Kerrassaan valloittavan mukavaa yhdessäoloa jälleen kerran. Mielettömän hauskaa ja paljon fyysistä kontaktia, milloin silitysten, milloin kaverillisen kinastelun muodossa. Naurua, isoja kissoja ja niitä sellaisia pieniä hetkiä kun molemmat vain vilkaisevat toiseen ja rupeavat hymyilemään. Ja julistimme keittiökeskustelujen lomassa tzatziki-kilpailun. Ensimmäinen välierä ensi torstaina. :)
Tämä nyt vain tuntuu niin mukavalta ja hyvältä, että en jaksa miettiä asioita sen tarkemmin. Ei ne siitä analysoimalla parane, jospa vaan koittaisi elää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti