keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2010

Kotikaupunkini

Olin tänään ensimmäistä kertaa kunnon veneilyretkellä Helsingissä. Kotikaupungissa tuota tuli harrastettua huomattavasti enemmän ihan siitäkin syystä, että vanhempien venettä ja saarisaunaa pystyi käyttämään halutessaan ja monilla kavereillakin oli rannikkokaupunkilaisina veneilytaustaa jonkin verran. Täällä taasen veneily ei ole koskaan kuulunut niihin yleisiin aktiviteetteihin ja tavallaan se kaikki jäi toistakymmentä vuotta sitten taakse tänne muuttaessani. Tänään kuitenkin näin Helsingin uusin silmin. Sillä tavalla kuin olen tottunut alkuperäistä kotikaupunkiani tottunut katsomaan. Mutta ehkäpä kaiken tämän taakse piiloutuu se fakta, että kotikaupunkini hienoin asia on ehkä vähäpätöisimmistä päästä normaalissa arjessa täällä. Helsinki on kuitenkin myös huiman paljon kaikkea muuta.

Ja tosiaan, se yllätysristeily. :D Meni taas hieman läträämiseksi ja loppupeleissä ilta kului erään parikymppisen "radalle.com baben" kanssa ("no siis mä oon vähän niinq malli..."). Snadisti tosin pisti harmittamaan, että neiti joi itsensä horkkalaattakuntoon, sillä kieltämättä ehdin jo innostua jonkin verran illan aikana vaihdetuista suudelmista ja himokkaasta tanssista. Toisaalta suurinta kummastusta herätti tämän neidin kaverin toiminta siinä vaiheessa kun neiti oli about hyttiinkantokunnossa. Antoi nimittäin oman hyttiavaimensa ja luotti siihen että toimittaisin hänet turvallisesti hyttiinsä, jossa jo aiemmin illalla tapaamani isänsä oli jo nukkumassa.

Itse en kyllä naisena laskisi sammumiskunnossa olevaa ystävääni jonkun vieraan miehen matkaan olettaen että mies kyllä pitää hänestä huolta. Tällä kertaa tämä vieras mies oli tuon luottamuksen arvoinen, mutta jos tilallani olisi ollut joku höllemmällä moraalilla varustettu elimellinen, olisi mahdollisesti iltapäivälehdistä saatu lukea jotain aivan muuta kuin Veskua ja sokeripalaa. Jos neiti olisi tapahtumasta mitään muistanut siis.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hehee, loistavaa tekstiä miesnäkökulmasta! Tätä lisää! :D

Anonyymi kirjoitti...

Jännä juttu, että "no siis mä oon vähän niinq malli" -tyyppinen ratkaisu innosti sinua.

Vaikutat yleisesti ottaen varsin fiksulta mieheltä.

Hyvää juhannusta!

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Paino sanalla "mieheltä". :D

Myönnän kyllä suoraan että jos joku mallin mitoissa oleva henkilö lyöttäytyy seuraan ja käyttäytyy viekoittelevasti silloin kun olen itse sinkkuna, humalassa (ja hieman puutteessa) niin huomioni saamiseksi ei välttämättä tarvitse hirveän suuria temppuja tehdä enää sen lisäksi. Seurustelusuhdetta en välttämättä näkisi kyseisen henkilön kanssa, mutta olen jo tässä blogiuranikin aikana kyynistynyt sen verran, että tajuan ettei tässä enää olla missään lastentarhassa.

Ikävä kyllä sinkkuelämä raadollistaa aikuisten ihmisten kanssakäymisiä. Tavallaan kaipaa sitä koko aikuisikänsä seurustelleen henkilön idealismia ja uskoa ihmislajiin, joka itselläkin vielä blogia aloitellessa oli. Kokemusten karttumisen myötä sillä vaan on tapana karista.

Anonyymi kirjoitti...

Lisääkö se uskoa ihmislajiin, kun antautuu läheiseen kanssakäymiseen söpöisten mutta ah niin pinnallisten tyttölöiden kanssa? ;)

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Ei, mutta toisinaan sopeutuminen vallitsevaan sosiologiseen ympäristöön on helpompaa kuin yhteiskunnan perustavanlaatuisten asioiden muuttaminen. :)

Ja eipä siinä kai mitään väärää ole jos kaikki osapuolet ovat samalla tavalla juonessa mukana.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää juhannusta!

Kun molemmat osapuolet tietävät missä mennään jne., kumpikaan ei vahingoitu - tavallaan totta.

Ihan vakavasti puhuen olen sitä mieltä, että on tasapuolisen mahdollista saada vahvistusta sekä käsitykselle "ihmiset ovat alhaisia" että "on olemassa ihania ihmisiä".

Se alkaa sen oivaltamisesta että kumpaa puolta ("alhainen" - kaikki mitä aistini kaipaavat mulle heti ja aina, koska olen maailman napa ja muista viis; "ihana" - ymmärrän elämän arvon) itsessään kannattaa ruokkia voidakseen elää elämää, jossa ihmiset (alkaen yksikön ensimmäisestä persoonasta) osoittautuvat ihmeellisen arvokkaiksi.

Edelliseen voi peilata mm. sitä, että millaisiin ajatuksiin ihmiskunnasta känniset seksisekoilut johtavat. Mitä enemmän käyttäytymismallia toistaa, sitä vahvemmiksi käsitykset muodostuvat.

En halua olla kukkahattutäti, mutta ihan vaan tolleen pikku huomiona siitä, että ihmisen todellisuuden ei tarvitse muotoutua vallitsevan sosiologisen ympäristön mukaiseksi. Free will! :)

Luin pari päivää sitten riemastuttavan kirjan nimeltä Tyylikkään köyhäilyn taito. Kirja ei (LUOJAN KIITOS) nimestään huolimatta ole pöyhkeilevän käyttäytymisen aapinen.

"Ihmiset, joilla on tietoa jostain erikoisalueesta - olkoon se sitten Glenn Gouldin elämä ja teokset, sakraali taide keskiajalla tai punk-rock - ovat immuuneja sille laumakäyttäytymiselle, joka määrää useimpien ihmisten kulttuurikulutusta. Nämä intohimot voivat tietenkin muuttua höperyydeksi, mutta ne kuitenkin suojaavat nykyaikaista kulttuurin kuluttajaa turhalta kiirehtimiseltä. Asiantuntija ei anna hätistää itseään aiheesta toiseen, ei ole tänään huolissaan hullun lehmän taudista ja huomenna geenimuunnelluista omenoista. Asiantuntijat ovat rikkaita, sekä tiedoiltaan että riippumattomuudeltaan. Asiantuntija on tietämättömän kanavasurffailijan täydellinen vastakohta."

Kirjoittelin joskus (viimeksi toissapäivänä) anonyyminä, joskus Minttuna, yritän muistaa kirjoittaa sen Mintun alle. Vaikka ei sillä ole merkitystä :)

Anonyymi kirjoitti...

Siis viimeksi eilen anonyyminä :)

Minttu

Anonyymi kirjoitti...

Tarkennuksena pakko kirjoittaa, että edellä kirjoittanut Anonyymi/Minttu on nyt "se toinen" Minttu.

Eli jos itse joskus tulevaisuudessa kommentoin jotain tekstiäsi, on allekirjoituksena vaikka Mondeo =)

t. Länsi-Uusimaan Minttu

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Joo, olihan tuosta joskus aikanaan puhettakin. Eli Check. ;)