Kun tuo äänestäminen on kohta taas niin ajankohtaista niin kysytäänpä, että mikä on lukijoiden mielipide? Tulisiko mielestänne minun jatkaa tätä taistelua tuulimyllyjä vastaan vai luovuttaa suosiolla?
Kaipa tässä lienee kyse myös siitä, että kuinka paljon lukijat uskovat romanttisiin pilvilinnahaihatuksiin ja moniko on jo elämässään kyynistynyt rakkauden suhteen. Mutta vastatkaa, kysely umpeutuu samoihin aikoihin kun palaan etelästä. Odottelen tuloksia itse asiassa melko mielenkiinnolla vaikkei niillä välttämättä mitään merkitystä asioiden suuressa mittakaavassa olekaan. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
18 kommenttia:
Hyvin johdateltu.. kuka on kyynistynyt..
En ole. Vastaan silti. Toisin.
Veikkaan, että olet roikkunut liikaa. Se alkaa heloplla ahdistaa, jos ei ole ihan yhtä mukana jutussa.
Voisihan tuon muotoilla myös että "pitäisikö minun seurata tunteitani vai järkeäni". Mutta niin tai näin, jokseenkin siitä on mielestäni kyse.
Järkeä kiitos.
Tunteitaan pitää seurata, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan. "En ole vielä valmis." Koskahan se sitten on? Ja jos se on, niin onko se sinun kanssasi?
Itsehän sinä parhaiten tiedät teidän tilanteenne, tulee vain elävästi mieleen oma puolentoista vuoden odotteluni. Nyt jälkeenpäin tuntuu ihan hullulta, kuinka paljon sitä on valmis tekemään myönnytyksiä.
... saamatta oikeasti mitään konkreettista takaisin.
Mä en ihan oikeasti halua puuttua sun elämään ja sun suhdekuvioihin, mutta kerron omaan kokemukseen perustuvan näkemykseni.
Ihminen, joka on ulkomailla opiskelemassa/töissä/lomalla/whatever ihastuu helposti niihin ulkomaan tyttöihin/poikiin. Siinä tilanteessa elättelee kaikenlaisia toiveita/haaveita, mutta kun kotiinpaluu koittaa, niin niinpä vaan unohtuu se "suuri rakkaus", kun entinen, turvallinen elämä muistuu mieleen.
Olen ollut vastaavissa suhteissa niin sinun kuin puolalaisenkin asemassa ja mitään vakavaa tai pidempiaikaista ei ole koskaan niistä pilvilinnoista tullut.
En ole kyynikko. Olen realisti.
minä uskon pilvilinnoihin ja haihatteluun ja ikuiseen rakkauteen ja olen kaikkea muuta kuin realisti, MUTTA
hyvää reissua kuitenkin! mä olisin niin tarjonnut upeaa matkaseuraa, jos olisi vapaata ja passi
Ratkaisu tapahtuu sitten kun on sen aika ja se kestää niin kauan kuin se kestää. Sanoi kuka tahansa (tai järki) mitä tahansa, tunteesi eivät muutu kahvasta kääntämällä.
Vastuu ja päätös ovat yksin sinun, vaikka en tietenkään usko, että tekisit mitään elämäsi valintoja blogissa julkaistun kansanäänestyksen tuloksena.
Itse riipuin kaukosuhteessa Lontoo-Helsinki väliä vuosia. Suhteesta jäi iso puhelinlasku ja kieroutunut suhde lentokenttiin ja jäähyväisiin. Olen myös tavannut reissuilla miehiä, joille olen ollut pelastuksen enkeli -ainakin pari kuukautta ja sitten jatkanut matkaani...
Joten kyyninen, mutta toiveikas. (ehkä myös siksi sinkku. hih hih hii) Jokainen ansaitsee tasa-arvoisen ihmissuhteen, jonka eteen ei tarvitse ponnistella epäinhimillisiä määriä.
Ei muuta kuin tsemppiä ja voimaa tuskailuun. Ennen pitkää kaikki ratkeaa ja useimmiten lopulta parhain päin. Joten kieriskele nyt koko rahan edestä! ;)
Hei!
Pyydän saada käyttää julkaisuasi väitöskirjatutkimuksessani, joka käsittelee elämäjulkaisemista internetissä. Käytän vain julkista materiaalia; nimimerkkiä, blogitekstejä ja mahdollisten lisäsivujen sisältöjä.
Jos annat luvan, sinun ei tarvitse tehdä mitään, jos haluat kieltää julkaisusi käytön, kommentoi "Tutkijankammioon" http://smostm.wordpress.com (täältä myös lisätietoa tutkijasta ja tutkimuksesta) tai ilmoita asiasta sähköpostitse sari.ostman@gmail.com.
Kiitos avustasi,
t. digitaalisen kulttuurin Tutkijakokelas
Rakkaudentunteet on ihana asia, mutta jos jarjen jattaa taysin narikkaan niin jalki on joskus sen mukaista.
Jos toinen on epavarma omista fiiliksistaan (syista riippumatta), mitkaan elamaa suuremma eleet tuskin poistavat epailyja. Anna toiselle tilaa hengittaa ja selvitella ajatuksiaan, ja ota askel taaksepain.
Mikali ette ole samalla sivulla, on turha jarjestella juttuja joista sinusta oikeasti kiinnostunut ihminen olisi todella otettu ja onnellinen. Se, paasetteko koskaan samalle sivulle on sitten asia erikseen.
Joko tytto havahtuu jossain vaiheessa tekemaan paatoksia tai sitten ei, nobody knows. Tunteita ei voi sammuttaa, mutta ala odotellessasi rakenna suunnitelmia eparoivan ihmisen varaan. Se on epareilua teille molemmille.
Se tajunnanvirrasta talaa kertaa... Hauskaa reissua joka tapauksessa!
Ps. Jos satut tormaamaan Arca de Vitiksen Malvasía Naturalmente Dulceen, nappaa mukaan. :)
Kun järkkäilet tapaamisia ja yhteisiä reissuja, kyseletkö kuinka tarkasti toisen aikatauluja, matkakohdemieltymyksiä, sitä, haluaako hän itse kenties osallistua kustannuksiin tai suunnitteluun? Nimittäin näin blogia lukemalla vaikuttaa, että olet varsin aktiivinen ja ehkäpä hyökkääväkin taistelussasi tuulimyllyjä vastaan. Toinen kumminkin on lopettanut juuri yhden suhteen ja palannut omaan kotimaahansa, ei kovin otollinen tilanne uuden suhteen virittelyyn.
Hengähdä, anna aikaa ja tilaa, ei kai teidän tarvitse nähdä joka kuukausi. Ehkäpä rakkaus voittaa tai sitten ei, mutta kovalla pyristelyllä, ohjailulla ja suhderakentelulla ehkä karkoitat rakkauden kauemmas.
Joskus vuosienkin odotus palkitaan, ja joskus kannattaa tyytyä olemaan kaveri... saattaahan siitäkin jotakin joskus kehkeytyä. (been there)
Sivukuja, ollaan menty oikeastaan hänen ehdoillaan koko prosessi. Matkapäivämäärät ja matkakohde.
Selvyyttähän tähän tilanteeseen olisi kaikkein mukavinta saada, oli se sitten kumpaan suuntaan tahansa. Itse sitä voi viedä vain toiseen.
Puolalaisen ehdoilla suunnittelu, sinä maksat, polakki peruu? Not good.
Komppaan tassa Anteroa - been there, done that...
Anna toiselle tilaa ja se tulee (jos on tullakseen...) Ja jos ei, niin sitten ei!
Joku taisi sulle joskus kommentoidakin niista "yllatyksista" lentokentilla yms. Itse en ainakaan yhtaan syttyisi sellaiseen -ihmisilla on omia kavereita ja juttuja (etenkin, jos ovat olleet kotoa pois vuoden!) ja nekin vaativat aikaa ja tilaa. Jos joku on koko ajan "vaatimassa" jotain (vaikka vaan aikaa ja huomiota ja vaikka kuinka hyvällä), niin se voi alkaa tokkimaan...
Relaa ja katso mita tapahtuu. Pakottaminen tai tuputtaminen kuitenkaan harvoin toimii ihmissuhteiden ollessa kyseessa!
Ja rehellinen mielipiteeni on, etta merkit eivat ole ihan huippu-mahtavia. Itse ehka alkaisin varautua pahimpaan ja laittaa uutta matoa koukkuun. Sori...
Tässä on nyt taidettu unohtaa se, että parinmuodostuksessa nainen on aina se, joka tekee valinnan. Ihan aina. Vaikka kuinka matsoilisi ja esittäisi naistenmiestä, niin valinta on jo tehty.
Toisaalta miehen ikimuistoinen oikeus on sitten myöhemmin lempata haaska ja ottaa uutta tutkalle.
Dick Rambone, nainenko tosiaan tekee aina valinnan? Siltä se voi näyttää miehen silmissä, etenkin jos on se juuri valitsematta jätetty.
Itse olen kuitenkin ollut usein myös se valitsematta jätetty nainen. Joku voi tähän tietysti saivarrella, että itsehän sinä valitset sen miehen, joka ei valitse sinua. Mutta ei kai nyt miehillekään kuka tahansa kelpaa?
"Joku voi tähän tietysti saivarrella, että itsehän sinä valitset sen miehen, joka ei valitse sinua."
Fiksu mimmi, sä löysit heti ytimen, siis, jos ottaa tuon dorkan saivartelu-sanan pois, koska ei kyse ole siitä.
Lähetä kommentti