Ehkäpä sitä pitää taas noiden kommenttien jälkeen hieman kelata omaa ajatusmaailmaa ja suhdetta seurusteluun ja ylipäätänsä naisiin.
- Edelleen olen vakuuttunut siitä, että onnellisimmillani olisin hyvässä ja toimivassa parisuhteessa.
- Viihdyn hyvin sinkkuna, eli suoranaista tarvetta ei seurustelulle/naiselle ole. Elämäni tuntuu täysipainoiselta ja kaikin puolin tyydyttävältä.
- Kaipaan eniten seurusteluajoilta sitä, että oli joku jota koskea, halata, pitää hyvänä ja ehkä toisinaan hieman hemmotellakin.
Olisin valmis myös ylläpitämään sellaista suhdetta, jossa pääsisin tekemään edellä mainittuja asioita, vaikkei mukana olisikaan suuria tunteita. Pääasia, että molemmat osapuolet ovat rehellisiä toisilleen ja että välillämme on hyvä keskusteluyhteys ja että viihdymme keskenämme. Seksi ei ole mitenkään välttämätöntä, muttei täysin poissuljettuakaan tästä suhteesta. Pelkkää panosuhdetta en osaisi edes kuvitella etsiväni.
Olisin valmis antamaan läheisyyttä ja hellyyttä, sillä samalla saisin sitä itsekin. Pystyn kyllä elämään ilman sitä, mutta elämä olisi paljon mukavempaa jos saisi välillä puristaa toisen syleilyynsä.
Pystyisin kyllä elämään täysipainoista ja onnelista elämää ilman suklaatakin, mutta toisinaan sitä vaan haluaa antaa itsensä nauttia. Kyllähän kaikki tietävät, ettei suklaakaan varsinaisesti terveellistä ole ja että tuollaisista suhteista tuskin ilman jonkinasteisia sydänsuruja selviää. Silti elämä on kivempaa kun on suklaata. Ja olisi kivempaa jos olisi joku, jota halata. Lenkkeillä tai itkeä voi sitten jos tarvetta jälkikäteen ilmenee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Enemmän se taitaa olla niin, että hellyys ja "suuret tunteet" kuuluvat yhteen ja panosuhteissa ei ole niin väliä, vaikkei niitä suuria tunteita olisikaan.
Niin, toisille saattaa olla helpompi harrastaa seksiä jonkun vieraan kanssa ja toisille taas koko tunteettoman seksin ajatus tuntuu hieman oudolta.
Mutta minä yleisesti ottaen enemmänkin rakastelen kuin panen.
Siihen, että silittää ja pitää hyvänä ei tarvi tunnetasolla mielestäni sitoutua yhtä voimakkaasti kuin tuohon akteista kaikkein intiimeimpään. Tietenkin jatkoa ajatellen tuollainen läheisyys on myös hyvä kasvualusta niille suurille tunteille, mikä saattaa osoittautua ongelmalliseksi jos tunteet ovat vain toispuoleisia.
Minullakin tuppaa kyllä olemaan niin päin, että hellyyttä annan vain niille, joihin olen enemmän tunnetasolla sitoutunut ja heitä myös rakastelen. Pelkkien panojen päälle en myöskään perusta, mutta sen verran kokemusta valitettavasti löytyy, että ei siinä kovin suuria tunteita tarvita. Sen hetkinen fyysinen vetovoima riittää.
Ehkäpä samaa lauserakennetta käyttääkseni voisin todeta, että senhetkinen henkinen vetovoima riittää helposti tuohon hellyyteen ja läheisyyteen. Mutta askel seksuaaliseen suuntaan vaatii sitten jo jotain hieman enemmän. (noin niinkuin pääsääntöisesti).
Enemmän nautin "vieraan" kanssa pelkästä halailusta kuin seksistä. Niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa.
Ei se kuulosta mitenkään oudolta. Sehän on tavallaan vaan makuasia. En kyllä omalla kohdalla voi sanoa, että tuosta seksistä vieraamman kohdalla olisin edes erityisemmin nauttinut. Kummassakin tapauksessahan ideaaleinta olisi jos olisi enemmänkin tunteita mukana, siis omakohtaisesti puhuttaessa.
Lähetä kommentti