perjantaina, heinäkuuta 13, 2007

alfa?

Ehkäpä blogihistoriani mieltäylentävin kommentti löytyy Niskalaukauksen nimimerkin alta edellisen blogaisun kommenttilootasta. Kommentti kirvoitti aivot myös ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Olenko mielestäni alfauros? Joo ja en. Työ-/kouluasioissa en yleensä pyri ottamaan mitään johtavaa asemaa, mutta yleensä jos muiden toilailusta ei tahdo tulla mitään niin otan ohjat käsiini.

Naisten suhteen en sinällään koe olevani mikään kauhea alfauros, mutta toisaalta yleensä minä suoritan sosiaalisissa tilanteissa sitä karsintaa eikä toisin päin. Mitenköhän tuota nyt mittaisi jos ei ole koskaan kiinnostanut baareista naisia kotiinsa hinaamaan ja sitä kautta ei omaa markkina-arvoaan myöskään testannut... Yllättävän suoriakin ehdotuksia kuulee, mutta yleensä ne tulee loppuillasta ja jo vahvasti humaltuneilta naisilta. Ilman vertailupohjaa voin vain olettaa, että näin käy tietyn pisteen jälkeen baarin kaikille miehille. (korjatkaa jos olen väärässä).

Toisaalta en ole koskaan saanut kunnolla rukkasia tai muunkaanlaista tyrmäystä suoralta kädeltä. Ja jos olen silmäni johonkin iskenyt niin tapahtumat ovat liki poikkeuksetta johtaneet pelkkää jutustelua pidemmälle.

Vai onko kyseessä sama ilmiö kuin siinä, että mielestään helpoista älykkyystesteistä saa huipputulokset ja ne siksi kyseenalaistaa?

Ja sitäpaitsi, miten nykyään alfauros määritellään? Onko kyse luontaisesta johtajuudesta? Naisten saamisesta? Röyhkeydestä?

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tapasin kerran Alfauroon isolla A:lla. Tai ainakin kaveri oli omasta mielestään alfauros. Vastenmielisempää miestä en ole koskaan tavannut. Itsetunto ainakin oli korkealla. -Hän väitti minun osoittavan elekielelläni olevani hänestä kiinnostunut. Pieleen meni. Olin kiinnostunut hänen kaveristaan. Kun kaveri lähti hakemaan täydennystä, koko pöytäseurue nauroi miehen selän takana.

Mies saatteli minut kotiin, mutta oli ilmeisen pettynyt kun viileästi ilmoitin meneväni yksin nukkumaan ja annoin alentavan säälisuukon poskelle. Yäk!

Ymmärrän kyllä, että tuollainen röyhkeys puree joihinkin naisiin. Komeakin mies oli ja tiesi sen hyvin. Minä en vain pidä miehistä, jotka kuvittelevat olevansa taivaan lahjoja naisille. Itse tietysti olen mahdottoman ihana ja täydellinen, lähes Venus :)

Anonyymi kirjoitti...

Huhhuh, älkää näillä alfajutuilla heittäkö vettä noiden ATM-äijien myllyihin. Synkkä tilanne kun kaverit ovat asiasta teorian kehittäneet. Keskittyisivät naisen hankkimiseen.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

:)

Eläinkunnassahan alfauroksen/naaraan asema on ihan selkeästi määriteltävissä. Miksei siis myös ihmisten osalta? Mutta tietenkin jos alfauros käsitetään vain markkina-arvoteorian terminä, niin sitten asia on harvinaisen yksinertainen. Ja tylsä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisten keskuudessa kyseinen asema ei ole yksiselitteisesti määritettävissä. Tämän voi testata baarissa, ottaa pari kaveria joiden kanssa tarkkailee tanssilattian naaraita joista jokainen valitseen mielestään "parhaimman". Lähes poikkeuksetta lopputulos on, että eri naaraisiin päädytään. Tämä tietenkin vaatii sen, että naaraita tanssilattialta löytyy riittävä joukko. Jos otetaan mukaan muitakin tekijöitä kuin ulkonäkö ja tatito keikuttaa persettä, lopputulos on vieläkin selvempi.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Itse käsitän kyllä alfauroksen aseman hieman laajemmin kuin pelkkänä seksuaalisena vetovoimana. Eläinkunnassa ainakin kyseessä on enemmänkin lauman johtaja, jolla on sitä kautta myös seksuaalisia etuoikeuksia lauman naaraisiin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ero syntyykin siitä, että eläinten keskuudessa urokset mittelevät keskenään siitä kuka pääsee pukille, ihmisten keskuudessa valinnan tekee naaras.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Jonnin verran kun työaikaani hukkasin aihetta sivuavaa kirjallisuutta tutkiskellessa, sattui vastaan uudehko Kate Ludemanin ja Eddie Erlandsonin "Alfaurossyndrooma" (ISBN: 9789513747503) -niminen teos. Siinä on tuota työelämälähtöisempää alfauros-juttua käsitelty hieman enemmän. Voisi varmaan lukaista ihan ammatillisesta kiinnostuksestakin tuon.

Ja samalla tavallahan tuo menee kuin eläinkunnassa: Ihmisalfamiehet etenevät hyväpalkkaisiin ammatteihin ja naiset valitsevat yleisesti ottaen mieluummin itsensä ja hänet elättämään kykenevän henkilön kuin henkilön, jota hänen tulisi elättää. :)

Itselleni tuo alfakäyttäytyminen on aina liittynyt enemmänkin juuri työelämään ja sosiaalisiin kuvioihin sukupuolesta riippumatta. Että varsinaisia alfoja ovat nämä, joilla on kyky johtaa ja joita ihmiset luontaisesti seuraavat.

No, niin tai näin, kohta olen tuhansien muiden kanssa yhtä isoa laumaa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Rokkitähti on aina alfauros :-). (Terkkuja Metallicalle)

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavaa on, että tällaiset alfaurosmiehet todella itse kuvittelevat olevansa niitä laumanjohtajia, käyttäytyvät röyhkeästi ja pitävät itsestäänselvyytenä "lauman" palvovaa käyttäytymistä. Valitettavasti vieroksun auktoriteetteja ja muutenkin pyrin välttämään laumoja, joten Alfoille en lämpene.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Siinäkin on eronsa, että kuvittelee olevansa ja että oikeasti on. :) Pitäisi varmaan tehdä vielä tarkempi lajittelu turvenuija-alfan ja itsensä tuntevan alfan välille.

Tiukan hierarkisissa organisaatioissa (armeija) tuollainen turvenuija/wannabe-alfa voisi menestyäkin, mutta nykypäivänä mielestäni hyvän johtajan ominaisuuksia ovat enemmänkin alaisten tarpeiden lukeminen, kuunteleminen ja ymmärtäminen. Tähän vaaditaan hyvää itsetuntemusta ja luottamusta itseensä.

Omille puutteilleen sokeat wannabe-alfat ovat käsittämättömän rasittavaa seuraa. Yksi hyvä esimerkki voisi olla vaikka tämä nykyinen pomoni.

Positiivisessa mielessä alfa olisi hyvä ja luontainen johtaja, joka osaa ansaita alaistensa kunnioituksen, pystyy ylläpitämään luottamusta ja on oikeasti avoin kaikille ajatuksille kuitenkin pitäen suuret kokonaisuudet hyvin koossa.

Itse en ole oikeastaan tätä ennen liittänyt tuohon "todelliseen" alfauteen noita negatiivisia asioita. Todellinen alfa kun kykenee niin työssä kuin seuranmetsästyksessä ymmärtämään toisten tarpeet ja mukauttaa käyttäytymistään sen mukaan ja näin saavuttamaan parhaan saavutettavissa olevan tuloksen. Kaikki ei tietenkään ole mahdollista niin liike-elämässä kuin naistenkaan suhteen, mutta jos tällainen oikea alfa asettaa itselleen saavutettavissa olevan tavoitteen niin hän useimmiten siinä myös onnistuu.