Irrrron Maaideeeenn....

Toisinaan sitä löytää itsensä varsin yllättävistä tilanteista. Kuten nyt esimerkiksi olympiastadionilta tänään.

Iron Maiden nyt on ollut sellainen laajaakin laajemman musiikkimakuni mukana kantama kuriositeetti joka ei koskaan ole merkinnyt itselle sen enempää, mutta kun kerran kaverilla lippuja oli niin piti sitten käydä katsomassa. Viisi minuuttia ennen setin alkua jaksoin vielä kirjoittaa viestin Puolaan, että mitäköhän hän tosiaan on minule tehnyt kun viittä minuuttia ennen keikkaakin vaan ajattelen häntä. (Ihmissuhteiden hoitamista, perusjuttuja).

Keikan huvittavinta antia oli tajuta se, että jos Iron Maidenista tehtäisiin leffa, olisi Mike Myers aivan loistava valinta Bruce Dickinsonin rooliin. Sen verran yhdennäköisyyttä herroilla kuitenkin sattuu olemaan.

Tähän väliin voitte kuvitella sujuvan siirroksen aiheesta toiseen.

Onko hyvä? OK.

Eilen illalla skypessä onnistuin vetämään hänet sanattomaksi kerrottuani hieman varomattomasti tunteistani, tulveaisuudennäkymistä ja elämästä. Jonkin ajan kuluttua hän vain totesi, että sanani saivat hänet miettimään, mutta myös ymmärtämään että sanomani asiat olivat faktoja. Ainakin meidän välisessä suhteessamme.

"And those people who are crazy enough to think that they can change the world are the ones that actually do.

And in the long run I am crazy enough to think that this might work. So maybe I would be able to make it work as well."

Niin, montaako Microsoftin mainosta voi epäsuorasti siteerata osana vakuuttelua omien tunteiden vakavuudesta...

Jep, ehkäpä tämä oli tässä tältä illalta. Josko vaikka huomenna sitten lisää... Saatan nimittäin olla hieman alkoholin vaikutuksen alaisena tätä kirjoittaessani.