Vastaus

Kommenteissa kyseltiin, että miksi oikeastaan tätä blogia kirjoitankaan enkä esimerkiksi vain omaa päiväkirjaa.

Alunperinhän tämä olikin ihan vain omaksi päiväkirjaksi tarkoitettu että voi sitten kuukausien tai vuosien päästä tarkastella että mitäs sitä onkaan toilaillut ja ajatellut menneisyydessä. Pelkkää pöytälaatikossa makaavaa kirjaa olen aivan liian laiska kirjoittamaan. Vähän sama kuin ruuanlaitossa: mukavaa tekemistä mutta ei sitä pelkästään omaksi iloksi oikein jaksa panostaa.

Yksi syy on varmasti se, että pidän jossain määrin kirjallisesta ilmaisusta ja toisinaan pyrinkin rikastuttamaan omaa kielenkäyttöäni ihan vaan huvikseni kirjoittelemalla mitä eriskummallisimpia uudissanoja tekstieni sekaan. Siinä mielessä tämä on itselle myös jonkinlainen leikkikenttä. Paikka jossa voi rauhassa temmeltää sanoinensa.

Toisinaan on ihan mukava saada muita näkökulmia aiheisiin, mutta silloin useimmiten kysyn niitä suoraan. Blogimaailmaan kuuluu tietty yhteisöllisyys ja kommenttien saaminen omista mietteistä on mukavaa ja muidenkin blogien kommentointi on varsin mielekästä puuhaa. Tämä aspekti tuo tietenkin miellyttävän lisän siihen salaiseen ja lukolliseen päiväkirjaan verrattuna. Ja olenhan blogin kautta saanut uusia tuttuja ja jopa pari ihmistä joita uskaltaisin jopa ystäväksi luonnehtia.

Kommenttilaatikossa on mukava keskustella kun keskustelu on tasokasta. Onnekseni suurin osa viesteistä pitäytyy asioissa ja suoranaisesti haukkuvat ja pilkkaavat henkilöt ovat pienessä vähemmistössä. Toisinaan saatan sortua hieman provokatiiviseen tyyliin teksteissäni, mutta en luonnossakaan ole välttämättä kovin sovinnainen ja seison kyllä sanojeni ja mielipiteideni takana, mutta mielummin perustelen ne rationaalisesti ja olen myös kykeneväinen niitä muuttamaan jos vastapuolen argumentointi on riittävän pätevää. Ei sillä, etteikö älykkään keskusteluseuran etsiminen Internetistä olisi lähtökohtaisesti melko typerää, mutta suomalainen mies on tunnetusti itsepäinen.

Minkäänlaista huomiota tai erityiskohtelua en halua, joten en osaa allekirjoittaa väitettä että blogaajat lähtökohtaisesti janoaisivat julkisuutta tai julkkisstatusta (Asia voi olla tosin totta nuorten tyttöjen muotiblogien kohdalla). Ei kai sitä kukaan julkkis-wannabe anonyymisti kirjoittelisi.

Blogin kirjoittamisessa mukavinta on:
- lokikirja oman elämän tapahtumista
- blogin luomat sosiaaliset yhteydet ja verkostot
- mielekkäät keskustelut
- siitä saatavat rahalliset tai materiaaliset palkkiot (eivät tosin niinkään koske tätä blogiani)
- sitä kautta välillisesti tai välittömästi saatu naisseura (josta ei pääsääntöisesti ole mainittu mitään täällä - ymmärrettävistä syistä)

Ikäviä puolia blogaamisessa:
- Ihmiset tekevät mitä eriskummallisimpia johtopäätöksiä omasta persoonastani ja katsovat oikeudekseen kommentoida minun henkilökohtaisia asioita vaikka he oikeasti kommentoivat vain omassa päässään olevaa kuvaa minusta. Se ei todellakaan ole mikään hyvä pohja ruveta kommentoimaan toista.