Minulla on pari kaveria, joiden kanssa tulee tahtomattaankin tehtyä typeriä asioita, joita on mukava muistella sitten jälkikäteen. Usein niihin kipeisiin muistoihin liittyy rahanmenoa, alkoholia ja ideoita, jotka keksimishetkellä tuntuvat ihan tolkuttoman hyviltä ajatuksilta. Kuten esimerkiksi tänään.
Alkoi nimittäin sillä tavalla, että kämpillä muutaman Changin korkattuamme päätimme lähteä tarkastamaan paikallista heavypainotteista ravitsemusliikettä, mutta jo alueen eteen saapuessamme totesimme, että tämä on aika kaukana siitä, mitä suomalainen mies kutsuisi hevibaariksi. Plussana tosin mainittakoon, että pyynnöstä pehmeä jazz-vivahteinen musiikki vaihtui "Immortal Bar" -nimiselle liikeyritykselle sopivammaksi. Kun ei siellä kuitenkaan hirveästi asiakkaitakaan ollut.
No, ajattelimme jatkaa matkaa Khao San Roadille, joka sattui olemaan sellaisen sopivan tuktukmatkan päässä. Ja jossain vaiheessa sitten päätimme ottaa molemmille oman Tuk-Tukin ja kilpailuttaa kuskeja. Ja täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun kuskin käteen löi sata bahtia ylimääräistä (verrattuna matkan normaalihintaan, joka on siinä kahdenkymmenen bahtin eli 40 sentin kieppeillä), alkoi myös vauhtia tulla huomattavasti lisää. Ja siinä kyydissä oli vallattoman rattoisaa, muutamissa liikennevaloissa tuli sopivasti kiilattua kaveria ja lopuksi pääsimme ehjin nahoin perille. Tosin jälkikäteen huomasin, että hyvin palvellut puhelimeni (aiPhoun!) oli päättänyt jättäytyä kyydistä tiukimman kisailun tiimellyksessä. Puhelin soi, mutta vastausta ei kuulu. Ja vaikka kaverin puhelimesta laitoinkin vielä tekstiviestin löytöpalkkiota lupaillen, alkaa toivoni puhelimen löytymisen suhteen olla jokseenkin menetetty.
Mutta länsimaalaiselle kermaperseellehän tämä tarkoittaa vain sitä, että vastaanotan puheluja hetken aikaa vain kotimaisessa numerossani. Kun tuo kakkoskännykkä on kuitenkin vielä ihan toimiva. Ja tätä taustaa vasten ei oikein tuntuisi hyvältä murehtia asiasta, josta suuri osa maailman ihmisiä vain voisi uneksia.
Mutta kyllä se silti hieman pistää kismittämään, vaikka oikeasti en juuri mitään menettänytkään. Ja vaikka menetin, niin omaa tyhmyyttäni. Mutta saipahan puhelin tarinalleen arvoisensa lopun. Kun se ensimmäinen yritys tuon puhelimen hankkimiseen kaatui siihen, että kaveri oli jo yhden jenkeistä minulle ostanut, mutta se hänen matkalaukustaan varastettiin lentokuljetuksen aikana. Ja vasta toisen kaverin USA-matkan myötä sain itselleni toimitettuna kyseisen puhelimen (niin, silloin vuonna 2007 iPhonea ei vielä Suomessa myyty ja Twitterkin oli vasta ihan uusinta uutta).
Mutta ihan oikeasti suuren maailman mittakaavassa tällaisesta asiasta murehtiminen on vähintäänkin tekopyhää.
lauantaina, helmikuuta 20, 2010
sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010
Crappy Valentine's!
Ystävänpäivä Suomessa tuntuu olevan enemmänkin korttien lähettämistä ja ystävien muistamista. Kukkalähetyksen puute rakkaimman ovella ei ole kardinaalimunaus, kuten monessa muussa maassa ja josko sitä sattuukin oman kultapusunuppukkansa kanssa jotain tekemään, on se sellaista ekstrakivaa. Ei niinkään luontaisesti oletusarvoista.
Kotimaassa ei ystävänpäivä tuntunutkaan koskaan mitenkään erityisen masentavalta. Ystävät kuitenkin ovat olemassa, tapahtui - ystävän kuolemaa lukuunottamatta - mitä tahansa. Ei siinä jaksa olla allapäin vaikkei posti kortteja toisikaan. Mutta täällä taas kulttuuri on hieman toisenlainen ja Valentines-juhlinnat jättävät varjoonsa näkyvyydessä jopa kiinalaisen uudenvuoden, joka sinällään on varsin prameasti juhlittu tapahtuma täälläkin. Ehkä pitäisi mennä Chinatowniin istuskelemaan ja natustamaan katukojusta tunnistamattomaksi käsiteltyä proteiinia. Tai sulkea itsensä neljän seinän sisään ja raksauttaa auki illan ensimmäinen Chang.
Läheisimmät täällä saavutetut ihmissuhteet ovat onnistuneet kehittämään välilleen uskomattoman draaman siitä kun henkilö A (Thaimaalaissyntyinen ikäiseni naisihminen, joka on elänyt suurimman osan elämästään Ruotissa) on ottanut itseensä siitä miten henkilö B (Persialaissyntyinen erittäin viehättävä, ikäiseni naisihminen, joka on elänyt suurimman osan elämästään Ruotissa) on ollut hieman liian läheinen A:n Hong Kongissa asustelevan lentäjäpoikaystävän kanssa. Ja kuinka B on A:lta kysymättä ollut häneen yhteydessä, lentänyt uudeksivuodeksi HK:iin ja ajatellut viettävänsä kahdenkeskeistä aikaa siellä... Johon A reagoi lähtemällä itsekin uudeksivuodeksi Hong Kongiin paria päivää myöhemmin.
Äh, turha heistä sinänsä on juoruilla kun pointtina on kuitenkin se, että myös ne vähänkään läheisemmiksi käyneet henkilöt ovat toisaalla ja tämänkertainen ystävänpäivä on varsin asosiaalinen omalta osaltani.
Sentään huomenna saan olla taas lentokentällä vastassa kun pitkäaikainen ystävä tulee käymään. Vähän edes lohduttaa, mutta edelleenkään en tiedä kumpi on pahempaa: ystävänpäivä ilman ystäviä vai Valentine's Day ilman rakasta.
Kotimaassa ei ystävänpäivä tuntunutkaan koskaan mitenkään erityisen masentavalta. Ystävät kuitenkin ovat olemassa, tapahtui - ystävän kuolemaa lukuunottamatta - mitä tahansa. Ei siinä jaksa olla allapäin vaikkei posti kortteja toisikaan. Mutta täällä taas kulttuuri on hieman toisenlainen ja Valentines-juhlinnat jättävät varjoonsa näkyvyydessä jopa kiinalaisen uudenvuoden, joka sinällään on varsin prameasti juhlittu tapahtuma täälläkin. Ehkä pitäisi mennä Chinatowniin istuskelemaan ja natustamaan katukojusta tunnistamattomaksi käsiteltyä proteiinia. Tai sulkea itsensä neljän seinän sisään ja raksauttaa auki illan ensimmäinen Chang.
Läheisimmät täällä saavutetut ihmissuhteet ovat onnistuneet kehittämään välilleen uskomattoman draaman siitä kun henkilö A (Thaimaalaissyntyinen ikäiseni naisihminen, joka on elänyt suurimman osan elämästään Ruotissa) on ottanut itseensä siitä miten henkilö B (Persialaissyntyinen erittäin viehättävä, ikäiseni naisihminen, joka on elänyt suurimman osan elämästään Ruotissa) on ollut hieman liian läheinen A:n Hong Kongissa asustelevan lentäjäpoikaystävän kanssa. Ja kuinka B on A:lta kysymättä ollut häneen yhteydessä, lentänyt uudeksivuodeksi HK:iin ja ajatellut viettävänsä kahdenkeskeistä aikaa siellä... Johon A reagoi lähtemällä itsekin uudeksivuodeksi Hong Kongiin paria päivää myöhemmin.
Äh, turha heistä sinänsä on juoruilla kun pointtina on kuitenkin se, että myös ne vähänkään läheisemmiksi käyneet henkilöt ovat toisaalla ja tämänkertainen ystävänpäivä on varsin asosiaalinen omalta osaltani.
Sentään huomenna saan olla taas lentokentällä vastassa kun pitkäaikainen ystävä tulee käymään. Vähän edes lohduttaa, mutta edelleenkään en tiedä kumpi on pahempaa: ystävänpäivä ilman ystäviä vai Valentine's Day ilman rakasta.
Mistä Pune on kuuluisa?
Josko vaikka sotkisi omaa lusikkaa kotimaan uutisointisoppaan, niin mainittakoon, että Pune, jossa äskeinen pommi-isku tehtiin, on minulle huomattavasti tutumpi Osho Asramista kuin mistään artikkelissa mainitusta. Onhan se toki merkittävä yliopistokaupunki, mutta jotenkin "luostari", jonka yhtenä kantavana ajatuksena on "love is a prayer" ja sisäänpääsyvaatimuksena mm. HIV-testi on kerännyt enemmän huomiota ja kritiikkiä maailmalla.
Mainitsemisen arvoista ehkäpä myös siksi, että kyseinen kahvila on tuon ashramin välittömässä läheisyydessä.
Mainitsemisen arvoista ehkäpä myös siksi, että kyseinen kahvila on tuon ashramin välittömässä läheisyydessä.
lauantaina, helmikuuta 13, 2010
Aikaa irtautua
Minun pitäisi juoda enemmän alkoholia. Ainakin itsestäni valitettavasti tuntuu siltä, että olen tuottavimmillani pienessä hiprakassa. Sanovat, että olen myös hauskempi tuolloin.
Paluu Kekkoslovakiaan on jo siinä vaiheessa, että olen alkanut vaivihkaa katsella paluulentoja. Mitään päätettyä ei ole, mutta vissiinkin viimeistään kesäksi olen palaamassa Takaisin Ka - Äh, en vaan jaksa tuota itsestäänselvää näennäisnokkelaa sanaleikkiä. Itsen ja lukijoiden aliarvioimista, sano.
Uskon silti vahvasti, että tämäkin foorumi tulee aktivoitumaan lähiaikoina. Ihan sellaisilla oikeilla postauksilla, joissa on jotain sisältöäkin. Tällä hetkellä kun vaan on niin vähän sitoumuksia mihinkään ja mahdollisuuksia sitäkin enemmän. Kunhan niistä alkaa selviämään jotain, todennäköisesti lomailu loppuu ja elämässä alkaa omalla tavallaan taas uusi vaihe.
Paluu Kekkoslovakiaan on jo siinä vaiheessa, että olen alkanut vaivihkaa katsella paluulentoja. Mitään päätettyä ei ole, mutta vissiinkin viimeistään kesäksi olen palaamassa Takaisin Ka - Äh, en vaan jaksa tuota itsestäänselvää näennäisnokkelaa sanaleikkiä. Itsen ja lukijoiden aliarvioimista, sano.
Uskon silti vahvasti, että tämäkin foorumi tulee aktivoitumaan lähiaikoina. Ihan sellaisilla oikeilla postauksilla, joissa on jotain sisältöäkin. Tällä hetkellä kun vaan on niin vähän sitoumuksia mihinkään ja mahdollisuuksia sitäkin enemmän. Kunhan niistä alkaa selviämään jotain, todennäköisesti lomailu loppuu ja elämässä alkaa omalla tavallaan taas uusi vaihe.
tiistaina, tammikuuta 19, 2010
Baby steps
Helsingin energia kaikessa ystävällisyydessään nostaa sähkön hintaa helmikuun alusta alkaen. Vaikka itse oleskelenkin täällä kaukomailla, on itselläni edelleen voimassa oleva sopimus kämppäni sähköstä Helenin kanssa. Tarviihan se vuokralainen energiaa ja kun suostui luotettavana henkilönä pitämään huolta asunnosta sijaitsevista kalusteista niin sisällytin myös sähkön molempien kohtuullisena pitämään vuokraan. Tosin nyt lähti sähkösopimus vaihtoon ja asunnon sähkö on tästä eteenpäin pelkästään tuulivoimalla tuotettua. Ja mikä oli kustannus verrattuna Helsingin Energian korotettuihin hintoihin? Kuukausimaksu säilyy samana, sähkön hinta halpenee.
Erinomaisen kätevä sivusto Vaihtovirta.fi on nykyään kilpailuttaja.fi ja sähkösopimuksen kilpailuttamisessa menee vain viitisen minuuttia. Eli vaikka omalle työlleen laskisi tuntipalkan, ollaan silti kaikilla tasoilla voiton puolella. Etenkin kun tuulisähkön valitsemalla voit käytännössä nollata oman sähköntuotantosi hiilidioksidipäästöt ja siinä sivussa samalla lisätä päästöttömän energian kysyntää, joka puolestaan rohkaisee energiatoimittajia ympäristöystävällisiin investointeihin. Siirtymällä kivihiilestä ja maakaasusta pelkästään uusiutuviin energialähteisiin (biopolttoaineet) säästää vielä enemmän mutta vaikutus päästöihin ei ole yhtä dramaattinen.
Tee hyvä teko uudelle vuodelle, siirry ekologisesti kestävään sähköön. Saatat jopa säästää rahaa niin tehdessäsi.
Erinomaisen kätevä sivusto Vaihtovirta.fi on nykyään kilpailuttaja.fi ja sähkösopimuksen kilpailuttamisessa menee vain viitisen minuuttia. Eli vaikka omalle työlleen laskisi tuntipalkan, ollaan silti kaikilla tasoilla voiton puolella. Etenkin kun tuulisähkön valitsemalla voit käytännössä nollata oman sähköntuotantosi hiilidioksidipäästöt ja siinä sivussa samalla lisätä päästöttömän energian kysyntää, joka puolestaan rohkaisee energiatoimittajia ympäristöystävällisiin investointeihin. Siirtymällä kivihiilestä ja maakaasusta pelkästään uusiutuviin energialähteisiin (biopolttoaineet) säästää vielä enemmän mutta vaikutus päästöihin ei ole yhtä dramaattinen.
Tee hyvä teko uudelle vuodelle, siirry ekologisesti kestävään sähköön. Saatat jopa säästää rahaa niin tehdessäsi.
sunnuntaina, tammikuuta 10, 2010
Kappas, tammikuu
Onko se hyvä mittari blogin laiminlyömiselle, jos sitä ei löydy enää oman selaimen käytyjen sivujen muistista? Kaipa sitä on ollut jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa.
Vuosi vaihtui Malesiassa, joulun yli kahlasin Indonesiassa ja uusilla viisumileimoilla olen täällä kuun loppuun, jonka jälkeen vuorossa on riemuisa jälleennäkeminen Taiwanissa. Tai mistäs sitä tietää kuinka riemuisa, mutta tässä on kuitenkin sellainen kolmisen viikkoa taas aikaa nukkua yksin. Sen jälkeen tosin saankin hyvän ystävän riesakseni reiluksi pariksi kuukaudeksi. Lisää matkustelua luvassa, ainakin täytyy käydä hörppäämässä Slingit Rafflesissa ja kotimaisessa kirjoitusasussaan tarpeettoman monimutkainen Cambodia on myöskin vielä koluamatta.
Paluu kotimaahan on alustavasti merkattu johonkin kesäiseen ajankohtaan. Tosin takaraivossa kytee jo seuraavat suunnitelmat ja Suomi ei vieläkään ole niissä kuin välipysähdys.
Vuosi vaihtui Malesiassa, joulun yli kahlasin Indonesiassa ja uusilla viisumileimoilla olen täällä kuun loppuun, jonka jälkeen vuorossa on riemuisa jälleennäkeminen Taiwanissa. Tai mistäs sitä tietää kuinka riemuisa, mutta tässä on kuitenkin sellainen kolmisen viikkoa taas aikaa nukkua yksin. Sen jälkeen tosin saankin hyvän ystävän riesakseni reiluksi pariksi kuukaudeksi. Lisää matkustelua luvassa, ainakin täytyy käydä hörppäämässä Slingit Rafflesissa ja kotimaisessa kirjoitusasussaan tarpeettoman monimutkainen Cambodia on myöskin vielä koluamatta.
Paluu kotimaahan on alustavasti merkattu johonkin kesäiseen ajankohtaan. Tosin takaraivossa kytee jo seuraavat suunnitelmat ja Suomi ei vieläkään ole niissä kuin välipysähdys.
keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009
Tajuttuja asioita
Ehkäpä tässä viimeisen vuoden aikana on tullut enemmänkin ajateltua niitä kaikkia arvoja ja itsestäänselvyyksiä, mitä Suomessa kermaperseillessä on tullut pitäneeksi yllä, osalti omasta tahdostaan, osalti taasen ympäröivän todellisuuden painostuksesta. Ei siis sillä, että keskivertokaupunkilainen hirveästi olisi kosketuksissa siihen, mistä hänen ruokansa tulee tai miten etuoikeutettu hän on voidessaan unelmoida Louis vittu Vuittonin ruskeasta monogrammilaukusta kahdensadan riisigramman sijaan.
Myönnän ihan suoraan olevani poliittiselta kannalta oikeistolainen - ei niinkään kotikasvatuksen takia - vaan lähinnä sen myötä, että olen kasvanut itsenäisen aikuisen elämäni yksin, omillani pärjäten ja aina töitä tehden. (ja vituttaa muuten sekin, ettei suuresta osasta siitäkään kertynyt eläkettä vaikka samalla tavalla seitsentoistavuotiaasta asti veroja maksoikin). Mielestäni puoluekanta ei silti kuitenkaan kerro niinkään siitä, mitä haluaisi maailmassa tapahtuvan kuin siitä, miten kokee todellisuuden olevan. Vaikka ruohojuuri-ituhippi-ideologia aivoihin iskostuikin jo Kallion lukion aikoina, en koskaan ymmärtänyt sitä saatanallista naiiviutta, joka opiskelijatoverivegetaristien päässä tuntui jylläävän. Totta hitossa olisi kivaa, jos kaikki saisi osansa ja kellään ei ois tylsää, niinq. Mutta oikeasti sen toteuttamiseen tarvitaan rahaa. Ja jos rahaa meinaa tehdä, niin keinot siihen löytyy jostain ihan muualta kuin sossun luukulta.
Tässä vaiheessa voisi tietenkin mennä syvällekin siihen, miten ihmiset, joilla on kauneimmat ideologiat maailmassa yleensä kompastuvat omaan nokkeluuteensa siinä, ettei heillä ole pitkäjänteistä munakkuutta hylätä omat kauniit ideologiansa hankkiutuakseen sellaiseen yhteiskunnalliseen asemaan, että heidän sanomisillaan olisi edes jonkinasteista merkitystä. Pelkkä vihreiden jäsenkortti kun ei kuitenkaan riitä edes alennuksen saamiseen paikallisessa uimahallissa. En nyt kuitenkaan aio paneutua siihen sen tarkemmin, sillä tässä maailmassa on ihan oikeasti painavempiakin asioita, vaikka se onkin niin helppo unohtaa kun omat ongelmat liikkuvat Onnelan tanssilattian tahmaisuuden ja opiskelijaruokailun hinnannousun tasoisissa sfääreissä.
En ole koskaan ollut mitenkään saarnaavaa tyyppiä, joten jos olet ihan tyytyväinen koko maailman nykyiseen tilaan niin en aio yrittää sinua käännyttää mitenkään. Jotenkin vaan halusin tuoda esille sen, miten haluaisin omien lapsieni joskus voivan olla kosketuksissa luontoon. Nähdä mistä syömämme ruoka tulee ja antaa heidän kasvattaa ja kastella omia tomaattejaan, joita sitten voi lopulta innolla nauttia. Antaa heidän katsella kanaa, jonka munista leivomme leivonnaisemme ja jonka laitamme ruuaksi kun aika on sovelias. Pistää heidät peltotöihin, jotta he ymmärtäisivät sen, ettei leipä tule kaupasta.
Omasta mielestäni ihmiset ovat aivan liian kaukana siitä todellisuudesta, joka ruokatuotannossa vallitsee. Tietenkin Aasiassa reissatessa on myös tullut ajatelleeksi karppaamisen sulaa mahdottomuutta suurimmalle osalle maailman väestöstä ja muunkinlaisia epäkohtia tässä maailmassa, mutta osaltani toivon, että ainakin omalle jälkikasvulleni voin tarjota laajan ja realistisen maailmankatsomuksen. Omat vanhempani tekivät loistotyötä siinä suhteessa, mutta siitä ei pääse mihinkään, että koko saatanan lama ja muukin mukamas vaikea aika Suomessa on ollut niin vitunmoista yltäkylläisyyttä, ettei suurin osa maailman ihmisistä edes osaa kuvitella.
Maailmankatsomuksellisella tasolla en voi todeta muuta kuin että täällä ihmiset ovat tyytyväisiä siitä, mitä heillä on kun taas länsimaissa ihmiset ovat tyytymättömiä siitä, mitä heillä ei ole. Ja mitä enemmän tätä katselen, sitä enemmän ymmärrän, miten kieroutunut omakin maailmankatsomukseni on ollut.
Myönnän ihan suoraan olevani poliittiselta kannalta oikeistolainen - ei niinkään kotikasvatuksen takia - vaan lähinnä sen myötä, että olen kasvanut itsenäisen aikuisen elämäni yksin, omillani pärjäten ja aina töitä tehden. (ja vituttaa muuten sekin, ettei suuresta osasta siitäkään kertynyt eläkettä vaikka samalla tavalla seitsentoistavuotiaasta asti veroja maksoikin). Mielestäni puoluekanta ei silti kuitenkaan kerro niinkään siitä, mitä haluaisi maailmassa tapahtuvan kuin siitä, miten kokee todellisuuden olevan. Vaikka ruohojuuri-ituhippi-ideologia aivoihin iskostuikin jo Kallion lukion aikoina, en koskaan ymmärtänyt sitä saatanallista naiiviutta, joka opiskelijatoverivegetaristien päässä tuntui jylläävän. Totta hitossa olisi kivaa, jos kaikki saisi osansa ja kellään ei ois tylsää, niinq. Mutta oikeasti sen toteuttamiseen tarvitaan rahaa. Ja jos rahaa meinaa tehdä, niin keinot siihen löytyy jostain ihan muualta kuin sossun luukulta.
Tässä vaiheessa voisi tietenkin mennä syvällekin siihen, miten ihmiset, joilla on kauneimmat ideologiat maailmassa yleensä kompastuvat omaan nokkeluuteensa siinä, ettei heillä ole pitkäjänteistä munakkuutta hylätä omat kauniit ideologiansa hankkiutuakseen sellaiseen yhteiskunnalliseen asemaan, että heidän sanomisillaan olisi edes jonkinasteista merkitystä. Pelkkä vihreiden jäsenkortti kun ei kuitenkaan riitä edes alennuksen saamiseen paikallisessa uimahallissa. En nyt kuitenkaan aio paneutua siihen sen tarkemmin, sillä tässä maailmassa on ihan oikeasti painavempiakin asioita, vaikka se onkin niin helppo unohtaa kun omat ongelmat liikkuvat Onnelan tanssilattian tahmaisuuden ja opiskelijaruokailun hinnannousun tasoisissa sfääreissä.
En ole koskaan ollut mitenkään saarnaavaa tyyppiä, joten jos olet ihan tyytyväinen koko maailman nykyiseen tilaan niin en aio yrittää sinua käännyttää mitenkään. Jotenkin vaan halusin tuoda esille sen, miten haluaisin omien lapsieni joskus voivan olla kosketuksissa luontoon. Nähdä mistä syömämme ruoka tulee ja antaa heidän kasvattaa ja kastella omia tomaattejaan, joita sitten voi lopulta innolla nauttia. Antaa heidän katsella kanaa, jonka munista leivomme leivonnaisemme ja jonka laitamme ruuaksi kun aika on sovelias. Pistää heidät peltotöihin, jotta he ymmärtäisivät sen, ettei leipä tule kaupasta.
Omasta mielestäni ihmiset ovat aivan liian kaukana siitä todellisuudesta, joka ruokatuotannossa vallitsee. Tietenkin Aasiassa reissatessa on myös tullut ajatelleeksi karppaamisen sulaa mahdottomuutta suurimmalle osalle maailman väestöstä ja muunkinlaisia epäkohtia tässä maailmassa, mutta osaltani toivon, että ainakin omalle jälkikasvulleni voin tarjota laajan ja realistisen maailmankatsomuksen. Omat vanhempani tekivät loistotyötä siinä suhteessa, mutta siitä ei pääse mihinkään, että koko saatanan lama ja muukin mukamas vaikea aika Suomessa on ollut niin vitunmoista yltäkylläisyyttä, ettei suurin osa maailman ihmisistä edes osaa kuvitella.
Maailmankatsomuksellisella tasolla en voi todeta muuta kuin että täällä ihmiset ovat tyytyväisiä siitä, mitä heillä on kun taas länsimaissa ihmiset ovat tyytymättömiä siitä, mitä heillä ei ole. Ja mitä enemmän tätä katselen, sitä enemmän ymmärrän, miten kieroutunut omakin maailmankatsomukseni on ollut.
keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009
Murphyn laki
Arvatkaapas vaan, asuuko viereisessä huoneistossa itseäni todella miellyttävä, hyvännäköinen ja ensitapaamisen perusteella erittäin fiksu naisihminen, johon ihastuisi tällä luonteella jo ensisilmäyksellä. Ja joka vastasi silmillään katseella, joka ei omani kohdattuaan tahtonut päästää irti. Ja jonka kanssa tullaan muutenkin todella hyvin juttuun jo heti alusta alkaen.
Vittu.
Vittu.
tiistaina, marraskuuta 03, 2009
Hei taas
Pari kuukautta intensiivistä matkustelua, huonosti bussissa nukuttuja öitä, parin euron bambumajoja, jumalaisen kauniita hiekkarantoja, shokeeraavia historiallisia paikkoja ja mitä erinäisempiä ja toistaan tunnistamattomampia - mutta poikkeuksetta maukkaita - ruokia myöhemmin on tullut aika asettua hetkeksi aloilleen ja kotikaupunkina toimii Bangkok. Asuintalon edessä on vieri vieressä lähiruokaloita, joiden antimia tulen varmasti nauttimaan useasti, sillä hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan pienissä kadulle pysäköidyissä kärryissä.
En tosiaan tiedä, miten tämän blogin kanssa tulee käymään. Jos ihmisillä on kiinnostusta, niin saatan hyvinkin jatkaa satunnaisia raapusteluja tänne, sillä arki on arkea idässäkin ja täällä voisi olettaa tapahtuvan hieman enemmän kuin Helsinginkadulla. Reissun päällä ei jaksanut tänne kirjoittaa ja nyt kun sisältöönkin on tullut tiettyjä rajoitteita, pitänee kuitenkin jonkinlaista uutta suuntaa harkita koko blogille.
Tavallaan kuitenkin koko kolmivuotinen yhdeksänsataaviisikymmentäneljäpostauksinen kirjoitusrupeama on pyörinyt enemmän tai vähemmän sinkkuuden ympärillä ja kuten edellisessä kommenttilaatikossakin totesin: tämä voisi olla varsin kaunis lopetus.
Mutta eihän sitä kasinollakaan ollessaan osaa lopettaa silloin kun on vielä voitolla.
En tosiaan tiedä, miten tämän blogin kanssa tulee käymään. Jos ihmisillä on kiinnostusta, niin saatan hyvinkin jatkaa satunnaisia raapusteluja tänne, sillä arki on arkea idässäkin ja täällä voisi olettaa tapahtuvan hieman enemmän kuin Helsinginkadulla. Reissun päällä ei jaksanut tänne kirjoittaa ja nyt kun sisältöönkin on tullut tiettyjä rajoitteita, pitänee kuitenkin jonkinlaista uutta suuntaa harkita koko blogille.
Tavallaan kuitenkin koko kolmivuotinen yhdeksänsataaviisikymmentäneljäpostauksinen kirjoitusrupeama on pyörinyt enemmän tai vähemmän sinkkuuden ympärillä ja kuten edellisessä kommenttilaatikossakin totesin: tämä voisi olla varsin kaunis lopetus.
Mutta eihän sitä kasinollakaan ollessaan osaa lopettaa silloin kun on vielä voitolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
