perjantaina, heinäkuuta 06, 2007
Tukea
Nyt alkaa isän sairastaminen raastaa toden teolla myös äidin henkistä kapasiteettia. Äitiin inkarnoituneen omnipotentian illuusio karisee, mutta sitä paremmalta tuntuu, että voi olla tässä hetkessä hänelle tukena ja puolenyön aikaan viettää puhelimessa pitkiä keskustelusessioita ja lähettää hänet nukkumaan hyvillä mielin. Sanoa ääneen ne kolme sanaa, jotka äidin ja lapsen välillä ovat itsestäänselvyys, mutta joita ei normaalioloissa lausuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Iso voimarutistus Sinulle ja Äidillesi... Täältä taustoilta olen blogiasi seurannut alati..
Kiitoksia sinne.
Aivoni selkeästi ovat hyvin nukutun yön jälkeen onnistuneet siirtymään jo hieman asiasta eteenpäin kun luin ensin nopeasti, että olet seuraillut blogiani alasti. :)
hmmm.. ehkä joskus on voinut niinkin päästä käymään =)
Kokemuksesta voin kertoa ja sitä kautta taata ja alleviivata, että susta, jos kenestä, on teidän äidille apua, tukea ja turvaa.
Voimia ja jaksamista sullekin, hang in there. Muista omat viisaat sanasi viime keväältä. :)
Lähetä kommentti