Niin typerää, ettei tässä osaa muuta kuin nauraa. Mutta tosiaan, menenkin sitten yksin etelään (ellei joku nyt satu Varsovasta lähtemään mukaan. Pyysin kysymään kämppisbestikseltään, jonka kanssa tulen kuitenkin varsin hyvin toimeen, kun kerran lippu on jo maksettu ja kaikkea).
Mutta saahan sitä aurinkoa otettua yksinkin. Ja lentolipusta verot takaisin.
Vaikka onhan se hieman haikeaa, kun henkilö, jota rakastaa ei ole sitä (vielä?) valmis vastaanottamaan. Sillä aikaa tämä vaatii kuitenkin. Niinhän olen itselleni koettanut jankuttaa, mutta itseään on niin vaikea uskoa. Ja siitä tässä nyt kuitenkin on kysymys. Että toinen ei koe olevansa valmis.
Olenpahan sentään pirteimmilläni ja iloisimmillani haastattelussa hyvin nukutun yön jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti