Tänään ollaan vietetty sitten fuksiaisia vaihtareiden seurassa ja ilmeisesti eilisen uintireissun ja ties minkä seurauksena minulta on kadonnut ääni. Matalat taajuudet toistuvat vielä joten kuten, mutta jos koittaa vähänkään korkeammalta puhua niin kurkusta tulee pelkkää pihinää. Harmillisesti tuo raja kulkee juuri normaalin puhetaajuuden hujakoilla, eli puheeni on kuin huono parodia äänenmurroksen kourissa olevasta teinipojasta.
Aika pitkälti tuli taas vietettyä päivä ja yökerhoilta saksalaisen seurassa. En sitten tiedä, että mitä siitä hieman ylipitkästä jäähyväishalauksesta pitäisi kuvitella, mutta enpä jaksa päätäni sillä vaivata. Ollaan nyt ihan kaverilinjalla, vaikka aivan tarkkaan tiedän, että osa aivoistani edelleen elättelee jonkinlaista muutakin tunnetta. En pety (ainakaan paljoa) jos tästä ei mitään tulekaan, mutta kaikki muu on positiivista yllätystä. Pessimisti ei pety koskaan.
Ja pitäisi varmaan lopettaa nämä känniblogauksetkin. Mutta tuli sitten vedettyä esimerkillisen iltapäivän jälkeen Blitzkrieg-humala euron häppärituopeista. Mutta nyt sentään olin ajoissa kotona. :) Ja huomenna saa nukkua niin pitkään kuin haluaa.
Hyvää yötä kaikille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti