Toisinaan tulee sellainen olo, että tahtoisi vaan kääriytyä sängyn pohjalle peittojen sisään ja maata yksin pimeydessä. Kurjuuden maksimointia, sillä harvemmin tuollaisia tunteita tulee jos on seuraa tai muuten vaan mukava olo.
Yksin. Pimeässä. Ehkä kostuttaa tyynyliina kyyneliin ja tuntea sähköisenä möykkynä vihmova tuska rintakehässä. Uskotella itsellensä että ei muka ole ystäviä eikä ketään kuka välittäisi. Olla romuna.
Sitä niin harvoin kokee tarvetta tuollaiselle, saati sitten itseään päästää siihen tilaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti