maanantaina, syyskuuta 24, 2007
No respect
Minulla on selkeästi ongelmia auktoriteettien kanssa. Tai siis lähinnä silloin kun joku ei silmissäni ansaitse hänelle näennäisesti kuuluvaa kunnioitusta tai valta-asemaa. Kuten esimerkiksi tämä nyt luokan edessä luennoiva virkanimikeen häväistys, joka on pedagogisilta taidoiltaan seinään naulatun majavan tasolla ja joka ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Rasittavana esimerkkinä toimikoon vaikka se, että äskenkin korjasin yhden ihan selkeän virheen hänen eräässä kalvossaan, niin koko perusteltu avautumiseni sivuutettiin täysin ilman minkäänlaista reaktioa. Lisäksi tällä kyseisellä henkilöllä tuntuu olevan kova tarve tuoda esille omaa mahtavaa kokemustaan ja liki joka tunti hän muistaa mainita luennoivansa myös espanjalaisessa yliopistossa ja että kuinka vaikutusvaltaisia ja rikkaita ystäviä hänellä on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
seinään naulattu majava!!
mikä metafora, miten siistiä!!
respect!!
Hmph, meillä kun alettiin eräältä suojatyöläiseltä vaatimaan opetusta, lopuksi suht virallistakin tietä, niin äijä perkele lähti sairaslomalle ja sitä kautta hissukseen "varhaiseläkkeelle".. Sen sitä saa, jos on viimeksi lisäkouluttautunut joku 15v sitten, eikä oma ego kestä kun kritisoidaan. Se on kyllä se suoran kritiikin antaminen ihan siksikin arvoissaan, että näkee kun aikuinen mies tärisee kauttaaltaan... >;)
Suosittelen vastaamaan moiseen idiotistiseen käytökseen samalla mitalla:
Mehupillistä ja pureskelluista paperitolloista saa oivaa ajankulua moisiin tylsiin luentoihin, sekä kosolti onnistumisen riemua!
Ei, kyllä minä olen enemmänkin verbaalinen häirikkö silloin kun minulla kasvaa sarvet päähän. Sitä rupeaa vain etsimään epäjohdonmukaisuuksia tai suoranaisia virheitä kaikesta mitä toinen sanoo tai näyttää. Ja kyseenalaistaa sekä kritisoida. Normaalistihan nuo olisivat vain hyviä asioita, mutta kun se luokan edessä tuhiseva ylimielinen näätä ei osaa ottaa tuollaista kritiikkiä vastaan, nakertaa se vain ja ainoastaan häneen kohdistuvaa kunnioitusta ja arvostusta muiden oppijoiden silmissä.
Ei sillä, etteikö varmasti olisi mukava jemmata nastaa tuon tuolille, mutta yleensä pyrin olemaan alentumatta sille tasolle. :)
Näin opettajana(kin) on toisaalta oppinut suojautumaan nimenomaan reagoimattomuudella niitä kritisoijia vastaan, jotka mielestään oikeutetusti etsivät kaikkea mahdollista huomautettavaa esityksistä, mikäli esittäjän persoona ei syystä tai toisesta miellytä tai muuten on huono päivä tai huomiontarve. Yliopistossa huomaa, miten erityisesti nuoret miehet katsovat asiakseen kohottaa omia pisteitään yleisön edessä pyrkimällä repimään julkisesti erityisesti nuorten naistutkijoiden / -opettajien auktoriteettia alas sen sijaan, että kuuntelisivat esimerkiksi niitä perusteluja, joita esittäjä tuo esiin, mm. oman näkökulmansa valinnan tai muun vastaavan suhteen. Professorismiesten luennoilla nämä pojat sen sijaan istuvat hiljaa. Auktoriteettiongelmaa, tosiaankin, eivätkä nuo tilanteet aina oikein auta ketään oppimaan tai edistä vuoropuhelua tai ymmärtämistä, mikä kuitenkin on opetuksen(kin) tehtävä.
Ei ehkä koske TK:n kuvaamaa tilannetta, mutta toipa vain mieleen eläviä esimerkkejä nokkelista tähtioppilaista täältä kotiyliopiston käytäviltä. Muutenkin sanoisin, että opettamista kannattaisi kokeilla itsekunkin, niin oppii huomaamaan, miten vaikea on esittää asioita toisille, lähtökohdiltaan, perustiedoiltaan, oppimistavoiltaan hyvinkin kirjaville kuulijoille, ja samalla kehittää itseään esiintyjänä ja opettajana - ja antaa kaikkensa kuulijoille, niillekin, jotka sattuvat inhoamaan nykivää suupieltäsi tai paitasi väriä tai joita ei yhtään kiinnosta istua paikalla tai joilla on tarve tehdä vaikutus siihen vieressä istuvaan kaveriporukkaan jne.
No voisi varmaan sanoa disclaimerina, että oma äiti ja exä ovat molemmat opettajia ja että olen tehnyt useita sijaisuuksia yläasteella, joten uskallan väittää että minulla on jonkinasteinen ymmärrys myös opettajan työstä käytännössä ja etten ole ihan täysin pihalla keskustelusta, vaikken todellista syvällistä ymmärrystä ehkä asiasta omaakaan. :)
Edelleen olen sitä mieltä että terve kriittisyys ja analyyttisyys oppijoissa voi edistää koko ryhmän oppimista mikäli opettaja osaa ottaa sen oikealla tavalla ja hyödyntää opetuksessaan. Ei hyvä stand-up -koomikkokaan jätä yleisössä soivaa kännykkää huomioimatta, vaikka kyseessä onkin selkeä häiriö ja keskeytys.
Itse en ainakaan tunnusta hakevani ryhmähyväksyntää tai mitään paha poika-pisteitä käytökselläni, vaan pohjalla on tyytymättömyys opetuksen laatuun ja opettajan suhtautumiseen oppilaitaan kohtaan. Kyllä opettajankin pitäisi kunnioittaa oppilaitaan, vaikka hän hierarkisesti yläpuolellamme onkin.
Ja sitä kautta asia on tietenkin myös henkilökohtainen. :)
Lähetä kommentti