Tylsä opettaja

Ikävää, kun opettajiksi hakeutuvat myös sellaiset henkilöt, jotka eivät kovin hyvin mielestäni opettajiksi sovi. Kilpailustrategioista saisi varmasti kerrottua myös mielenkiintoisesti, mutta 30-diainen powerpoint ja epävarma, hötkyilevä ja rönsyilevä esitys eivät ainakaan minun mielenkiintoani jaksa ylläpitää. Lopuksi hirveällä kiireellä 10 diaa läpi ja ilmoitus tuntien loppuessa: "mulla menee enää ihan vaan kolme minuuttia". Onneksi on läppäri ja wlan että voi purnata reaaliajassa. :)

Ei siinä mitään, kyllä opettajien pitkät kesälomat varmasti houkuttelevat monia. Kelpaisi itsellekin.

Mukava päivä

Tänään ehdin ensimmäistä kertaa istahtaa oikein kunnolla juttelemaan yhden vaihtarini kanssa kun kävimme kahvilla kaupungilla. Neljä tuntia hujahti kuin siivillä jutellessamme kaikesta maan ja taivaan välillä, lipittäessämme kahvia ja kävellessämme ympäri hyistä Helsinkiä. Kiinalaiseksi hän puhuu äärimmäisen sujuvaa englantia ja meillä synkkasi heti alkuhetkistä lähtien hyvin ja keskustelu sivusi niin maailmantalouden tulevaisuutta, Suomen puolustusvoimia, Kiinan valtion sensuuria ja uskontoja. Ihanan antoisaa keskustella niin eri oloista tulevan, mutta kuitenkin samat arvot omaavan henkilön kanssa. Lupasin kokata hänelle tässä joku päivä jotain hyvää perinteistä suomiruokaa ja järjestää pienen viinitastingin kun hänkin suuresti viineistä pitää. Kulttuurivaihto kunniaan! :)

Vandaalit ulos kaapista ry

Hellyyttävää. Toivottavasti tämä seksuaalisuutensa kanssa sinuiksi tullut henkilö rajoittaa kirjoitteluvimmansa pelkästään lumisiin autoihin. Sisäinen paine on ollut varmasti valtaisa kun koko rivistö autoja oli pitänyt samalla julistuksella varustaa. Fiksumpaa tuo on kuin peilien potkiminen, eli ehkä tässä maailmassa on vielä jotain hyvääkin jäljellä. :)

Palvelukseen halutaan

Pehmoinen, hellyyttävä henkilö, jonka kanssa voisi juuri nyt käpertyä sohvalle, nauttia hyvää viiniä, jutella tai katsoa jotain leffaa.

En usko, että olen vielä lähimaillakaan inhimillisen läheisyydenkaipuun äärirajoja, mutta oikeesti olisi nyt sellainen olo, että haluaisi vain olla vierellä.

Aktivoituminen

Hih, tulipahan sitten vastattua yhteen deitti-ilmoitukseen. Ei mitään sen kummempia odotuksia tälläkään kertaa (pessimisti ei pety koskaan), mutta ilmoitus oli sen oloinen, että sen kirjoittanut voisi olla varsin mukava henkilö vaikkei se sanonutkaan "superlolihqplur <3".

***

Hups, aika rientää, pitäisi vielä käydä suihkussa, ajaa parta ja lähteä foxyn kautta teatteriin. Fiilis: mukava. :)

Potkua elämään

Myönnetään, että olen mainoksen uhri siinä mielessä, että olen nyt silkasta mielenkiinnosta kokeillut HK:n potku -pikaruokasarjan tex-mexpalleroita ja kananugetteja. Pakkaukset ovat miehisen käytännöllisiä (lihapullien mukana tulee pieni muovinen haarukka ja nugettien mukana yksi kosteuspyyhe!) ja kaikkea muuta kuin ympäristöystävällisiä (muovikansi, erillinen muovipurkki mukana tulevalle kastikkeelle, muovihaarukka/kosteuspyyhe, muovinen välikansi ja muovinen, paperilla päällystetty astia, jossa itse tuote on). Mutta minähän olen mies, joten minua kiinnostaa vain tästä kuolleesta eläimestä jalostetun tuotteen maku.

Lihapullat reputtivat ensimmäisen testin, sillä en popsinut niitä kaikkia kylmänä odotellessani uunin lämpiämistä vaan suurin osa niistä pääsi pellille asti lämpiämään. Maku oli hieman tulinen, ihan OK, ei kuitenkaan mitenkään erikoinen. Mukana tullut salsakastikekin oli "ihan jees", mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva. En osta uudestaan.

Broilerinugetit ovat selkeästi astetta tulisempia, joka minun kohdallani on hyvä asia. Koostumus on hieman epäilyttävän elastinen, mutta kyllä niihin hampaat pystyy. Juusto-jalopenodippi tasoittaa sopivasti tulisuutta ja kokonaisuus on oikeastaan varsin maukas. Yllättävän tulista ollakseen valmisruokaa. Nämä sopisivat varmasti hyvin tumpelon kotikokin miehisiin illanistujaisiin, joissa ei olutta tai rasvaa säästellä. Positiivinen yllätys.

Väärä signaali

Kävelin Helsinginkatua kotiinpäin ja Roskapankin edessä olevalla pienellä aukealla seisoi eksoottisen näköinen urheiluauto. Chrysler Crossfire SRT-6. Silmään pisti myös rekisterikilven alle teipattu teksti "palkkapäivä.fi", joka herätti spontaania huvittuneisuutta ainakin allekirjoittaneessa. Lähempi tutkiskelu paljasti mystisen nettiosoitteen takaa jälleen yhden pikavippejä tarjoavan palvelun. Mahtaa olla tuottoisaa bisnestä jos edustusautona on yli 70 000e pikkusportti.

Odottelua

Pari tuntia Marian päivystyksessä ja vammojen vakavuus selvisi: pinnallisia ruhjeita, ei luita murtuneena tai muutakaan. Eihän ne vakavilta tuntuneetkaan, mutta kiva tietää eikä vain veikkailla. Viikko-pari ja koko komistus on taas entisellään, lupailivat. Onni onnettomuudessa.

Maailma tänään

Taksijonossa n. 20 ihmistä. Mittariauto kaartaa jonon luokse, mutta jonosta on irrallaan lauma ihmisiä. Ajoradalla on epämääräinen humalainen sakki, joka yrittää nousta taksin kyytiin, mutta kuski ei halua noukkia jonon viimeisiä asiakkaita kyytiinsä. Taksi soittaa torvea, jotta ihmiset väistyisivät tieltä, mutta torven soittaminen vain provosoi edessä laahustavaa röykkiötä. Lyhyt humalainen hetki ja yht'äkkiä pari miestä ovat avanneet taksin oven ja hakkaavat humalaisessa raivossa taksikuskia. Katselen vierestä tapahtunutta ja moraalinen velovollisuus käskee mennä väliin. Kiiruhdan pahoinpideltävän kuskin luokse, huudahdan jotain pahoinpitelijöille ja mukiloiminen loppuu hetkeksi. Seuraavassa hetkessä tajuan kaatuvani selälleni ja vaistomaisesti asetan käteni pääni ylle suojaksi. Sekunnit mataavat ja tunnen voimakkaita iskuja kasvoissani, kädet ottavat vastaan osan voimasta, mutta vääjäämättä osa iskuista tulee perille. Taksi kiiruhtaa pois tolpalta ja hetken kuluttua pääsen nousemaan ylös. Minut kiskaistaan jälleen maahan ja sama myllytys jatkuu vielä hetken aikaa kunnes poliisiauton sinisenä vilkkuvat valot osuvat silmäkulmaani. Hoipertelen sekavana pois tapahtumapaikalta ja samalla kaverini soittaa minulle. Tuttu taksikuski ja nopea kyyti kotiin. Vasta kotiovella alkaa tapahtuamt oikeasti hahmottumaan päähäni.

Mitä helvettiä tässä maailmassa on oikeasti vikana kun syytöntä puolustava saa osakseen tällaisen kohtelun, eikä kukaan ole valmis tulemaan väliin? Paikalla oli kuitenkin useita miehiä, mutta suurin osa heistä vaan tyytyi katselemaan koko jännitysnäytelmää viereltä.

Mustelmia on otsassa, oikeassa silmäkulmassa, molemmissa käsivarsissa ja oikealla puolella poskipäässä sekä ylähuuli on vahvasti turvonnut ja vuotaa verta. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta pistää oikeasti miettimään, että kannattaisiko ensi kerralla vain katsoa sivusta kun jotain toista pahoinpidellään.

Toivottavasti kuski selvisi kunnossa tapahtuneesta. Elätän toivetta että oma väliintuloni esti jotain vielä pahempaa tapahtumasta, ettei kaikki tämä olisi ollut täysin turhaa.

Syömään!

Miksei kukaan ehdi/jaksa/viitsi tulla ex tempore syömään hyvää ruokaa luokseni?

Aina silloin tällöin minulle tulee hinku tehdä jotain ekstraherkullista ruokaa, mutta ongelmana on se, että haluaisin myös jakaa tämän lopputuotoksen muiden ihmisten kanssa. Yksin syöminen ei ole mitenkään erityisen hohdokasta ja ruuanlaitostakin puuttuu se tietynlainen intohimo kun tietää, että tätä mussuttaa vain kokki itse. Muutama tekstiviesti potentiaalisille ruokailijoille ja asian mainitseminen ircissä ei herättänyt kenenkään välitöntä innostusta.

Voisihan sitä tietenkin ruveta blogiaan varten kokkailemaan, mutta se olisi jo hieman surullista.

Hyvät bileet

Itse tosiaan suosin hyvää ruokaa, juomaa ja rauhallista seurustelua yli tanssimisen ja kavereille huutamisen, mutta jos ajatuksena on järjestää hyvät bileet, niin arvostan suuresti sitä, että homman eteen nähdään oikeasti vaivaa.

Muutamissa blogeissa saattaa olla "maksettuja mainoksia" Eyes Wide Shut -bileistä, sillä järjestäjät ovat tarjonneet lippuja bloginäkyvyyttä vastaan valituille blogaajille. (Huomautettakoon, että en ole yksi heistä ja en muutenkaan todennäköisesti pääsisi juhliin osallistumaan sillä lienen Intiassa ko. ajankohtana). Mikäpä siinä, hyvä ja halpa markkinointikanava ja kun tavoitteena ei ole edes lipputulojen kartuttaminen on toiminta mielestäni täysin hyväksyttävää. Avecillisia lippuja on myynnissä ainoastaan kaksi kappaletta huuto.netissä, muuten kaikki ovat kutsuvieraita, joten lähinnä tarkoituksena on hypettää tulevia bileitä ja täytyy sanoa, että ovat siinä osaltaan onnistuneetkin.

Ennakkohypen perusteella on siis hienon oloiset juhlat tulossa. Arvostan suuresti juhlien eteen nähtyä vaivaa ja tällä hetkellä n. 60e liputkaan eivät mielestäni ihan osu nettisivuilla olevan "Jos pitää kysyä mitä maksaa, silloin ei ehkä ole varaa tähän huviin." -kaneetin piiriin. Juhlat saattavat hyvinkin olla ikimuistoiset. Siitä emme toisaalta tietäne kun kaikilta vaaditaan ovella vaitiolovelvollisuuden kuittaminen ja kamerat ja kamerakännykät kerätään pois ennen sisäänpääsyä.

Toisaalta nimivalinta on mielestäni huono, sillä suurelle yleisölle Eyes Wide Shut tuonee mieleen satapäiset seksiorgiat tai muuten vaan pitkästyttävän kaksi- ja puolituntisen. Menestystä kuitenkin järjestäjille ja hauskaa iltaa osallistujille.

Naismausta, jälleen

En tiedä mikä siinä on, mutta oikeastaan likipitäen kaikki naiset, joita olen pitänyt viehättävinä ja kiinnostavina ovat olleet minua paria vuotta vanhempia. Eihän tuo varmastikaan tavatonta ole, mutta jotenkin ihmettelen asiaa kun tämä yhteiskunta niin mukamas painostaa miehiä pitämään yhä nuoremmista ja nuoremmista naisista. En minä ainakaan osaa antaa riittävää arvoa pelkästään sille seikalle, että on tietyn ikäinen. Elämänkokemus, hyvä itsetunto ja varmuus ovat kuitenkin 20 kertaa viehättävämpiä ominaisuuksia kuin nuori ja kiinteä vartalo. Mutta minähän vasta opettelenkin olemaan seksiä jahtaava sovinistisika, joten ehkä en vain vielä ymmärrä "hyvän päälle".

Ja siis pointtinahan on tosiaan se, että törmäsin eräässä koulumme monista jonoista erittäin mukavanoloiseen naisihmiseen, joka yllättäen osoittautui osallistuvaksi samalle kurssille kanssani. Hänkin siis minua paria vuotta vanhempi, mutta eipä se ole ennenkään haitannut mitään. Istutaan kuitenkin pari kertaa viikossa taas samalla kurssilla, takarivissä, jokseenkin enemmän huomiota toisiimme kuin opetukseen kiinnittäen. Saas nährä mitä tästki tulee.

Tässä ja nyt

En oikein osaa päättää, että olenko määritelmällisesti enemmän hetkessä elävä realisti vai meneekö huolettomuuteni huomisesta jo asteelle, jossa englanniksi käytöstäni kuvattaisiin hauskahkolla sanarykelmällä happy-go-lucky.

Minulla ei tosiaan ole koskaan ollut vaikeaa olla stressaamatta liikoja asioista, joilla ei oikeasti ole elämän kannalta oleellista merkitystä. (Niinpä, miltei kaiken voi lakaista maton alle tuolla periaatteella). Hammashoidonkin suhteen piti sitten odottaa siihen asti, että jotain menee vikaan, vaikka edellisestä hammaslääkärikäynnistä onkin vierähtänyt jo huomattavasti suosituksia pidempi aika. Ei vaan osaa stressata tuollaisilla asioilla päätään kun kaikki on päällisin puolin hyvin. Stressaaminen ylipäätänsä tuntuu hirveän vieraalta ominaisuudelta, johon en ole vielä oppinut. Kaipa sitä pitäisi periaatteessa olla asettta huolestuneempi kaikesta, mutta tuntuu, että tuollainen huolehtiminen vain vähentäisi elämäniloa ja huonontaisi elämänlaatua normaalitilanteissa. Ehkä sillä ehkäisisi juurihoidon tai jotain muuta epämiellyttävää, mutta mielummin elän onnellisena hetkessä kuin haaskaan elämääni murehtien tulevaisuudesta. Aikuistumisen paikka, väittävät.

Hammashoitoa

"Hammashoidon keskitetty ajanvaraus, Niina"
"Takaisin Kallioon täällä hei, minulta lohkesi hammas ja se pitäisi varmaan saada kuntoon"
"Särkeekö sitä?"
"Ei pahemmin"
"No meillä olisi maaliskuussa ihan hyviä aikoja..."
"Kiitos hei."

Tämänaamuinen puhelu keskitettyyn ajanvaraukseen meni jo hieman paremmin kuin eilinen. Laitoin kännykän herättämään kahdeksalta ja heti ensimmäisenä unenpöpperössä tein uuden soittoyrityksen. Hassua, miten "kyllähän se aika inhottavalta tuntuu" ja kärsivä ääni toivatkin ajan kaupungin kustantamalle yksityiselle jo klo 10 samana päivänä. Käynti siellä, nopea diagnoosi "tää on ihan tohjona", väliaikainen pikapaikka ja maaliskuulle sitten varsinainen aika juurihoitoineen ja laserleikkauksineen. Kuulostaa mahtavalta. Tietyllä tavalla harmittaa, että joutuu sinne Intiaan lähtemään vaillinaisella purukalustolla, mutta pääasia, että homma on nyt jollain tasolla hoidossa.

Eli yhteenvetona nopeasti kunnalliseen hammashoitoon (Helsingissä) pyrkiville pari vinkkiä:

1) Päivystysajat jaetaan joka aamu kahdeksalta. Puhelin käteen ja aikaa metsästämään.
2) Päivystysajat ovat vain kiireellisille tapauksille, eli mitä kivuliaampi, sitä suurempi todennäköisyys päästä heti hoitoon. Kipuhan on hyvin subjektiivinen käsite ja henkisille olotiloille löytyy monia kivuliaalta kuulostavia adjektiiveja.
3) Ensin tarjotaan todennäköisesti ruskeasuolle aikaa, jos se käy, niin mikäpä siinä, mutta jos ehdotettu aika ei käy ja kipu on kova, lähettävät he harkintansa mukaan yksityiselle. Uhkapeliä lienee tuo, eli sopiva aika kannattaa kyllä ottaa vastaan.

Pasta Al Dente

Miten voikaan onnistua näin? Jatkoilla kokkasin vieraille kaapinpohjien jämistä (sipulia, tomaattimurskaa, pakastevihanneksia, kermaa) yllättävän maistuvan pasta-aterian ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä lopputulokseen. Itse onnistuin jollain taikatempulla lohkaisemaan yhden hampaistani tuota syödessä! Siis kermaista tomaattikastiketta ja pastaa! Ei pysty ymmärtämään, mutta jotain kovaa rouhahti suussa, mutta kun kipua ei ollut, niin jatkoin syömistä hyvällä ruokahalulla. Kielitunnustelu ja vessan peilin edessä suoritettu typerältä näyttävä tutkiskelu vahvistivat tapahtuneen. Onneksi ei ole mitään hammaslääkärifobiaa, mutta ehkä sellaisen saa tässä vielä ajan myötä kehitettyä.

Muutoin olo on tänään ollut enimmäkseen hieman krapulainen ja uupunut.

Loman loppu

Odotan koulun alkua ihan innolla, meneillään on viimeiset pakolliset kurssit ja olen livauttanut mukaan myös sulkapalloa ja suullista ruotsia, eli mukavia kursseja, jotka eivät vaadi juurikaan panostusta kouluajan ulkopuolella ja tuovat mukavaa vaihtelua opiskeluarkeen. (Ja tietenkin opiskelijalle sopivaa ohjattua liikuntaa ilmaiseksi, josta annetaan vielä opintopisteitäkin!)

Treffit iltojani sulostuttaneen kanssa eivät toteutuneet vielä, mutta hyvää kannattaa aina odottaa, eikö? Tavallaan ihan mukavaa, että tutustumisvaiheen kutkutus ei ole hävinnyt tekstiviesteistä tai nettikeskusteluista, mutta toisaalta haluaisi saada myös kasvot henkilölle rivien takana ja päästä toteuttamaan kaikkea sitä, mistä ollaan puhuttu. Tai edes halaamaan kun on juttujen perusteella niin hiivatin monta kertaa jo tehnyt mieli napata se pieni hyvänolonkimppu käsivarsille ja rutistaa kerran oikein kunnolla, hellittäen sitten hieman otetta, mutta jättäen hänet kuitenkin itseäni vasten painautuneena halattavaksi. Odottavan aika on pitkä.

***

Asiaan sen enempää liittymättä: jotenkin Darin -nimisen artistin lohkaisu Perfect tuo sävelkulultaan mieleen erehdyttävästi vanhan coca-colamainoksen. Huomasinpahan vain kun kerrankin sattui olemaan MTV auki tuolla taustalla.

Pahoitteluni

Sori Marinadi, sinun ei kannattane lukea allaolevaa postausta. Ja kommenteista päätellen Erään Saarankin kannattaa jättää tuo lukematta. Lupaan pyhästi, että tuo on viimeinen kategoriansa edustaja tässä blogissa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikkea pitää kokeilla. :)

Matkalla

Kypärän sisällä on hiljaista. Moottoripyörän tasainen kehräys on tuudittanut meidät molemmat miltei unenomaiseen tilaan, jossa vain annamme maisemien kiitää ohi unohtaen kaiken muun. Reissu on ollut kaikin puolin onnistunut tähän mennessä. Ensin matkasimme Saksan halki puoliksi autobahnia pitkin revitellen, puoliksi syrjäisempiä pikkuteitä pitkin lipuen ja mutkateillä kallistelusta nautiskellen. Itävallan rajalla jouduimme odottelemaan vuoroamme pari tuntia. Saimme hitusen paljon kaivattua lepoa odottaessamme vuoroamme (taisimme sattua paikalle lounasaikaan), mutta tullimuodollisuudet itsessään kävivät yllättävän nopeasti kun ihmetykseksemme ei tarvinnutkaan selvitellä huonolla saksalla vaatimuksenmukaisuustodistuksia ja rekisteriotteita pyörästä vaan tullivirkailija vain vilkaisi pyöräämme hymyillen ja viittoi lopulta eteenpäin. Olimme yht'äkkiä uudessa maassa, joka oli kuitenkin vain välietappi matkallamme.

Itävallan länsiosien läpi ajellessa ajatukseni palailivat sinuun makaamassa hiukset hieman takussa raja-aseman viereisellä nurmella, ihonmyötäisen ajoasusi yläosa avoinna silmät ummessa onnellinen hymy kasvoillasi. Nopeasti ajatukseni kuitenkin palaavat ajamiseen kun pääsimme viimein Pohjois-Italiaan vievälle vuoristoiselle pikkutielle, jonka nousut ja laskut sekä tiukat mutkat olivat kuin villinä versoilevaa unelmaa Saksan moottoriteihin verrattuna. Takapenkkikin tuntui olevan melko haltioissaan, sillä tunsin käsiesi kosketuksen yhä selvemmin pukuni läpi. Aistin kuinka painaudut hiljalleen selkääni kiinni kietoen kätesi ympärilleni. Pikkuhiljaa hidastan vauhtia ja alan vilkuilemaan sopivaa taukopaikkaa kahdelle väsyneelle matkaajalle. Kehosi paino ja liike-energian lait painoivat minua ja kosketukseesi reagoinutta lantiotani pyörän tankkia vasten. Ajopuku alkoi todella tuntua liian ahtaalta. Ajatukseni harhailevat ajamisen kannalta vaarallisille alueille kun yht'äkkiä tunnen jotakin huumaavaa niskassani. Olet riisunut oikean käsineesi, nuolaissut sormenpäätäsi ja ujuttanut sen siihen pieneen auringonpaisteen herkistämään paljaaseen kohtaan, joka paljastuu kypäräni takareunan ja takkini kauluksen välistä. Yritän olla niin kuin mitään ei tapahtuisikaan, mutta me molemmat tiedämme, että tuo höyhenenkeveä kosketus saa ihanat väristykset kulkemaan alas selkärankaani myöten ja leviämään koko keholleni. Pääni painuu vaistomaisesti hieman taaksepäin kosketuksesi tuomien tuntemusten seuraamuksena ja huokaan kohti taivasta hiljaa kypäräni sisällä. Olemme kohta puoli tuntia ajelleet hiljalleen pysähdyspaikkaa etsien. Koko tämän ajan olen tuntenut kosketuksesi ja läheisyytesi.

Vuoristoinen tie haarautuu kahteen suuntaan ja poikkean sovitulta reitiltä, sillä kaukana siintää puhdasvetinen vuoristojärvi ja me molemmat olemme peseytymisen ja levon tarpeessa. Näytän sinulle merkin, että kohta pysähdytään, ja olen tuntevinani otteesi voimistuvan. Kaarran viimeisen mutkan kallioisen seinämän taakse, ja yht'äkkiä edessämme avautuu näkymä, joka salpaa hengityksen kauneudellaan. Lähes neitseellisen koskematon järvenranta, puita varjostamassa pehmeitä mättäitä, vuorten huiput peilautuvat tyynen ja puhtaan veden pinnasta auringon porottaessa yllämme. Pysäytän kulkuvälineemme tien reunaan ja kaivan takalaukusta seisontatuen alle pienen laudanpätkän. Pyöräkin saa vähän aikaa jäähtyä ja levätä. Kypärät tankoon roikkumaan ja odottamaan matkan jatkumista. Hiukset ovat hiestä kostuneet ja koko kroppa on paahtunut ajopuvun sisällä hikiseksi. Suunnaton helpotus riisuessa vaatteita ja raikkaan ilman kohdatessa helmeilevän ihon.

Viet käteni niskasi taakse ja suutelet minua. Avaat hiljaa takkini ja sivelet kädelläsi käsivarttani samalla kun hivutat takkiani pois päältäni. Hiljaisuuden keskeltä kuulemme lähestyvän auton äänen. Katsomme toisiamme jännittyneinä silmiin ja sanaton ajatuksenvaihtomme kiehtovalla tavalla muistuttaa meitä siitä, kuinka emme olekaan yksin. Auto hidastaa kohdallamme hieman mutta jatkaa sitten matkaansa. Jännitys laukeaa hieman, kunnes suudelma kaulalle saa sinut taas värähtämään. Huokaiset ja katsot minua viettelevästi sanoessasi meneväsi uimaan. Käännyt ympäri, astelet viehkeästi kohti kirkkaana kiiltelevää vettä riisuen matkalla vaatteesi. Olkasi ylitse luomasi katsahdus pakottaa minut seuraamaan.

Vesi on lämmintä ja se vilvoittaa matkan jäljiltä väsyneitä raajoja. Sukellan luoksesi ja painaudun vasten alastonta ihoasi. Vesi huulillasi maistuu raikkaalta.

Hymy ja huikkaus

Pienestä sitä mies tuleekin onnelliseksi. Lähialepan rikollisen söpö vaaleatukkainen ja säihkysilmäinen neitonen, jonka kanssa olen pari sanaa toisinaan vaihtanut kassahihnan yli käveli tänään karkkihyllyn vierellä työtamineissa vastaan, katsoi silmiin ja tervehti iloisesti. Äärimmäisen pieni ele, mutta oli mukavaa, että tunnisti. Pysynen kanta-asiakkaana jatkossakin. :)

Paluu loma-arkeen

Päivä Tukholmassa oli erittäin mukava ja isän kanssa tuli juteltua paljon asioita, joista ei olla koskaan aiemmin puhuttu. Onnistunut IsPo-ilta siis. Nyt on sitten kaapissa kahdeksan pulloa samppanjaa ja viinikellariin ostettu muutama pullo punkkua kypsymään.

Menomatkalla oli uskomattoman kova myrsky, yli 20m sekunnissa puhaltava tuuli heilutti isompaakin risteilijää oikein urakalla ja laivan keulan rikkoessa aaltoja pärskeet nousivat yläkansille asti. Alkukantaisen voimallista ja upeaa katsottavaa, vaikka siinä aika terhakkaasti kastuikin. Elämys jo itsessään, mutta kaiken kaikkiaan reissu oli aivan mahtava. Erityisesti mieleen jäi Peter Nordlundin aivan mielettömän energinen ja mukaansatempaava trubaduuriesitys. Ehdottomasti katsomisen arvoinen setti, mahtavaa musiikkia ja mieletöntä kitaransoittoa. Voisin mennä uudestaan risteilemään vain kuullakseni häntä uudelleen.

Uusi Gillette

Tarkoituksenani oli ostaa uusi Gillette Fusion -partahöylä kokeilua varten, mutta jokseenkin älyttömän korkea hinta ohjasi minut viereiseen alelaariin, jossa oli edellisen sukupolven motorisoitu Gillette Mach 3 M3 Power -pakkaus, jossa tuli vielä näytepakkaukset parranajogeeliä ja after shavea mukana muutamaa euroa halvemmalla. Päätin siis ottaa askeleen kohti parempaa parranajoa ja siirtyä paristokäyttöisen partahöylän aikakauteen. Osaltaan päätökseen vaikutti myös se, että uuden Fusionin varsi ei ole yhteensopiva vanhojen Mach 3-terien kanssa.

Mutta miltä siis sähköavusteinen parranajo tuntui? Ero oli kyllä yllättävän suuri ja partahöylä liukui selkeästi mukavammin iholla. (Testi suoritettiin käyttäen samaa partavaahtoa kuin yleensäkin). Alkuun häiritsi tietynlainen tunnottomuus, sillä kun koko varsi tärisee - ööh, muodostaa ihoa helliviä mikrosykäyksiä - niin terän liikkeitä on vaikeampi seurata tuntohavainnoin. Nopeasti siihen kuitenkin tottui kun vain osasi jättää tuon seikan huomioimatta, perustoiminnaltaan höylä oli ihan samanlainen kuin aiemmatkin Mach kolmoset. Lopputulos oli niin hyvä kuin uudella terällä pois ajettu sänki nyt on, ainakaan siis lopputuloksessa ei huomattavaa eroa ollut.

Tämän perusteella voin hyvin suositella ainakin tuollaisen vibralla varustetun varren hankkimista jos vanhoja teriä on vielä kaapissa tai haluaa pitää parranajokustannukset järjellisissä luvuissa. Netissä on liikkunut raportteja, että uusi Fusion tukkeutuu huomattavasti helpommin hieman pidemmän sängen kanssa, mikä tuntuu loogiselta kun teriä on enemmän ja niiden välissä on vähemmän tilaa. Päivittäiseen käyttöön Fusion olisi varmasti erinomainen ja ajopään kääntöpuolelle asetettu yksi muotoiluterä on varmasti monelle tervetullut uutuus esimerkiksi pulisonkien ajamiseen.

Eh, eroottisia novelleja

Kun kerran heti tuli pari tilaajaa lisää kun kirjoitin tuon pehmopornolässytyksen pari iltaa sitten, niin pitäisiköhän tässä ruveta sitten kirjoittamaan pidempiäkin tekstejä lukijoiden iloksi? :)

Yksin

En ole koskaan oikein osannut juoda yksin alkoholia. Eron jälkeen tuli eräänä iltana juotua pullo hyvää samppanjaa yksikseen, mutta muutoin alkoholiin on aina enemmän tai vähemmän liittynyt sosiaalinen kanssakäyminen. Pari olutta tietenkin voi ottaa ennen ulos lähtemistä ja kavereiden tapaamista jos he ovat jo ehtineet huomattavasti pidemmälle humalaan vievällä seuramatkallaan, mutta muutoin yksin juominen on ollut melko vieras ajatus.

Nyt kun olen taas vaihteeksi ihan oikeasti palkallisella lomalla viikon eikä kukaan oikein lämmennyt tänään viini-illallisesta taikka parista paikallisessa kuppilassa niin ajattelin sitten repäistä ja korkata pullon punaviiniä. Valintaa tietenkin helpotti kun eteen lyötiin linkki The Zen of drinking alone -nimiseen artikkeliin. Samapa tuo, ehkä irkistä taas löytyy juomaseuraa aamuyöstä. [ja IRC on tosiaan täysin eri asia kuin irc-galleria, ettäs tiedätte!]

Harva asia muuten rasittaa minua niin paljon kuin asioista puhuminen väärillä nimillä. Esimerkiksi juuri IRC ja IRC-galleria tai pedofiilit ja efebofiilit. Turhanpäiväistä nillittämistä, tiedetään, mutta jos jokin ottaa aivoon, niin eipä sille minkään voi.

***

Tänä yönä minulla on puhtaat lakanat, jotta yksin nukkuminen tuntuisi edes jollain tasolla miellyttävältä. Omituinen läheisyydenkaipuukausi selkeästi menossa minulla. Huomenna isän kanssa tukholmanristeilylle, joten helpotusta ei luvassa ainakaan pariin päivään, mutta saapahan ainakin jotain muuta ajateltavaa kuin kämpän autiot seinät ja se tyhjä tila, johon niin kaipaisin jotakuta, josta pitää kiinni.

Kaipuu

Ensimmäistä kertaa läheisyydenkaipuu iski oikein kunnolla tänään. Ilman mitään järjellistä syytä, mutta iskipähän kumminkin.

Haluaisin, että lähelläni olisi toinen ihminen. Heterouttani mieluusti naispuoleinen. Tahtoisin istua hänen vierellään, koskettaa hellästi ja ottaa hänet kainalooni. Tuntea hänen vartalonsa vasten omaani ja nuuhkaista hänen hiuksiaan. Tahtoisin silittää häntä, ensin hiuksia, josta sormenpäät eksyisivät minuuttien kuluttua hänen kaulalleen, ensin hieman hipaisten, sivelyjen lomassa kuin huomaamatta hänen kaulaansa hyväillen. Toisella kädellä painaisin häntä tiukemmin vasten itseäni ja laskisin pääni hänen kaulalleen hartian päälle lepäämään. Huuleni hellästi hänen ihollaan. Hengittäisin sisään nenänpää hentoa kaulaa hyväillen samalla tuoksutellen hänen ihoaan. Kylmät väreet juoksevat läpi kehonsa ja kätensä menevät hieman kananlihalle kun huuleni saavuttavat hänen korvalehtensä. Hän tarrautuu kädellään tiukemmin kiinni käteeni. Siirrän hiuksiaan pois kasvojen edestä ja suutelen hellästi kaulaa, samalla kun sormeni valuvat hänen kasvojensa muotoja mukaillen alas hänen harteilleen ja siitä edelleen käsivartta pitkin aina sormenpäihin asti. Pujotan sormeni hänen sormiensa lomasta ja painamme kätemme hellästi ristiin. Pidän häntä lähellä ja tunnen jokaisen henkäyksen...

Olen innoissani

Sormet kipeänä kitaran rämpyttämisestä ja älyttömän väsyneenä töistä tulleena olen silti todella hyvällä mielellä. Onnellinen.

Kaiken lisäksi huomisen iltavuoron jälkeen on viikko palkallista lomaa, joten lomafiilis on kovastikin päällä vielä joulunjälkeisistä ajoista ja kaikki on mahtavaa muutenkin. Lauantaina olisi työkavereiden kanssa Pro Evolution Soccer-turnaus ja varmaankin menen sinne lipittelemään olutta ja häviämään kaikki otteluni. (Kaikki muut esimerkiksi omistavat kyseisen pelin, joten heillä lienee pienoinen etulyöntiasema). Ellei mitään parempaa (kuten esimerkiksi lettuvieraita) ilmaannu. [vonk vonk!]

On muuten todella rasittavaa, miten jotkin asiat (lähinnä ruuat) mieleen juolahdettuaan eivät anna rauhaa ennen kuin on syönyt niitä jälleen.

Omat takaisin

Olen saanut pari kaivattua esinettä takaisin nyt viime päivinä. Ensimmäisenä exän luo jäänyt valurautapannu, joten nyt pystyy taas tekemään kunnon lettuja. [lettukesteille halajavat ilmoittautukoot kommenttilooraan]

Toinen takaisin saatu esine on Fenderin puoliakustinen El Rio -kitara, jota soittelin joskus vuosia sitten paljonkin ennen kuin aloin seurustelemaan vakavammin. Soitin ehti pölyttyä itsellä pari vuotta ja vanhempien nurkissa muutaman lisää, mutta nyt kun naisrintama ei ole mitenkään täysipäiväisesti tapahtumarikas niin ajattelin, että tässähän jää aikaa vaikka kitaran rämpyttelemiseen. Äiti toi soittimen muassaan käydessään kylässä jälleen kerran ja vierailunsa aikana katkeroitui hieman kun teen kuulemma parempaa sipulikeittoa kuin hän. Älkää kertoko kenellekään, mutta salaisuus on hyvässä valkoviinissä ja juustolla kuorrutetuissa valkosipulilla ja oliiviöljyllä höystetyissä leivissä. Sekä tietenkin riittävän pitkässä haudutuksessa.

Murphyn lain mukaan tietenkin alan seurustelemaan parin päivän sisällä, jolloin instrumentin funktio jää taas vain koristeelliseksi.

Pelien pelaamisesta

En nyt kuollaksenikaan muista, olenko jo kirjoittanut "pelien pelaamisesta" uusiin ihmisiin tutustuttaessa, mutta kun ollaan nyt tälle vanhan toistamislinjalle lähdetty, niin menkööt sitten tämäkin postaus.

Tein nimittäin sinkkuunnuttuani periaatepäätöksen, että mä en jaksa ruveta pelaamaan mitään pariutumispeliä, jossa tarvii aina miettiä, että "Voinkohan mä nyt soittaa sille jo, vai pitäiskö mun odottaa vielä vähän aikaa", "oonko mä liian päällekäyvä jos lähetän sille tekstarin ennen kuin se on vastannut mun edelliseen?" ja muita vastaavia juttuja. Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että jos tuntuu siltä, että haluaa soittaa niin kannattaa hitto soikoon soittaa. Kyllä se toinen sitten sanoo jos sitä ahdistaa jatkuva tavoittelu. [Tai jättää vastaamatta, josta taas voisi ylianalysoida vaikka mitä.] Mielestäni on typerää pelata tuollaisia arvuutteluleikkejä toisen fiiliksistä ja omien yhteydenottojen vaikutuksista niihin. Etenkin jos ei tunne toista vielä kovin hyvin vaan on vasta tutustumassa. Oikeasti luulisi, että tuollaisen analysoinnin voisi jättää taakseen teini-iässä ja käsitellä asiaa kuin aikuinen ihminen. Jos haluat tekstata, tekstaa. Jos haluat soittaa, soita. Jos haluat halata, halaa. Turha sitä on miettiä miten mikäkin vaikuttaa mihinkin, asiat loppujen lopuksi joko vain tapahtuvat tai eivät tapahdu. Tunteitansa ihminen ei kuitenkaan osaa hallita ja parempi niin, sillä muutenhan niistä katoaisi kaikki se taika ja lumo.

Mielipiteistäni ja rationaalisesta ajattelusta huolimatta huomaan kuitenkin miettiväni ihan noita samoja asioita ennen kuin lähetän viestin hänelle.

Töistä vittu päivää.

Nyt raastaa selkänahasta taas oikein kunnolla. Myyntipäällikkö on tehnyt strategisia linjauksia ja kaksi tiimiä sulautetaan yhteen. Jo tämä meidän 17-henkinen tiimimme on suurehko, mutta kun muutoksen jälkeen yhdistetyssä tiimissä on n. 40 henkeä ja meidän oma tiimiesimiehemme lähtee ulkomaille lopettaen työt täällä(fiksu veto) ja yhdistetty kokonaisuus siirtyy yhden henkilön vastuulle, niin en usko, että työilmapiiri ainakaan tästä paranee tai henkilökohtaistuu. Meillä on oman tiimin kesken ollut kuitenkin jokseenkin hyvä yhteishenki ja olemme käyneet usein yhdessä ulkona tai järjestäneet muuta aktiviteettia työajan ulkopuolella, mutta saapa nähdä miten homma tulee toimimaan. Todennäköisesti joko meidän tiimi pysyy aika samanlaisena, tai sitten viimeisetkin yhtenäisyyden rippeet katoaa ja tilalle syntyy pieniä kavereitten/tupakoitsijoiden/kenenvaan kuppikuntia. Niin tai näin, uskon että työaiheinen vitutus tulee jatkossa vain kasvamaan.

Onkohan suomeksi hyviä vastineita sanoille Leader ja Manager? Koko tämä kuvio on vaan niin saatanan Managerin kynänjälkeä, että vatsaan sattuu.

Aikuisten juhlat

Vietin selkeästi tämän vuodenvaihteen aikuisten juhlissa. Tuntomerkkejä ovat mm. seuraavat asiat: 1) Juhlissa on ruoka- ja juomatarjoilu, mutta kyseessä eivät ole nyyttärit. 2) Juhlissa on etupäässä pariskuntia. 3) Juhliin sai autokyydin kotiovelta. 4) Juhlat olivat Vantaalla, rivitalon päädyssä. 5) Yöksi jääville oli patjat, peitot, tyynyt ja puhtaat lakanat.

Voisi kuvitella, että kyseessä on sinkun painajainen, katsella koko ilta tyytyväisiä pareja ja seurustella siinä sitten suvereenisti heidän kanssaan. Itse en ole koskaan ole osannut olla kateellinen muiden onnesta, vaan lähinnä katson iloisena vierestä kun ihmiset ovat löytäneet toisensa. Tosin vuoden vaihtuessa kun kaikki ympärillä olevat parit painoivat huulet huulia vasten juolahti mieleen kaihoisa ajatus siitä, että "olisihan tuo nyt aika lailla mukavampaa kuin yksin tässä vesisateessa seisominen". Onneksi sisällä ollessa sain sitten rapsutella ja hellitellä kaverin staffia senkin edestä. Ja pussaillakin se pieni peto yritti aamulla kun päätti, että myös ihmisten on aika nousta ylös. Ei sellaista innokkuutta voi kuin katsoa heltyen.

Ilta kuitenkin meni erittäin mallikkaasti miesten saunoessa ja juodessa olutta ja naisten pitäessä keskustelukerhoa keittiössä. Itse tosin jättäydyin jälkimmäiseltä saunakierrokselta pois kun välillä miesten jutut alkaa kyllästyttää liiaksi. Niitä sitäpaitsi ehti kuunnella aivan riittämiin naisten mentyä nukkumaan kun miehet jäivät sitten olohuoneeseen pelaamaan futista xboxilla. En kaivannut yhtään savuista baaria taikka meluisaa yökerhoa. Vuodenvaihde meni varsin mallikkaasti näinkin.

Tänä aamuna sitten kavereitten kanssa vielä Salon Bravadoon pizzalle ja futista katsomaan. Itse tosin häivyin ensimmäisen puoliajan jälkeen pizzan syötyäni kotiin suihkuun ja lepäämään. Uusi vuosi otettu kunnialla vastaan.