Lapsus

Mistä tietää, että on viettänyt liikaa aikaa tropiikissa?

No vaikka siitä, että unohtaa pakata pitkää viikonloppua varten kaiken tarpeellisen, paitsi sukat.

Hot 'n' Cold

Pidempään blogia seuranneet saattavat muistaa sen, että olen helposti ostettavissa kaikenlaisella lahjoitetulla krääsällä, jolla voi lunastaa bloginäkyvyyttä. Tai eipä noita postauksia hirveästi ole ollut, mutta aiemminkin olen saanut Gilletten uutuustuotteita kokeiltavakseni, joten sarja jatkukoon.

Kun minulle ensimmäistä kertaa mainittiin uudesta itselämpiävästä shavecare-tuotteesta (kyllä, termi on kopioitu Gilleten nettisivuilta), olin melko innoissani, sillä konsepti vaikutti varsin hyvältä. Ennen ajoa käytettävä ihonkuorintageeli, joka veden kanssa reagoidessaan tuottaa lämpöä ja siten korvaisi joskus itsenikini harrastaman lämminvesipyyhehauteen ennen ajoa. Eli kuvittelin, että tuolla saisi edes muutaman minuutin miellyttävän lämmön iholle, jolloin iho ja partakarvat oikeasti hyötyisivätkin käsittelystä. No, todellisuudessa ohjeen mukaan käytettynä lämpö pakeni käsiin ja kasvoille ei enää termaalista energiaa riittänyt. Yritin sitten vielä uudestaan vaikeamman kautta, eli kuivasin käteni kasvot kasteltuani ja tällä kertaa lämpö osui ihan oikeaan osoitteeseen, mutta ihan oikeasti vaikutus kesti muutamia sekunteja, jonka jälkeen tuote oli kuin mikä tahansa muukin kuorintavoide. En siis usko, että tuosta itselämpiämisominaisuudesta on mitään käytännön hyötyä. Ihan saman asian ajaa kuin aiempikin tuotteensa, joten en näe mitään vaihtamistarvetta.

Mutta olihan siinä paketissa onneksi muutakin. Nimittäin parranajon jälkeistä olotilaa helpottamaan oli pakattu kolmekin eri purnukkaa ja niistä valtsin kiinnostavimman ensimmäiseksi kokeiltavaksi: Intense Cooling -balsami. Ja hitto soikoon, tuote ylitti odotukseni kirkkaasti! Tykkään lähtökohtaisesti lähes kaikista menthol/eukalyptustuotteista ja muistakin viilentäviä ominaisuuksia sisältävistä tuotoksista, mutta tämä oli jotenkin erilainen kaikkiin aiempiin nähden. Itseasiassa niinkin erilainen että kiinnostuin tuotteen vaikuttavista ainesosista, jotka tuon pitkäkestoisen ja todella miellyttävän viileän raikkauden tunteen saavat aikaiseksi, mutta en nopealla googlailulla löytänyt mitään viitettä oheismateriaaleissa mainittuun "Dual-Cooling Complex" -koostumukseen, joka näemmä tuosta vastaa.

Mutta yhteenvetona siis mainittakoon, että tuo thermal face scrub on omasta mielestäni kohtuullisen turha päivitys ja ominaisuus on parempi markkinointityökaluna kuin parranajoa parantavana seikkana. Intense Coolin Balm taasen saa minulta varauksettoman suosituksen, sillä iho oikeasti tuntuu todella raikkaalta ja miellyttävältä tuotteen käyttämisen jälkeen. Tuota pitänee oikeasti ostaa lisää jahka tuo 100ml purtilo loppuu.

Olisin laittanut myös kuvia tai linkkejä postaukseen, mutta kun Gilletten sivut ovat suunniteltu vähän turhan flash-pitoisiksi, ei suoria linkkejä tuotteisiin tai edes tuotekuvia saa ilman merkittävää säätöä blogiinsa. *vink vink*

Ota huora ne tekohampaat pois suusta niin sitten voit alkaa selittää

Olinkin jo kaivannut 3B:n kantiksia.

Mutta muuten kotimatka on sujunut mukavasti ja kämppäkin on päällisin puolin kunnossa vuokralaisen jäljiltä. Mitä nyt eteisen laminaatissa vähän korkojen jälkiä, mutta tuskin niitä enää ylihuomenna huomaa. Enemmänkin huomio kiinnittyi siihen tosiseikkaan, että sääolot olivat juuri sellaiset kuin pahimmissa visioissani kuvittelinkin, eli 2 astetta plussaa, sadetta, loskaa ja pimeää. Mutta sentään odotusten mukaista. Ja olin ollut kaukaa viisas ja ennen lähtöäni ladannut matkakortille riittävästi arvoa, ettei tarvinnut ruveta sen kanssa ensimmäisenä sähläämään.

Ihmiset raitiovaunussa (ystävällistä naapurustodenaa lukuunottamatta) olivat joko murjottavia tai apaattisia ja tunnelma oli synkempi sekä jäykempi kuin Kambodzalaisessa passintarkastuksessa. Eräänkin rouvan kasvoille uurtunut nyrpeä ilme sai itseni hymyilemään vain sen takia, että hymyilemällä omat kasvot eivät rupea näyttämään siltä, että on ikänsä vain tutkastellut asioita ja ihmisiä löytääkseen jotain motkottamisen aihetta.

Ja mitä viimeiseen iltaan Riiassa tulee, jouduin sullokiukkupakkaamaan ja likipitäen juoksemaan aamuyöbussille kun illanvietto oli hyvässä seurassa vaan niin yksinkertaisen viihdyttävää, ettei muuta mielinyt tehdä.

Pientä kutinaa

Ei, ei siellä.

Vaan sellainen mukava "tingling sensation" kun kuulee tekstaripiippauksen kännykästään tai näkee toisen nimen lihavoituna sähköpostilaatikossa. Ja siihen väkisinkin liittyvä hymy vastausta kirjoittaessa.

Ollaan nähty tässä jotakuinkin joka päivä ja sen lisäksi sekä illaksi että huomiseksi on jo suunnitelmia. Ja vaikkei mitään halausta tai poskisuudelmaa intiimimpää olekaan tapahtunut, on hymy herkässä. Saattaa tietysti johtua myös täällä jo orastavasta keväästä ja satunnaisista auringonsäteistä, mutta tuota Isoa Keltaista on kuitenkin tuijotellut sen verran pitkään 12 tuntia päivässä, että jotenkaan en osaa lukea sitä kovinkaan suureksi muuttujaksi. Masentunuthan täällä pitäisi vissiin olla pimeässä sadesäässä.

Minkäköhänlaisen ongelman ylihuomisesta saakaan vielä kehitettyä kun pitäisi kotimaahan lähteä...

Vaihtoehtoja

Heippa ydinvoimavastustajat ja Greenpeacelaiset. Kun puhutaan kymmeniä tai satojatuhansia vuosia kestävistä ratkaisuista, pyytäisin ystävällisesti ottamaan huomioon myös viimeisimpien parin vuosikymmenen aikana kehitetyn teknologian tarjoamat mahdollisuudet. Kun ennen niitä paria jääkautta, jotka kyntävät Olkiluodon litosfäärin lastesi jätskiannoksiin, saatetaan vielä kehittää jotain ihan oikeasti merkittävääkin teknologiaa sähköntuotannon saralla.

Kuten esimerkiksi traveling wave reactor (pääasiallisena kehittäjänä Intellectual Ventures/TerraPower), jonka toimintaperiaateen kehitys on kiihtynyt huomattavasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja nykyisellään ollaan jo kyetty simuloimalla todistamaan reaktorin toimivuus. Kyseisen teknologian hyötyjä kun olisivat esimerkiksi nykyisen ydinjätteen käyttäminen polttoaineena, uraanin rikastuttamisen tarpeettomuus (poistaisi kytköstä aseteknologiaan, vaikka prosessin aloittamiseen vähän U-235:ta tarvitaankin) ja vähäinen ylläpitotarve (ja sitä myötä parempi turvallisuus).

ITERin myötä fuusioreaktori on askelta lähempänä todellisuutta. Vaikka se ei jäteongelmaa poistaisikaan TWR:n tavoin, vähentäisi se teknologiana tuotetun jätteen määrää murto-osaan nykyisestä fissioteknologiasta.

Ydinjätteen transmutaatio on vielä aivan liian kallista tarjotakseen käytännöllisiä ja kaupallisesti järkeviä ratkaisuja, mutta en todellakaan osaa sanoa mikä tilanne on 100 vuoden kuluttua.

Mutta jos noista ei ole koskaan kuullutkaan, niin onhan se ihan ymmärrettävää että ydinjäte kauhistuttaa.

Ja en siis todellakaan sano, että nämä olisivat ainoita oikeita ratkaisuja tai varmoja nakkeja, mutta toivoisin, että vaihtoehtoisia jätteenkäsittelymenetelmiäkin edes sivuttaisiin noissa keskusteluissa. Että edes koitettaisiin parantaa sairautta eikä vain oiretta.

Terveisiä Riiasta

Mietin, että pitäisikö otsikon olla "Terveisiä keväisestä Riiasta", mutta kolmenkymmenen asteen lämpötilapudotusta vasten tarkasteltuna kevät ei ole ensimmäinen asia mikä tulee mieleeni. Eräs viehättävä naisihminen toisaalta tulee ja en nyt tällä kertaa puhu Fantasiasta. Hänen sijastaan kyse on eräästä myös entisellä duunipaikalla vaikuttaneesta naisihmisestä, johon olen saattanut jossain yhteydessä viitata vuosi sitten.

Mutta kerrottakoon, että kyseessä on - Fantasian tapaan - erittäin viehättävä venäläistyttö, tosin sillä erotuksella, että hänessä olisi omassa mielessäni potentiaalia huomattavasti enempään kuin edellämainitussa ikinä. Täällä ollessani hän seurusteli ja olimme ihan puhtaasti kaveripohjalla liikkeellä. Muutettuani pois maasta hän kuitenkin erosi silloisesta poikaystävästään ja olemme jatkaneet viestittelyä ja Skypettelyä siitä lähtien. Arkisia asioita, ihmissuhteita, kulttuurieroja. Kaikkea mukavaa, mutta viimeaikaisista viesteistä päätellen voisi taustalla olla ehkä jotain muutakin. Ja kun istuin lentokoneessa, oli minun vain tehtävä sisäisesti havainto, että häneen uhratut ajatukset ylittävät moninkertaisesti vain kaverille osoitetun huomion rajat. Että sitähän on oikeastaan vähän ihastunut.

No, eilen järjestettiin pienimuotoiset paluujuhlat (pääsin ensimmäistä kertaa kokkaamaan tai edes ylipäänsä syömään majavaa [pervo]) ja kun meillä molemmilla oli vapaapäivä, vietimme puolet päivästä kahden kesken keittiössä jutellen. Aika kului kuin siivillä ja siinä juttelun sekä kuvien katselun lomassa tuli loihdittua sekä lounas että illallinen keittiöstä juurikaan poistumatta. Ja ehkä vain kuvittelen asioita, mutta ne katseiden vaihdot, tarinoita toisinaan tahdittavat kosketukset sekä sädehtivä hymy tuntuivat äärimmäisen lämpimiltä. Ja saamastaan tuliaisesta kummunut spontaani suudelma tuntuu edelleen poskellani.

Pitäisiköhän jäädä tänne vielä pariksi päiväksi? Ei varmaankaan, mutta kun kerran tänne asti pääsi...

Finnairin hinnoittelupolitiikka

Hassua, että suora lento Finskillä Bangkokista Helsinkiin maksaa sen seitsemisensataa, mutta jos jatkaa saman yhtiön koneella vaikka Riikaan tai Amsterdamiin, hinta putoa huomattavasti.

Joten huomenna Riikaan. Paluumuuttoprosessi on alkanut. :)

Rannalla

Miksei kukaan kertonut minulle, että Shianoukvillestä saa kilon hyvälaatuista kukkaa kahdellakymmenellä dollarilla? Ihan olen väärässä paikassa suurimman osan ajastani lojunut. Reissun loppumetreillä kun ehdin viimein tänne Cambodiaan asti. Koko ajan kuitenkin pitänyt käydä, mutta suurin osa ajasta on kulunut Sumatralla, Malesiassa ja Thaimaassa. Vietnamissa ja Laosissakin tuli käytyä - ensimmäisessä kahdestikin.

Mutta täytyi vaan tulla toteamaan, että Hootersin 500 miles soveltuu näihin tunnelmiin jotakuinkin erinomaisesti.

Saigon, yö #2

Minulla on pari kaveria, joiden kanssa tulee tahtomattaankin tehtyä typeriä asioita, joita on mukava muistella sitten jälkikäteen. Usein niihin kipeisiin muistoihin liittyy rahanmenoa, alkoholia ja ideoita, jotka keksimishetkellä tuntuvat ihan tolkuttoman hyviltä ajatuksilta. Kuten esimerkiksi tänään.

Iltapäivä nimittäin alkoi Saigonissa (tai Ho Chi Minh Cityssä, kuten nykyään tykkäävät kaupunkia kutsua) varsin rauhallisissa merkeissä. Päivitettiin heräämisen jälkeen sukelluskuvia sosiaalisiin medioihin (niin, olen nörtteilyn lisäksi harrastanut laitesukellusta kymmenisen vuotta, mutta ei siitä sen enempää) ja kun sattumoisin vierelle osunut tyttöbaari aukesi vasta neljältä iltapäivällä, jouduimme tappamaan aikaa hotellihuoneessa siihen asti. [ja toimituksen nimellä esiintyvä selvä osa itsestäni haluaisi kovasti sanoa olevansa tyytymätön edeltävän lauseen lauserakenteeseen sekä sanan "lause" runsaaseen käyttöön. Anteeksi]

Mutta niin. Aloittelimme neljän maissa iltapäivällä Voodoo Bar & Restaurant -nimisessä ravitsemusliikkeessä iltaamme ruoka-annoksin. Kuin huomaamatta tosin aperitiiviksi otetut Voodoo Zombie -drinkit muuttuivat loppulaskussa näkyväksi kahdeksikymmeneksineljäksi Voodoo Zombie -drinkiksi. Johon kylkeen sitten oli listattuna vielä muutama olut ja toistakymmentä tequilaa. Toki - ottaen huomioon paikan liiketoimintaidean - kaikkia juomia emme itse nauttineet, vaan osansa sai myös yksi erityisen miellyttävä tarjoilijatar. Mutta ilmeisen selväksi kävi kolmen drinkin ja kolmen tequilashotin jälkeen, että aasialaiset pienikokoiset naiset eivät vaan yksinkertaisesti kestä viinaa. Joten kun neiti oli sammumispisteessä saatettu yläkertaan, jatkoi toinen yötyöläinen hänen viitoittamaa taivalta.

Ja mikäpä siinä. Seura kuitenkin oli ensiluokkaista vaikka mitään vihjailua kummempaa ei tapahtunutkaan. Mutta voipahan näin jälkikäteen sentään sanoa, että on juonut kaksi - pardon my french - vietnamilaista huoraa pöydän alle. Tosin niillä ladydrink-hinnoilla se ei ollut näin jälkikäteen ajateltuna ehkä ihan kaikkein fiksuin mahdollinen veto, mutta tulipahan tehtyä. Ja kohtuupöhnän sai itsellekin.

Pahoitteluni, mutta 125€ baarilaskulla olisi Suomessakin juonut itsensä kohtuulliseen koomaan. Kiitos, anteeksi ja hyvää yötä.

Kranaatteja, pommeja, ei mitään kummempaa

Sunnuntain vastaisena yönä aamukolmelta lähipankissa räjähti. Toisaalta täällä - hieman kuin Intiassakin - erilaiset pommi-iskut ja väkivallanteot ovat miltei arkipäivää tietyissä osissa maata, joten niin kauan kuin turistialueilla ei läimitä, ei kansainvälistä mediaakaan kiinnosta. Täytyy todeta, että paikat ja ajankohdat olivat fiksusti valittuja, sillä asialla lienee vähäisen uutisoinninkin perusteella Thaksinin puolestapuhujat, jotka kohdensivat hyökkäyksensä valtio-omisteisia pankkeja kohtaan. Ja kun ajankohdat oli valittu huolella, kuolonuhreiltakin vältyttiin.

Mutta mitä poliittisiin pommituksiin tulee, niin IRA vetää kyllä edelleen voiton humanitaarisissa terrori-iskuissa.