Recap

Istuessani tässä Eurolinesin Lux Express-bussissa, nautiskellen automaatista saatavaa ilmaista kahvia nahkaistuimella ja kiroillessani bussin wlanin satunnaista toimimattomuutta - samalla kuitenkin salaa ihaillen sitä että bussin edessä oleva televisio oikeasti toimii - voisi olla ihan mukava ajan kuluksi kerrata tämän loppuviikon tapahtumat.

Torstai-iltana siis lensin siihen alkuperäiseen kotimaahani ja vielä tarkemmin ilmaistuna Tampereelle. Vastassa yksi parhaista naispuolisista ystävistäni avokkinsa kanssa ja nopeiden kuulumisten vaihdon jälkeen uudenkarhea Mazda räyhähti kohti Hervantaa (jostain kumman systä hänellä on ollut kolmella edellisellä kerralla kun olen häntä nähnyt aina itselleni uusi auto alla - joko hän vaihtaa autoaan tiuhaan tai sitten näen häntä liian harvoin). Ruokailua ja jutustelua sekä varhainen nukkumaanmeno vuodesohvalla.

Perjantain ohjelmanumerona oli pienimuotoinen poikien ilta vanhan inttikaverin kanssa ja varsin ansiokkaasti ilta koostuikin animesta, oluesta, lonkeroista (ei animeen liittyen), videopeleistä sekä merkityksellisistä keskusteluista kristinuskosta, suomalaisten kouluampujien surkeista teknisistä suorituksista sekä teorian tasolla hyvin hoidetun massamurhan suunnittelusta. Varsin normaali perjantai-ilta Hervannassa siis. Yö lattialle levittämäni kaksinkerroin laitetun peiton päällä täysissä pukeissa.

Lauantai olikin sitten hieman kiireisempi, joskin pääsääntöisesti vietin koko päivän äärimmäisten kauniiden naisten seurassa joten en valita. Riensin aamukymmeneksi Pendolinoon ja olin täten ennen puoltapäivää Pasilassa, josta paukin Kallioon "tarkistamaan kämppääni" eli kiristämään vuokraisännän ominaisuudessa kaapistojen kahvojen ruuveja sekä hakemassa erääseen kaappiin piilotetun viinikellarin avaimen. Ja olihan se mukava nähdä vuokralaistakin siinä sivussa. Sovittiin paremmalle ajalle tapaaminen eli kun olin käynyt peseytymisen jälkeen siskon kanssa myöhästyneellä syntymäpäivälounaallaan Juttutuvassa (jossa oli muuten asiakkaana Timo Soinin kaksoisolento - kosmista) tavattiin hakaniemessä ja lähdettiin käppäilemään ympäri merellistä ja keväistä Helsinkiä. Kahvittelua espalla, istuskelua tuomiokirkon portailla ja viinikellarin esittelykierros (kyllä minä vielä joskus sinne jonkun viinifriikin vien treffeille, prkl!) siinä samassa kun hain iltaa varten hieman samppanjaa sekä reilun kymmenvuotiasta Amaronea (Kesis kun tykkää häränverestä). Ilta menikin sitten pedofiilivitsien ja nauriiden parissa varsin railakkaasti. Ja sain kuulla että olen luonnossa huomattavasti avoimempi ja helpommin lähestyttävä kuin mitä blogin perusteella voisi olettaa.

Saatoin hieman humaltua ja mennä kasvisruokapäissäni bussissa pummilla keskustaan, keksiä että nyt on justniinvitunkova ajatus mennä siemaisemaan Sling Iniin yhdet vietnamit ja päätyä muiden Mikonkadun ravitsemusliikkeiden kautta Hamletiin jossa osoitin parhaat seuramiehen ominaisuuteni laulamalla epävireisiä kakkosääniä Apinamiehen tanssiremixiin. Sanomattakin lienee selvää että illanvietto ravintolassa päättyi hyvin nopeasti sen jälkeen ja alkoi virkistävä ja pään selventäväPÄ kävelymatka siskon asumukselle kunhan seuralainen oli saatettu onnellisten reittivalinnallisten sattumusten seurauksena turvallisesti hyvinkin funktionaalisesti matkan varrella olevaan määränpäähänsä. Nukkumaan sohvalle, jonka päälle oli levitetty lakana.

Tänäaamuna pääsin todistamaan freukkareiden lauluissaan tunnetuksi tekemää olotilaa ja nauttimaan sen tuomista ruoka- ja juomamielihaluista (pakastinkylmää oikeaa kokista ja Dr. Ötkerin mozzarellapizzaa, saatana!) oikein urakalla kun olin vain isäntäväen tekemät aamiaispannukakut saanut hukutettua vaahterasiirappiin ja syötyä. Oli mukava herätä kun vierellä tuoksui hyvä ja naisellinen parfyymi, mutta pettymys oli suuri kun tuoksupilvi pelmahtikin vain omalta kaulalta ja oli pinttynyt lakanoihin ja peittoihin. Iltapäivästä katamaraani Tallinnaan, kahvia ja leivosta lempikahvilassa ennen bussimatkaa. Ja nyt sitten naputtelen tähän näitä kirjaimia ja ne ilmestyvät ruudulle sitä mukaa kun niitä naputtelen. Reaaliajassa tässä tekstiä tuotan. Kerron nykyhetkestä. Taidan olla edelleen hieman hitaalla.

Mutta kaiken kaikkiaan likipitäen täydellinen viikonloppu. Kymppi plus.

Huonosti suunniteltu

Krapula, pikalauttamatka Tallinnaan, muutaman tunnin bussikyyti Riikaan... Kannattipa taas...

Kivaa kuin kissanraadolla

Tavallaan olisi mukava todeta, että kaulallani edelleen viipyilevä tuoksu olisi lähtöisin Nuuniksesta itsestään, mutta koska kaikki naisihmiset tunnetusti ovat aina varattuja niin täytyy sitten tyytyä niihin reiluun neljään vahvasti Jessica Simpsonilta tuoksuvaan ruiskaukseen, jotka hän niin auliisti päätti iholleni tujauttaa alkoholihuuruisessa Kustaa Vaasassa.

Ilta itsessään oli silkkaa mahtavuutta ja kiitos varsineisesti kuuluukin Kesikselle, joka illan primus motorina varsin mallikkaasti hoiti osaansa ja nautiskeli viinikellarin antimista (saita allekirjoittanut kun katsoi parhaaksi raijata muassaan pari kellarilla kohta vanhaksi menevää pulloa tuoreiden yksilöiden sijaan) hiipumatta ansiokkaasti ennen nöyrää kertojaanne.

--

Note to self: paloaseman ja kirkon välittömässä läheisyydessä ei ole hyvä olla krapulaspäissään.

Laiskuuden huippu

Onko se muka jotenkin epänormaalin mukavuushaluista ettei jaksa kävellä viittätoista metriä tarkastamaan koneen tilaa vaan mielummin surffailee lentokentän sivuille ja tarkastaa tilanteen sieltä?

Ja jos joku siellä kotisohvallaan miettii ja jälkikäteen tänne googlailee niin kyllä, Riian kentällä on ilmainen wlan.

Unohdus

Taisi jäädä kiihkeä yö kera Fantasian väliin sen takia etten muistanut ladata paikallista prepaid-liittymääni. Vaikka olisinhan ihan hyvin voinut lähettää viestin tuolla kakkoskännykällä ja suomiliittymällä. Kaipa sitä mielummin istuskelee rauhassa omassa yksinäisyydessään ja nukkuu yönsä hyvin...

Välillä kyllä ihmetyttää omat reaktiot. Mutta eipä sitä aina vaan jaksa. Ja jos olisi duunipäivän aikana lähetetyissä viesteissä hienovaraiseen vihjailuun myöntävästi vastannut niin tervetuloa kaikin mokomin. Mutta kerran sanottua on ainakin omassa mielessä vaikea muuttaa. Olkoon ilman sitten.

Finnlant

Ikävä ruisleipää, pitänee tulla viikonlopuksi kotikonnuille.

Ja se paikallinen Fazerin tai Vaasan ruisleipä ei sitten ole yhtään samaa kamaa kuin mihin Suomessa on totuttu. Täällä ruista on vain nimeksi ja mausteena on käytetty reilusti muunmuassa kuminaa. Samalla tuotemerkillä leipää kuitenkin myydään, tutussa puikulapaketissa tahi traditionaalisina ruispaloina.

Mutta torstai-iltana käy lakeuksien kutsu ylitsepursuavaisen voimallÄH

Vuosia

Tänään on alkanut Puolalaisen syntymäpäivä. Pitänee laittaa viestiä jos ei muuta niin vanhojen asioiden kunniaksi. Parhaiten viimevuotisesta on jäänyt silti mieleen loppujen lopuksi Niepoort Colheita 1986 jonka olin syntymäpäivälahjakseen - sen marimekon olkalaukun, jonka osoitelapun kääntöpuolelle olin salaa kirjoittanut viestin, jonka sisältöä en sanasta sanaan muista, mutta joka välittää kuvan hänen ikuisesta paikastaan jossain osassa sydäntäni, ohella - hankkinut. Ja se kotitekoinen Creme Brulee (juu, en todellakaan pane aksentteja kohdilleen viinipullollisen ja yhden oluen jälkeen) sekä portin seurana luonnollisesti tarjotut kuivahedelmät ja pähkinät.

Tällä tavoin jälkikäteen katseltuna sitä tuli todellakin oltua mukana koko sielulla ja ruumiilla. Olin valmis laittamaan peliin rahaa, aikaa ja ennen kaikkea itseni. (Ja kun tämä blogini jatkuvasti saa kulutusaiheisia kommentteja niin mainittakoon, että pääsääntöisesti aina ulkona syödessämme ja niinä harvoina kertoina ostoksilla ollessamme tykkäsin maksaa kaiken ja pääsin kerrankin nauttimaan siitä suomalaiselle naiselle täysin ennenkuulumattomasta ajatuksesta, että miehellä on vittu soikoon oikeus maksaa asioita jos siltä tuntuu). Ei sillä, että 50€ salaatit+lasi valkkaria kahdelle Michellessä olisi välttämättä järkevin tapa käyttää rahaa mutta tärkeintähän on että viihtyy siinä hetkessä ja sen kyseisen henkilön kanssa. Lentosotkujen jälkeen rahaa tuli poltettua reilusti nelinumeroinen summa, mutta kaikki se oli omalla tavallaan kotiin päin ja mitään en voi sanoa katuvani. Eipä se koskaan rahasta ollutkaan kiinni, mutta kun se on jostain syystä tässä yhteiskunnassa nostettu niin jumalattoman tärkeään asemaan niin tulee niitä asioita mietittyä tuoltakin kannalta vaikkei vielä noissa summissa tarvetta olisikaan.

Omalla tavallaanhan tämä salasuhde ja julkisten näyttäytymisten kielto on varsin toimiva ratkaisu rahallisessa mielessä. Ei ylimääräisiä kustannuseriä ellei kondomeja lasketa mukaan ja kun itse kokkailee ruuat niin rahan säästämisen ohella pääsee myös brassailemaan muilla avuillaan.

Ja venäjä on sitä paitsi oikeastaan aika mukava kieli. :) Lempisana tähänasti opituista on ehdottomasti holodilnik. Älkää kysykö miksi. :)

Kummallista

Vaikka aamu alkoikin merkeissä, joista enempää kirjoittamalla varmasti menisi monenkin kohdalla "too much info"-raja rikki niin silti on hieman haikea olo. Kaikki hyvin periaatteessa, mutta silti tykkään vaan istuksia kotosalla ja tuijotella takkatulta. Kohta kuitenkin on niin lämmin ettei siitäkään voi enää täysipainoisesti nauttia.

Mitä minun muuten pitäisi tehdä kesällä? Ehdotuksia otetaan vastaan. :) Jos nyt ajatellaan vaikka ihan huvikseen että ei ole mitään rajoittavia tekijöitä... Tai mitä itse tekisitte?

Dodii

Hyvä fiilis sen kuin jatkuu. Ja taas on tulossa yövierasta. :) Whee!

Kevät

Kaipa se kevät ihan oikeasti on saapunut sitten kaupunkiin... Puut alkavat pukata silmuja ja ruoho on vihreää. Valoa riittää ja tuulettomina hetkinä on oikeasti jo kuuma.

Fantasian suhteen kaikki on taas paremmin päin (suklaajäätelöllä lahjominen toimii aina) ja ollaan ihan hyvissä puheväleissä ja sähköpostiviestittely jatkuu taas entiseen malliin. Eipähän ole ainakaan mitään henkistä taakkaa siitäkään. Ainahan kuitenkin mukavampi on olla sovussa.

Voisi vaikka kevään ja tulevan vapun kunniaksi avata kämppiksen kanssa yhdet alkoholi-merkkiset juomat. täytyy vaan katsoa että mihin asiat etenevät tällä kertaa...