Olen saanut pari kaivattua esinettä takaisin nyt viime päivinä. Ensimmäisenä exän luo jäänyt valurautapannu, joten nyt pystyy taas tekemään kunnon lettuja. [lettukesteille halajavat ilmoittautukoot kommenttilooraan]
Toinen takaisin saatu esine on Fenderin puoliakustinen El Rio -kitara, jota soittelin joskus vuosia sitten paljonkin ennen kuin aloin seurustelemaan vakavammin. Soitin ehti pölyttyä itsellä pari vuotta ja vanhempien nurkissa muutaman lisää, mutta nyt kun naisrintama ei ole mitenkään täysipäiväisesti tapahtumarikas niin ajattelin, että tässähän jää aikaa vaikka kitaran rämpyttelemiseen. Äiti toi soittimen muassaan käydessään kylässä jälleen kerran ja vierailunsa aikana katkeroitui hieman kun teen kuulemma parempaa sipulikeittoa kuin hän. Älkää kertoko kenellekään, mutta salaisuus on hyvässä valkoviinissä ja juustolla kuorrutetuissa valkosipulilla ja oliiviöljyllä höystetyissä leivissä. Sekä tietenkin riittävän pitkässä haudutuksessa.
Murphyn lain mukaan tietenkin alan seurustelemaan parin päivän sisällä, jolloin instrumentin funktio jää taas vain koristeelliseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
"Murphyn lain mukaan tietenkin alan seurustelemaan parin päivän sisällä, jolloin instrumentin funktio jää taas vain koristeelliseksi."
Sekös sua harmittais! :) Ja nuo sipulikeittokuvaukset ja lättykestitarjoukset eivät kyllä edistä soittoharjoitteluasi yhtään. Liekö se ollut tarkoituskin...
No huvikseenko sitä kitaraa muka pitäisi soittaa? ;) Sanotaanko, että molemmat vaihtoehdot kuulostavat ihan houkuttelevilta.
Lettuja ei vaan viitsi pelkästään itselleen tehdä. Samalla vaivalla sitä kutsuu sitten ihmisiä luokseen ja tekee pari ylimääräistä lettua. [huom. tiukka lettu vs. lätty -vastakkainasettelu.]
Ruuanlaittoon olen yleensä soveltanut sitä sääntöä, että on turha tehdä pahaa/tylsän makuista ruokaa, sillä sitä joutuu useimmiten itsekin syömään. :)
Tarjonnet lettuja tämän tarjouksen perusteella vielä helmikuussa jos matkamme eivät ihan täysin ristiin mene? ;)
Toki. Sua varten pitänee tosin ottaa Grand Marnier esiin baarikaapista ja liekittää letut, että kehtaa tarjota. ;)
Mä voisin ilmoittautua gluteenittomien blinejen kesteille! :)
Merry: omat jauhot mukaan! :)
Tai kyllä tuosta lähivaltsusta taitaa Farinaa saada, joten eiköhän sekin onnistu jos kestit päätetään pitää.
Pienenä lapset aina sai lettuja kun aikuiset pitivät blini-iltoja. Makuni ei ole vielä kehittynyt niin paljoa, että osaisin kaivata blinejä. ;)
Lähetä kommentti