maanantaina, syyskuuta 22, 2008

shokki, reaktio, työstäminen, uudelleenorientoituminen

Psyykkinen shokki tuli oikeastaan tuolloin viime yönä. Reagoin tähän aamun mittaan kysymällä vielä kertaalleen että onko varma ja kun vastaus ei ollut että hän tulee sittenkin, peruutin hänen lennot ja ilmoitin hänelle asiasta. Sitten hajoilin hetken aikaa kämpillä, hakkasin kiviseinää (nyrkkeilyhanskat kädessä tosin - nynny) ja kokosin itseni duunihaastatteluun. Haastattelun jälkeen hajoilin vielä hieman lisää kämpillä ja nyt olen oikeastaan jo ihan iloinenkin koko hommasta. Voipahan ottaa prätkän vuokralle ja viettää vajaan viikon tien päällä. Majoitus on nyt järkättynä pariksi ensimmäiseksi yöksi, mutta muuten on taivas rajana. Samsonite kotiin ja Karrimor selkään. Luulen, että tästä tulee vielä hauska reissu sitten kuitenkin. Ja pääseepähän vetämään joka aterialla papas arrugadaseja ja mojoa. Ja iltaisin lämpimällä terassilla vaikka hieman paikallista sangriaa. Ja kyllä sieltä nyt aina seuraa löytyy, sujuvakäytöksiselle ja -sanaiselle nuorelle miehelle. Ellei sitten jää sisälle lueskelemaan Shantaramia.

Mutta kiva fiilis jo kuitenkin. Kriisin vaiheet, pikakelattuina.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mene yksin ja pidä hauskaa. Antaisin tapauksen olla, ehkä routa ajaa porsaan kotiin? Halu ja kyky, tiedäthän.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Juu, tämä mennee siihen "joskus muistellaan ja naureskellaan" -kategoriaan. Yhdessä jos Väestörekisteri suo, mutta miksei muidenkin kanssa.

Mutta oikeasti on ihan mukava lähteä yksin reissuun. Eipä ole aiemmin tulut tehtyäkään sellaista.

Anonyymi kirjoitti...

On siis menty hänen ehdoillaan ja sun rahoilla? Hän halusi tavata ja ehdotti yhteistä matkaa jonnekin lämpimään ja sinä lupauduit maksajaksi. Sitten daami peruuttaa - siinä vaiheessa kun liput on jo maksettu. Aika vahva signaali sanoisin. Älä nyt vaan pidä mitään yhteyttä esim matkan aikana. Älä yhtään lähetä viestejä, miten ihanaa siellä on yksinkin ja mitä valtavan hienoa olet kokenut. Se vaan pahentaa tilannetta, lisää syyllisyyttä, joka ei ole omiaan rakentamaan suhdetta. Itse en ottaisi enää yhteyttä ollenkaan, vaan tekisin omat johtopäätökseni. Sinä tuskin teet niin, mutta pidä nyt hyvä mies edes kuukausi taukoa yhteydenoton aloitteessa ja katso mitä tgapahtuu sinä aikana.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

No, oli puhetta siitä kuinka mukavaa olisi matkustaa jonnekin lämpimään hetkeksi aikaa, sattui olemaan yhtä aikaa vapaata, kaikki hänen budjetilleen sopivat äkkilähdöt olivat jo menneet, joten ehdotin sitten yhteistä reissua.

Ja se raha ei nyt tosiaan ole tässä olennaista. Lupautui kyllä maksamaan osuutensa kun peruutti jos antaisin tilinumeroni. Ja muutenkin: kyse ei ole millään tasolla rahasta.

Junakohtaus kirjoitti...

Jos sä jatkat tota linjaa, sä et ikinä tule oikeasti saamaan tietää mitä se friidu susta tahtoo. Sun on laitettava se tekemään itsenäisiä päätöksiä siitä, tahtooko se sut vai ei.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka olen nainen, olen samaa mieltä edellisten kanssa. Neiti meni liian pitkälle jahkailussaan ja sinun pyörittelyssä. Siinä ei paina se että tarjoutuu maksamaan (tietäen varmasti ettet suostu ottamaan rahoja vastaan) vaan se että hän testaa sinua. Vaikuttaa aika kypsymättömältä tapaukselta ja olen myös sitä mieltä että anna hänen tehdä seuraava siirto. Jos hän ei sitä tee, peli on selvä, hän ei tunne sinua kohtaan kuten sinä häntä. Nauti kuitenkin lomastasi ja anna ajan näyttää onko suhteesta enempään kuin mitä se on tähän asti antanut.

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen itse ollut ylivenyvä ja ylipositiivinen eräässäkin suhteessani ja tunnistan liiankin hyvin tuon sinun "muistellaan ja naureskellaan" -itsepetoksen, anteeksi vain, suoraan sanottuna. Saa sen sanoa jos vituttaa.

Niin ja et todellakaan lähetä mitään hehkutusviestejä yksin matkustelusta. Ei ruikutusviestejäkään tarvitse lähettää, mutta ei myöskään markkinoida omaa vahvuutta. Kokekoon nahoissaan, että on tehnyt typerästi.

Mutta höh, miksi ryppyperunoita ei voisi syödä joka aterialla anyway. :0

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä tyttöä ahdistaa. Kieltämättä tilanne muistuttaa yhdistelmää Itä-Euroopan naiset ja suomalaisen miehen rahat. Ja kun tyttö ei ole rahojesi perään, mutta selvästi annat ymmärtää ettei ole rahasta kiinni, alkaa ahdistaa, kun ei itse kykene lentelemään ja tuhlaamaan yhtä paljon. En tiedä, arvelen vain.

Anonyymi kirjoitti...

Minua vaivaa täällä esiintyvä yleinen ennakkoluulo puolalaisesta jonain "itä-Euroopan" köyhänä naisena. Vaikka Puola onkin entinen itäblokin maa, sen Neuvostoaikainen historia on lyhyt verrattuna historiaan ennen sitä. Mm. Gdansk oli ennen Preussin hansakaupunki, eli kansainvälinen kauppasatama. Puolalla on eurooppalainen historia, oma vastarintaliikkeensä Solidarnoz, eikä Suomen ja Puolan välillä ole sellaista elintasokuilua kuin esimerkiksi Suomen ja Venäjän itärajalla. Suurin ero on varmaan voimakas katolilaisuus, mutta muuten puolalaiset ovat olleet aina, neuvostoaikoinakin, mukavia ja elämästään nauttivia eurooppalaisia.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Nainen, erinomaisesti sanottu. Lisaksi kun tama kyseinen henkilo ei ole millaan tavalla erityisen uskonnollinen niin tuollaista suurta kulttuurieroa on vaikea loytaa.

Ja tosiaan, en hirveasti ajatellut vahaan aikaan muutenkaan yhteytta ottaa. Ja kivaa taalla on, viela kun pratkavuokraamon loytaisi... :)