Happy :)

Eilinen meni aika pitkälti odotusten/toiveiden mukaisesti, eli hyvää ruokaa, hyvää viiniä ja erinomaista seuraa. Ja loppuillasta sohvalla makoilua, jutustelua ja kiinnikkäin oloa. Hieman yli puolenyön, erään synkronoidun haukotuksen jälkeen tuli sitten se vääjäämätön "pitäisiköhän mun lähteä kohta" -kommentti. Kiristin hieman ympärillään olevia käsiäni ja totesin leikillisesti, etten päästä häntä lähtemään. Hymyilevät silmät siihen sitten totesivat, että onhan meillä vielä kahdeksan kuukautta aikaa.

Jutut tosiaan venähtivät bussiaikataulujen ulkopuolelle, joten saatoin neidin vielä öisessä tihkusateessa asunnollensa ja alaovella sellainen toistakymmentä sekuntia kestävä "kumpi lopettaa ensimmäisenä" -halaus. En tiedä olenko sen jo tänne ääneen maininnut vaiko vain ystävälle puhelimessa todennut, mutta jos tässä ei ole jonkinasteisia molemminpuoleisia tunteita mukana niin sitten olen suuresti yliarvioinut ihmissuhdetaitoni. Järjellä ajateltuna varmasti olisi helpompaa jos mitään tunteita mihinkään suuntaan ei olisi, mutta mielummin elän ja tunnen hieman epätasaisesti kuin kylmetän itseni kaikilta tunteilta jos vain jonkun rationaalinen syyn sen tekemiseksi löydän.

Huokaus. Hänen ihonsakin tuoksuu hyvältä.