mutta minun pitää nyt mennä hetkeksi sängylle makoilemaan. Mittasin siinä samalla kuumeen ja mittari kohosi 37,85 asteeseen. Ilmankos olikin hieman heikko olo. (Yleensä en juuri kuumetta mittaile sillä loppujen lopuksi kuumemittari on hyödyllisyydessään samaa luokkaa vatupassin kanssa: kertoo kyllä jos jotain on vialla, muttei pysty missään olosuhteissa ratkaisemaan ongelmaa). Katselin siinä sitten vierestä kun neito söi ja juttelin mukavia. Puolenyön jälkeen kuitenkin alkoi olla vaikeuksia pysyä hereillä, joten oli pakko lähettää toinen kotiinsa pahoittelujen kera. Olipahan kuitenkin varmasti erilaiset ensitreffit ja differoitumunen on näilläkin markkinoilla avainasemassa menestyksen saavuttamisessa.

Loppujen lopuksi siis ilta ei mikään totaalinen katastrofi ollut, mutta ainakaan tuossa kunnossa ollessani ei suurta kolahdusta tapahtunut. Täytyy kyllä tavata uudestaankin sitten kun on oikeasti täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa ja katsoa että miten kemiat käy yhteen. Ihan sujuvasti juttu ainakin luisti ja mukavalta henkilöltä hän vaikutti. Mutta ainahan sitä tällaisessa yhteydessä etsii jotain muuta kuin pelkästään "mukavaa".

Vi ska se. Ajattelin nyt lähteä käymään Weeruskassa blogipikkujouluissa kun aamulähtö mökkibileisiin jäi sairauden takia välistä. Sen verran on kuitenkin jo kunto kohentunut ja tuo hyödytön mittatikkukin kertoo, että oloni on parempi kuin eilen niin ei kai pieni ulkoilu ja hyvässä seurassa istuminen asiaa pahenna...