Ihana olla kotona, kokeilla uusia kokkauksia (kotitekoisesta kebabista tulikin lihamureke...) ja lipitellä viiniä samalla kun television hömppä huuhtoo aivoista kaikki järkevät ajatukset.
Saksalaisella on netti rikki, joten ollaan sitten vaihdeltu tekstareita päivän mittaan. Tunteet ovat edelleen hieman kahtiajakoiset, mutta pääasiassa tekisi vain mieli olla hänen seurassaan. Selkeästi siis olen vielä ihastunut, mutta pitää antaa pisteitä aivojen tunnekeskukselle siitä, että en ole jäänyt surkuttelemaan tai murehtimaan mistään, vaikka niinkin olisi voinut käydä. Olen edelleen kiinnostunut hänestä, mutta tähänkin pätee sama asia kuin oikeastaan kaikkien ihastuksiini: he ovat olleet sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisin viettää vaikka kuinka paljon aikaa ihan pelkkinä kavereinakin.
PS. Vansku, nyt kun sulla ei enää ole blogiasi niin perustelusi eivät enää vaikuta kovin valideilta. ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti