Eilen illalla tekstiviestein ja loppuillasta skypen välityksellä juttelimme taas niitä näitä, jotenkin sitten ajautuen keskustelemaan siitä, miltä tuntuisi asua yhdessä. Molemmat olimme jälleen kerran varovaisen yksimielisiä siitä, mitä elämältämme haluamme ja muutenkin tuntuu aivan käsittämättömältä, että miten tällainen yhteenkuuluvuuden tunne voikin kehkeytyä välillemme näinkin lyhyessä ajassa.
Ja en todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka himmaavat tuollaisia keskusteluja sen varjolla, että "mitäköhän toi toinenkin nyt ajattelee". Peleille ja leikeille on aikansa, mutta kohtuullisen aikuisena itseään pitävien ihmisten väliseen kommunikointiin tuollaisen ei pitäisi kuulua.
Mutta niin. Voisin hyvin kuvitella muuttavani toiseen maahan hänen vuokseen. Realiteetit mielessäpitäen mieluusti johonkin englanninkieliseen, mutta se kun on molemmilla tavoitteena niin ongelmaksi se ei muodostune.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti