Aamulla kahvilassa näpyteltyä:
Parisuhteessa - niin, tulin näemmä käyttäneeksi tuota ilmaisua - on sellaisia miellyttäviä hetkiä kun tuntee tuntevansa toisessa jotain sellaista, mitä muut eivät välttämättä huomaisi. Vähän kuin eilen tavatessamme vanhassa kaupungissa huomasi toisen olevan hieman hermostuneen ja kiireisen oloinen. Ymmärrettävistä syistä kun koko aamun on juossut asioita hoitamassa minuuttiaikataululla. Parasta oli kuitenkin aistia toisessa tuo olotila ja se, että tiesi juuri miten toimia. Kysyminen kun ei olisi tuottanut toivottua lopputulosta niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi turhia kyselemättä neidin pakkoistuttaminen kadunvarsikahvilaan ja jäälatten tilaaminen.
Muutaman minuutin kuluttua myös hänen aivonsa asettuivat aloilleen ja sylissä puolimakaavassa asennossa oleva ihminen osasi taas keskittyä siihen, mitä molemmat oikeasti juuri siinä hetkessä halusivat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti