En oikein osaa päättää, että olenko määritelmällisesti enemmän hetkessä elävä realisti vai meneekö huolettomuuteni huomisesta jo asteelle, jossa englanniksi käytöstäni kuvattaisiin hauskahkolla sanarykelmällä happy-go-lucky.
Minulla ei tosiaan ole koskaan ollut vaikeaa olla stressaamatta liikoja asioista, joilla ei oikeasti ole elämän kannalta oleellista merkitystä. (Niinpä, miltei kaiken voi lakaista maton alle tuolla periaatteella). Hammashoidonkin suhteen piti sitten odottaa siihen asti, että jotain menee vikaan, vaikka edellisestä hammaslääkärikäynnistä onkin vierähtänyt jo huomattavasti suosituksia pidempi aika. Ei vaan osaa stressata tuollaisilla asioilla päätään kun kaikki on päällisin puolin hyvin. Stressaaminen ylipäätänsä tuntuu hirveän vieraalta ominaisuudelta, johon en ole vielä oppinut. Kaipa sitä pitäisi periaatteessa olla asettta huolestuneempi kaikesta, mutta tuntuu, että tuollainen huolehtiminen vain vähentäisi elämäniloa ja huonontaisi elämänlaatua normaalitilanteissa. Ehkä sillä ehkäisisi juurihoidon tai jotain muuta epämiellyttävää, mutta mielummin elän onnellisena hetkessä kuin haaskaan elämääni murehtien tulevaisuudesta. Aikuistumisen paikka, väittävät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
En kyllä näe mitään syytä miksi sinun pitäisi alkaa stressaamaan asioilla, jos olet niitä onnellisia ihmisiä, jotka pystyvät elämään hetkessä. Siihenhän kaikki kai pyrkivät. Olet oikeassa, stressaaminen vähentää elämäniloa ja huonontaa elämäniloa. Pysy siis huolettomana.
Ainoa syy, mikä tuota puoltaisi on se, että voisi mahdollisesti vastaisuudessa välttää jotain, jonka voisi "aikuisella elämänhallinnalla" ehkäistä. Mutta en nyt ole mitään suurempia elämänmuutoksia suunnitellut tähän hätään. Paitsi ehkä sen, että syön terveellisemmin ja liikun enemmän, mutta siitä ehkä enemmän tuonnempana... :)
Mä olen ihan samanlainen. Stressaan sitten vasta kun aihetta oikeasti ilmenee.
Kiitos kun hoksautit että hamppilääkäriin pitää mennä. Tilasin ajan samantien.
Lähetä kommentti